Mä en lukenut mitään epiduraaleista tai mistää ennen esikoista, ja mulle se tosiaan toimi siten miten sen pitäisikin. :) Ei vienyt tuntoja pois, enkä voinut kyllä todellakaan nukkuakaan sen kanssa. Tunsin selvästi supistukset, mutta en enää huutanut kuin hyeena niiden aikana. 
Ja tosiaan, sanoinkin siinä pikkupöllyissäni kätilölle "mun jalat on hammaslääkärissä!" ja hekotin päälle. Tunsin siis jalkani, mutta oli niin hauskaa tökkiä niitä, kun ne oli hieman puuduksissa. Ikään kuin poski hammaslääkärin jälkeen.
Niin, ja kerroin täriseväni aivan hillittömästi ja hallitsemattomasti supistusten aikana. Niitähän tuli aivan solkenaan ilman erityisiä taukoja. Oli siinä anestesialääkärillä hommaa. Mua piti kiinni mun mieheni ja kaksi kätilöä. Huusin aina, että NYT TULEE! kun supistus läheni ja aloin taas täristä. Hän pisti NELJÄ kertaa, ennen kuin sai kunnon vasteen ja onnistui. Ei ollut hänen vikansa, vaan ihan aidosti minä vaan en pystynyt auttamaan häntä. Huomasi, että hänelläkin alkoi kiristää hermoa, työnsi mun kättä ja tiuski, että pidä sitä tuossa asennossa. Yritäpä siinä, pää sekasin ko seinäkello, tajuta missä sen pitäis olla, kun silmiäkään voi pitää auki, että pysyy järjissään..
Noh, se sitten onneksi kuitenkin meni ja onnistui. Selässä oli kolme eri pistokohtaa, yritti siis kolmeen nikamaväliin ja yhteen pari kertaa. Vihloivat kyllä jonkun aikaa synnytyksen jälkeen, olisko ollut muutaman kuukauden. Nykyään ei tunnu mitään. :)
Mutta kyllä määkin nauttisin, jos pääsisin veteen. Mulla pienikokoinen ystäväni työnsi lähes viisikiloisen lapsen ilman puudutteita tai juuri mitään muutakaan apuja/seurauksia, koska sai olla vedessä. Kyllähän se on luonnon omaa terapiaa ja keino rentouttaa niin keho kuin mieli.
Mitä, jos menisi sinne laitokselle niin, että märisee ja kiukkuaa ja raivoaa ku mielipuoli, että päästäkää mut ammeeseen..?
Ja tosiaan, sanoinkin siinä pikkupöllyissäni kätilölle "mun jalat on hammaslääkärissä!" ja hekotin päälle. Tunsin siis jalkani, mutta oli niin hauskaa tökkiä niitä, kun ne oli hieman puuduksissa. Ikään kuin poski hammaslääkärin jälkeen.
Niin, ja kerroin täriseväni aivan hillittömästi ja hallitsemattomasti supistusten aikana. Niitähän tuli aivan solkenaan ilman erityisiä taukoja. Oli siinä anestesialääkärillä hommaa. Mua piti kiinni mun mieheni ja kaksi kätilöä. Huusin aina, että NYT TULEE! kun supistus läheni ja aloin taas täristä. Hän pisti NELJÄ kertaa, ennen kuin sai kunnon vasteen ja onnistui. Ei ollut hänen vikansa, vaan ihan aidosti minä vaan en pystynyt auttamaan häntä. Huomasi, että hänelläkin alkoi kiristää hermoa, työnsi mun kättä ja tiuski, että pidä sitä tuossa asennossa. Yritäpä siinä, pää sekasin ko seinäkello, tajuta missä sen pitäis olla, kun silmiäkään voi pitää auki, että pysyy järjissään..
Noh, se sitten onneksi kuitenkin meni ja onnistui. Selässä oli kolme eri pistokohtaa, yritti siis kolmeen nikamaväliin ja yhteen pari kertaa. Vihloivat kyllä jonkun aikaa synnytyksen jälkeen, olisko ollut muutaman kuukauden. Nykyään ei tunnu mitään. :)
Mutta kyllä määkin nauttisin, jos pääsisin veteen. Mulla pienikokoinen ystäväni työnsi lähes viisikiloisen lapsen ilman puudutteita tai juuri mitään muutakaan apuja/seurauksia, koska sai olla vedessä. Kyllähän se on luonnon omaa terapiaa ja keino rentouttaa niin keho kuin mieli.
Mitä, jos menisi sinne laitokselle niin, että märisee ja kiukkuaa ja raivoaa ku mielipuoli, että päästäkää mut ammeeseen..?
Itse vatsa on siis täynnä jotain muita elimiä. Jotenkin tuntuu että sisälmykset eivät koskaan oikein ole palautuneet omille paikoilleen edellisten raskauksien jälkeen, vaan jäivät ikään kuin kytikselle sinne ylös jonnekin
ainoastaan osaan sanoa että en oo ajatellut et menisin ilman mitään puudutuksia, lähinnä varmaan sen fiiliksen mukaan. Et jos sattuu p*rkeleesti niin kaikki piikit mulle heti nyt!
Ei voi muuta sanoa kuin että kaikki hengellisyydestä kiinnostuneet ihmiset eivät ajattele noin. En ainakaan minä. Ja mä elinkin itse avoliitossa monta vuotta.
