Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kauhia ku pitäs malttaa odottaa vielä päälle viikko ultraa :(
 
mirva´´ tsempitykset sinulle <3 Mulla ei enää lähipiirissä ole alkoholisteja, mutta isä, joka kuoli jo 06 oli alkoholisti, lisäks jäätävän mustasukkanen, et meil on aika hurjat meiningit ollu kun oltii veljen kans muksuja. Raskasta on! Onneksi sulla kuitenkin joku jonka kanssa voit murehtia ja puhella näitä asioita. LIsäks tietenkin, jos se yhtään auttaa, niin täällähän saat tietenkin purkaa murheitasi myös :)
 
Mirvalle tsemppiä ! Itse olen katkaissut kokonaan yhteydet läheiseen ihmiseen joka valinnut päihteiden tien... en haluaisi kuulostaa pahalta mutta en halua elämääni sekaamaan ketään sellaista joka nauttii tuollaisesta elämän tyylistä! !! Ja apua hänelle on tarjottu ja annettu mutta mikään ei muuttunut. Joten minuun hänen ei tarvitse enään ottaa yhteyttä.

Tänään 12+5 ja huomenna ultra <3 jä nittää ja pelottaa ja ja ja <3 nyt tosin saikulla hirrrveän flunssan vuoksi... esikko myös kovassa nuhassa...
 
Mirva´´ jaksamista sinulle! Minullakaan ei ole alkoholisteja enää omassa lähisuvussa, koska he kaikki ovat kuolleet. Vaikea varmaan arvata kuolinsyytä.. :/ Miehen puolelta tosin löytyy alkoholisti lähisuvusta, ja olemme todella täynnä hänen valheitaan.. Yritämme myös olla kyseisen alkoholistin pojan kanssa mahdollisimman paljon ja ostamme hänelle vaatteita yms, koska eihän tämä alkoholisti ole hänen kanssaan ikinä ja käyttää kaikki rahansa alkoholiin.

Joka tapauksessa, komppaan Nennaemiliaa, hyvä jos täällä avautuminen auttaa sinua Mirva´´ ja onneksi sinulla on myös muita tukihenkilöitä, kelle purkaa tunteita :)

Täälläkään ei maltettais yhtään odotella ultraa, johon on vielä 11 päivää!!! :smiley-bounce013 Haluan nähdä jo toisen, kun viime kerrasta on jo pari viikkoa aikaa! :)
 
..tämä ei vissiin anna poistaa viestejä jos on tullut väärään ketjuun...

Joten kirjoitan nyt vaikka sitten tähän, että DOPPLERI TULI JUST! :bounce

(..jaaha, tämä on vissiin joku raskausoire. Sekaisin oleva pää. Olihan se oikeessa ketjussa!! Joten viestin palautus:)

Jeps, suosittelen myös kansalaisopistoja ym. Olen muutamassa opettanut itsekin.

Lähinnä se on tämän yhteiskunnan vika, että tunnit maksavat niin paljon. Lopetin itse oman laulukouluni toiminnan kesällä, koska uuvuin. Yritin pitää hinnat maltillisina, mutta se on aivan mahdotonta arvonlisäverotuksen ja muiden yrittäjän maksujen kanssa. Nyt olen sitten päivät luokanopettajana ja opetan laulua iltaisin/viikonloppuisin jonkin verran freelancerina. Meneehän se näinkin...

...ja yrittäjyyden lopetettuani meni vain pari kuukautta ja olin raskaana o_O. Stressikö muka estää raskaaksi tulemista, häh?!
 
Muokattu viimeksi:
Mirva, ei onneksi ihan lähisuvussa, mutta enoissa ja tädeissä sitäkin enemmän, ja kurja on ollut katsella, kun äiti on miettinyt, miten yhteydenpidon järjestäisi. Itse varmaan pyrkisin minimoimaan yhteydet, kun putki on päällä, mutta tekemään selväksi, että olen valmis auttamaan heti, kun tiitoinen on sitä apua valmis ottamaan vastaan. Muuten suojelisin itseäni. Kurja tilanne kaiken kaikkiaan :(
 
Ahistaa... En ole vielä raskaudesta kertonut muuta kun tietysti miehelleni ja hyvälle ystävälle. Ensi viikolla ultra ja toka neuvola käynti. Soitin esimiehelleni että ensi viikolla olisi 2 eri pv. lääkärissä käyntiä, niin ja kesken työpäivää. Hän oli ihmeissään että miksi ei voi yhdellä kertaa käydä ja muutenkin tuntui että hän oli jotenkin vastenmielisen oloinen kuultuaan asian. En haluaisi vielä Kertoa raskaudesta hänelle, mutta täytyy kait se ilmoittaa kun tulee jatkossakin olemaan neuvolaan menoja.
 
Nennaemilia, mulle jäi siit np-ultrasta sellanen olo että se lääkäri oli joku vieraileva kun kätilö ja lääkäri oli erimieltä voiko mitata. Sen olis näkyyvyyden puolesta kyllä saanut mutta se ulkomaalainen lääkäri sanoi että jos sikiö on alle 4,8 cm pääperämitta niin seulatulos ei o luotettava.. en tiedä mikä juttu se oli koska se kätilö sano että kyllä hän on ottanut tälläsessäki tapauksessa. :D ota niistä sitte selvää, josko tää mun ultrapelko helpottuis onnistuneiden kertauksien myötä :D
 
Mulla on ultra ensi viikon perjantaina. Ihan hauskaa nähdä sitten toi masutyyppi. Viikko sitten näin unta papparaisesta ja viime yönä tytöstä. Molempi parempi. Poitsulle olisi takuuvarmoja leikkikavereita ja mimmi on tietenkin toivottu lisä perheeseen.

Tuli niin surku, kun jouduin perumaan huomiselle sovitun reissun mun veljen luo. Siellä olisi 2 viikon ikäinen tyttövauva ja hänen 2-vuotias isosisko. Mun veli aikoo tehdä pestokanaa ja mä en vaan pysty olemaan samassa tilassa kuin pesto. Ruoan hajut etoo aivan hulluna.

Lisäksi jouduin perumaan viikonlopulle suunnitellun leffan mun rakkaan ystävän kanssa. Mä en vaan pysty menemään ihmisten ilmoille, kun kaikki käy nenään. Leffassahan joku olisi voinut vaikka suihkaista hajuvettä. Hui.

Juttelin mun naapurin kanssa ja hän kertoi, että hänellä pahoinvointi oli jatkunut koko raskausajan. Mä niin toivon, että tämä loppuisi kuten edellisessäkin raskaudessa, jossa viimeinen oksu tuli viikolla 14.
 
Täällä olisi 11+2 meneillään. Pahoinvointi on antanut periksi, onneksi! Mutta riesana on jo toinen virtsatientulehdus. Tällä kertaa olen tehnyt töitä kotoa, mistä esimies ei pidä. Siellä yritetään aiheuttaa syyllisyyden tunteita kun jään kotiin tekemään töitä.
Tänään vielä bonuksena saanut juosta koko päivän vessassa antibioottien takia. Huomenna pitäisi sitten mennä töihin vaikka ruoka ei hirveän kauaa pysy sisällä...ja tämä on siis toinen kokonainen päivä kun syön näitä antibiootteja, eli näitä päiviä on vielä viisi edessä.
Tiistaina olisi np ultra. Jotenkin sellainen fiilis että kaikki ei ole hyvin... en tiedä mistä tämä fiilis tulee, mutta toivon että olen väärässä.
Mieliala on pikkuhiljaa ruvennut muuttumaan...eikä mitenkään mukavalla tavalla. Kaikki ärsyttää, siis ihan kaikki. Mies, hänen 13-vuotias tytär, työt, olotila... kai se tästä lähtee vielä nousuun...jossain vaiheessa. Rupee vaan olemaan hieman vaikeaa olla hiljaa, eikä se ole hirveän hyvä asia asiakaspalvelu työssä. :grin
 
Bubbles, kuulostaa inhottavalta tuollainen joustamattomuus esimiehen osalta. Ihan niin kuin kotoa ei voisi tehdä töitä tehokkaasti. Kiva kuulla, että pahoinvointi on alkanut helpottaa.

Mä olen ollut sairaslomalla ja maanantaina menossa pitkästä aikaa töihin, jos vaan pystyn. Jännittää kyllä miten ihmeessä se oikein onnistuu. Päivä kerrallaan mennään.
 
Mulla kans vähä jänskättää ku maanantaina pitää parin viikon paussin jälkeen mennä töihin ja olis heti kaks pitkää vuoroa peräkkäin.. jotenkin se kynnys mennä töihin kasvaa koko ajan kun on ollu kotona saikulla..
 
Oletteko vielä itse kertoneet esimiehelle raskaudesta? Itsellä ei tekis mieli vielä kertoa... Jotenkin se vaan niin jännittää. Ensimmäinen ultra pian, niin jos sitä sen jälkeen... Tuntuu vaan että esimies kummastelee kun on parin viikon välein lääkäri käyntejä.. kuuluisi kai sen tietää jo että missä sitä mennään...
 
Mä kerroin heti kun viikkoja oli about 5, vähän pakon edestä;) Oli meinaan sellainen tilanne, että olen palaamassa töihin tammikuussa edelliseltä äitoyslomalta, ja oltiin sovittu että tulen keskustelemaan tulevista töistä ja vaihtotehdoista.

No, tämä raskaus oli "pikkuinen" mutta tervetullut ylläri, joten en oikein muutakaan voinut kuin kertoa heti. Minulla on tosin mukava esimies, joka edellisellä raskauskerralla tuli kysmyään josko saisi onnitella viikolla 7 tai 8. Näkyi vissiin aika selvästi päällepäin jo tuossa vaiheesssa;) Tällä kertaa en ole yhtä iso, mutta selvä pieni kumpu tuossa edessä kyllä keikkuu.
 
Jäin pahoinvoinnista kiinni pomolle viimeksi jo joskus rv8 tienoilla :D sattui juuri kävelemään huoneen ohi kun nojasin seisomapöytään kootakseni itseni, ja huolestui olenko kipeänä. En ehtinyt sanomaan kuin "ei tässä mitään.." kun jo innostui, et vai onko iloinen syy voida pahoin :D Olin sittemmin iloinen tästä, koska ilmoitin keskenmenosta johtuneet poissaolot sitten vain tekstiviestillä, en olisi jaksanut soitella ja selitellä alusta asti.
 
Itse jouduin heti kertomaan esimiehelle, sillä työpaikallani käytetään säteilyä. Hän otti tiedon erittäin innoissaan vastaan ja on vieläkin innoissaan asiasta. Muille työkavereille kerroin 12+4, NT-ultran jälkeen. Onneksi ei tullut tilanteita, joissa olisi pitänyt uutinen paljastaa työn tiimellyksessä.
Työnkuvan takia siis asia oli hyvä kertoa työpaikalla ja koen, että kaikki ovat onnellisia ja mukana odotuksessa :)
 
Voi Mirva, tsemppiä kovasti. Kamalaa on, kun läheinen ihminen ajaa itseään tuhoisalle tielle ja vaikuttaa samalla läheisiinsä... Mulla setä meni viinan mukana hautaan. Viimeiset vuodet oli kamalia...

Kerroin esimiehelle muistaakseni viikolla 7. Olin vessassa kyökkimässä, kun siivooja sattui näkemään eikä siinä paljon "olen ihan kunnossa"-selittelyt olisi auttaneet. Pomo passitti kahdeksi päiväksi kotiin, mikä oli kyllä ihan hyvä, koska työkuntoinen en niin huonossa olossa olisi ollut kuitenkaan. Kerroin sitten saikulta palattuani, miksi olin pahoinvointinen ja tulen jatkossakin olemaan ainakin vielä muutaman viikon. Halusin olla rehellinen, koska en nähnyt sopivaksi olla seuraavaa reilua kuukautta "oksennustaudissa". Pomo onnitteli ja oli kovin iloinen ja samalla ymmärtäväinen. Sanoikin, että teen sen minkä pystyn. Työpaikalla pari muuta tietää, mutta julkista tietoa tästä tulee vasta ensi maanantain jälkeen, kun on ensimmäinen ultra.
 
Kyllähän tota viime viikolla piti pomolle soitella niin tietää alkaa sumplimaan työkuvioita uusiksi kun jossain vaiheessa pakko lopettaa nykyset hommat, plus muutenkin sovin jo työnsuunnittelun kanssa etten niitä ihan sika pitkiä vuoroja mielellään tee jne. Kyllä jännitti ja iso kivi putos harteilta kun onnitteli ja asiat alko selviämään :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top