Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hienoa Emppuliina, siellä se pieni potkii! :)

helinä83, vesisynnytys olis aivan unelma. Harmi, että täältä pitäisi lähteä kauas sitä varten. OYSsissa ei saa synnyttää veteen, ammeessa saa tosin lillua jonkun aikaa. Minäkin pyysin päästä (se oli mun ainoa oikea toive), mutta jostain syystä ne ei mua päästäneet. Tosin, niitä ammeita täällä on ihan sikavähän, että ruuhka-aikaan niihin ei pääse yhtään kukaan. :(

Onko joku muuten käyttänyt vettä kivunlievitykseen tai jopa synnyttänyt veteen?
 
Tänään oli kauan odotettu neuvolalääkärin aika. Kaikki meni enemmän kuin hyvin. Ihanan sympaattinen lääkäri. Sydänääniä ei kuulunut, mutta ei kyllä odotettukaan sitä. Jos ei kerran naamaansa voinut pikkukaveri näyttää ultrassa, niin miksi antaisi sydänäänien kuulua vielä?
On paljon mukavampi pitää mamma ja pappa jännityksessä. Emme siis odota näkevämme sukupuolta rakenneultrassakaan, jotenkin hyväksytty se että pikkuinen on itsepäinen. :grin
 
Hellou!
Ihania ultrakuulumisia täältä, elikkäs nyt viikot 13+1 ja ultra takana, jossa pikkunen vastasi täysin viikkoja ja laskettu pysyy samana, eli silloin 26.5. Kaikki oli hyvin, vauva vilkutti ja imi nyrkkiään ja varpaatkin nähtiin :) tuli kyllä aika vahva poikaolo, saas nähdä mitä rakenneultrassa selviää, se olis sitten 12.1 :)
 
Amme nähtävästi nopeutti synnytystä aika lailla mun tapauksessa, olin 4cm auki kun tulin sairaalaan about klo 20, sitten menin ammeeseen ehkä joskus 20.30-20.45 tutkimusten jälkeen. 21.15 oli pakko tulla pois ja raahautua synnytyssaliin kun tuntui että lapsi muuten syntyy siihen veteen ( ja olin just lukenut jostain julkkistädistä jonka muksu tipahti ammeesta noustessa kaakelilattiaan:(...) ja 21.34 tyttö olikin jo pihalla:)

Lämmin vesi oli kyllä ihan kiva juttu, varmaan auttoi jonkin verran supistuskipuihin.
 
Mää synnytin esikoisen epin kanssa. Synnytys oli pitkä ja väsähdin; epiduraali oli kuin taivaan lahja siinä vaiheessa kun sen sai. Sain levättyä ja kerättyä voimia ponnistusvaiheeseen, joka sekin oli pitkä ja epiduraalin autuus oli siitä sitten kaukana. Menen nytkin silleen miten tuntuu, sitä synnytystä kun on niin kovin vaikea suunnitella etukäteen.

Minä myös pelkäsin vauvan kokoa esikoiselta, kun itse olin syntyessäni kolmikiloinen ja 48cm, mies 54cm ja lähemmäs viisi kiloa. Onhan tuo nykyäänkin lähes kaksimetrinen. Pikkiriikkinen poika sieltä kuitenkin maailmaan tulla tupsahti, 50cm ja 3150g! Turhaan pelkäsin, joten en ajatellut nytkään pelätä.
 
Mulla oli ekasta just sillee että käyriltä piti ponnistettaessa kattoo millon tulee supistus enkä tuntenu sitä lasta ollenkaa siellä kanavassa. Tokassa tuntuikin ivan uskomattoman hienolta kun sain olla seisten ja liikkuen ponnistamiseen asti ja tunsin tosi selkeesti millon lapsi rupes painamaan kohdunsuulla. Ponnistus tuntui lastenleikiltä kun oli ite tietonen mitä tekee. Ihan mahtava kokemus siltä osin :)
 
Heippa kaikille, ja onnea kasvavista masuista.
Vihdoin liityn joukkoonne, viime joulun keskeytynyt keskenmeno on hieman varjostanut tätä odotuksen tunnetta.

Pahoinvointi on myös täällä sekoittanut arjen, eikä loppua näy. Esikoista odotan ja olen aina ajatellut että pahoinvoinnista selviytyisi hyvällä asenteella. Kyllä tämä on mielen maahan saanut aika-ajoin, tunnen itseni hyödyttömäksi ja varsinkin nyt kun itse olen kotona ja mies tekee töitä, koen että koti ja ruoka on minun vastuulla. Keittiötä ja sen hajuja vältän parhaani mukaan, väitän viettäväni enemmän aikaa vessassa.

Painoa on aivan liian paljon, en koskaan uskonut olevani tämän kokoinen kun odotan ensimmäistä lastani. Vatsa kasvaa mutta siitä on mahdotonta iloita.

Raskaudesta ei ole vielä kerrottu kenellekkään, jostain syystä sitä pidempää kun aikaa menee niin tuntuu että haluaisin pitää tiedon vain mieheni kanssa. Alku viikot odotin innolla kertomista ja nyt se tuntuu jopa ahdistavalta. Onko kenellekkään muulle käynyt näin? Tiedän että uutinen on iloinen kaikille.

Koti on liian pieni, auto menee vaihtoon ja mitä vielä...
Lupaan ensi kerralla piristää sitä tarvitsevia, itselläni tuntuu nyt olevan vain negatiivisia ajatuksia tästä muutoksesta.

Ensi viikolle on muuten sokerirasitus, selviääköhön siitä? Tsemppiä kaikille odottaville
 
Sen verran vielä positiivisia uutisia, eli np ultra meni hyvin. Tunnin verran käännettiin ja väännettiin, np 0,7mm ja kirje tuli kahdessa päivässä, ei kohonnutta riskiä.

Jossain vaiheessa oli keskustelua eri käytännöistä täyden ja tyhjän rakon kanssa ultraan menosta. Itse kysyin kätilöltä ja hän sanoi että mahan päältä ultratessa täysi rakko ja alakautta tehdessä tyhjä. Helsingissä taidetaan np ultra tehdä melkeinpä aina alakautta ja sen takia pyydetään tyhjää, ja muutamissa muissa kunnissa vain päältä, eli pyytävät täyttä rakkoa.
 
Mun labra oli 22.10. eikä täällä oo tullu mitään kirjettä enkä kanta.netistäkään löytänyt kaikkia tuloksia o_O ehkä tiistaina neuvolatäti kertoo...
 
Joo sama täällä ahk87, odotettiin monta viikkoa tuloksia :) ei tullut kirjettä eikä netissä ollut mitään, neuvolatädiltä jouduttiin kysyy sit tuloksia maanantaina, kaikki oli onneks hyvin :) ei kohonnutta riskiä <3
 
Mua jostain syystä pelottaa noi puudutukset synnytyksessä... vaikka melko turvallisia kai ovatkin. Esikoista odottaessa loppuraskaudessa suurin pelko oli, niin hullulta kuin se kuulostaakin, että joutuu jonkun puudutuksen ottamaan. Kun sitten mentiin sairaalaan synnyttämään, mainitsin asiasta heti kätilölle. Onneksi ottivat mun pelon/toiveen ihan vakavasti ja kukaan ei sen jälkeen tullut tarjoamaan mitään puudutuksia vaan tsemppasivat pärjäämään ilman. Synnytyssaliin mentiin kun kohdunsuu oli 7 cm auki, ja silloin aloin saada ilokaasua. Mulla se onneksi toimi tosi hyvin, todellisuudentaju tosin hetkittäin vähän hävisi ja huone pyöri silmissä jos sitä liikaa hengitteli... mutta ihan loistava aine! Kaikkein kivuliaimpana vaiheena on jäänyt synnytyksestä mieleen tikkien ompelu, se oli tosi inhottavaa... niitä tuli varmaan parikymmentä ja ainakin puoli tuntia ompelivat siellä... Muuten toiveissa olisi toinen samanlainen synnytys, mutta jos vähän pienemmillä repeämillä selviäisi...
 
Minä kävin tänään sokerirasitustestissä. Ei ollu mikää paha. Litku oli semmosta mehutiivisteen makuista, meni hyvin kun nopsaa imi pillillä. Ainoa mikä siellä oli niin hirvee väsymys meinas vaan tulla! Sano että on ihan normaalia. Kannattaa ottaa jotain hyvää luettavaa mukaan niin aikakin menee paremmin. Itsellä matkassa häälehti :)
 
Jiikoo voin kertoa, että epiduraali ja spinaali puudutuksiin liittyy yllättävän paljon haittoja jos ne vaan tietää... Oon kauhistellut ittekseni kun sain tietää, et yks yleisimmistä haitoista on esim. "väärään" paikkaan sohaisu, eli neula menee liian pitkälle ja josta voi seurata jopa pahimmassa tapauksessa hermovaurio... Siks toivonki, et saisin synnyttää mahdollisimman pitkälle ennenku noita tarviin... Aattelin, etten ala kellekkään kauhukuvia maalailemaan mut ku itellä on niin suuri pelko noista puudutuksista et pakko on jakaa tätä tunne tilaa :)
 
Tiltu Minulla oli myös pieni ahdistuksen tunne läheisille raskauden kertomisesta pari viikkoa sitten. :) kuitenkin kerrottiin ensin omalle äidilleni ja sitten lähmille kavereille :) äidille kertominen jännitti ihan kauheasti kun on meille ensimmäinen lapsi ja äidilleni ensimmäinen lapsenlapsi.. Äiti kuitenkin otti uutisen vastaan hänelle normaaliin tapaan hyvin viilipyttymäisesti :P kaksi läheistä ystävääni jotka myös odottavat ensimmäisiään olivat erittäin iloisia ja ilmaisivat ilonsa äänekkäästi äitinikin puolesta :P täytyy sanoa että helpotti kertoa lähimmille, tuntuu kuin taakka olisi nostettu harteilta ja ei tarvitse tuota ennestään kasvavaa mahaa piilotella ja väsymystä peitellä :)
 
Olen miettinyt kovasti tuota synnytysasiaa. En ole vielä lukenut epiduraalista mitään sellaista tekstiä, joka olisi saanut minut positiiviselle mielelle... Kun en ole synnyttänyt aikaisemmin, en voi tietää, millaista kipua on tiedossa ja miten asiat ylipäänsä menevät. Ahdistaa kuitenkin ajatus siitä, etten pystyisi kontrolloimaan omaa kehoani, että se ei voisikaan kertoa minulle, missä mennään. Olen siis alustavasti päättänyt, että ilman puudutteita mennään niin pitkälle kuin mahdollista. Jos siihen kylpyyn pääsisi, hengitystekniikkaa apuna käyttäen ja ehkä ilokaasua voisi kokeilla. Katsotaan sitten! Kipua en itsessään pelkää, mutta jos sitä on niin paljon ja kauan, että väsyn kovasti, toki otan epiduraalin.
 
Onko kenelläkään ollut outoja alavatsakipuja?
Koko aamun tuntunut kylmiä vihlaisuja alavatsassa, enkä saa ajatuksia pois siitä että tällä olisi jotain tekemistä eilisen hiljaisuuden kanssa.
 
Mä en tee tässä raskaudessa sitä virhettä että meen lueskelemaan mitään tarinoita netistä. Juttelen neuvolassa ja kuuntelen kroppaani. Kaikessa siis kaikessa on riskiä jos tarkkoja ollaan :)
Viimeksi oli epi ja hyvin meni :) lääkäri joka laittoi epin oli aivan mahtava!!! Ja tokikin on paljon itsestä kiinni annatko lääkärille työrauhan. Tarkoitan sitä että osaatko olla liikkumatta ja elehtimättä... tottakai virheitä tulee jos tilanne on todella stressaava ja potilas sätkii silloin kun neula työnnetään selkään. Jokainen tekee tottakai kuten tykkää :) ja aina ei edes ehdi saada mitään apuja. Se on ihan kiva jos selviää ilman lääkkeellisiä apuja mutta eipä kykaan tule mua selkään taputtamaan että hyvä kun et ottanut mitään lievityksiä ;)
Kaikki me ollaan erilaisia ja yhtä oikeaa tietä ei ole :) tsemppiä meille tulevaan synnytykseen puudutuksella tai ei <3

Kiitos ja anteeksi! :)
 
Niin, näähän on niin henkilökohtaisia juttuja. Mua henkilökohtaisesti pelottaa enemmän ajatus puudutteista kuin luomusynnytyksestä. Mutta tosiaan tilanteen mukaan sitten! Ja kukin tavallaan :Heartred
 
Takaisin
Top