Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään oon vihdoin osannu vähän kattoa kelloa ja oon syöny n. 4h välein jotain niin ei oo päässyt nälkä yllättää. Pari kertaa on ollut niin nälkä et tullu ihan kauhee olo siitä...neuvolassakin th sano ettei sais antaa näläntunteen tulla.

Ärsyttää kyllä tää oma pää taas :confused: hetken aikaa jopa meni niin ettei sen koommin ajatellut mitään "huonoja juttuja" ja oon vaan haaveillu et maha alkas näkyä. Eilen puhuttiin isänpäivälahjoista et niillä paljastettas molempien vanhemmille raskaus, mies siinä sit olikin et haluutko hankkia ne ennen ultraa vai...(ku ollaan puhuttu ettei haluta kertoa ennenku ultrassa varmistuu et kaikki on hyvin). Sit se vielä ite sano, en nyt harmikseni sanatarkkaan muista miten, mut et hällä on tässä sellanen "usko toivo rakkauspakkaus fiilis" et tuskin tässä nyt enää mikään v*tuiks menee (aww :D ) mut nyt taas omassa päässä möröt huutelee et mitä JOS...eikä edelleenkään varsinaista pelkoa et tulis keskenmeno vaan siitä et jos tuolla ei ookkaan sikiötä muodostuneena (tuulimuna) tai sit ei löydy sykettä/liikkeitä. Jotenki vertaan itteäni muihin jotka hehkuttaa raskauttaan heti alusta asti ja kertoo kaikille kun itestä tuntuu vieläkin oudolle sanoa "oon raskaana" kun ei oo ns. saanut todisteita asiasta. Vielä kolme pitkää viikkoa eessä ultraan....
 
ahk87 itteläki aina välillä tulee tunne et entä jos siellä onkin kehitys pysähtynu varhaisultran jälkeen, keskiviikkona ois eka neuvola ja aattelin kyllä pyytää että kuuntelee sykettä vaikkei varmuutta kuuluvuudesta olekaan ku sillo ois rv8+5
 
Ilmoittaudutaas uudelleen listalle, kun mein aikaisempi huhuilu hävisi jonnekin :)

25.5. / Elvi~ / 34 / 1 / EKKS
 
Viljonkk2lle vielä toistamiseen paljon tsemppiä ja rakkautta multa.

Mulla oli eka neuvola eilen. Neuvolantäti änkytti, katsoi vaan tietsikaan eikä mitään yhteyttä syntynyt. Mua suorastaan turhauttaa ja ärsyttää, että miksi ihmiskontakti on niin hankalaa. Mä kai oon sitten vaativa, mutta mä odotan sellaista kiireetöntä katsekontaktia ja oikeesti kuuntelevaa ihmistä eikä sellaista, joka kysyy jotain ja sitten katselee vaan tietsikaan ja mumisee mun päälle jotain. Että miksi kysyä jos ei oikeesti kiinnosta.

Oon alkanut miettimään synnytyssairaaloista, jos kotisynnytys ei resonoikaan pidemmän päälle (asutaan kerrostalossa, kolmas kerros ilman hissiä:D ), niin onko teillä kokemusta Porvoon sairaalasta?

Mulla olisi toiveena tosi kodinomainen paikka, jossa saa olla ammeessa, mulla on kaksikin kätilö/doulaa kaverina ja mies. En tiedä onks tää nyt vähän liian aikaista miettiä synnytystä mutta kyllähän se mielessä käypi.
 
Kesäntuuli : jos mietit synnytystä kotona niin muistathan miettiä myös mitä jos jokin/kaikki menee pieleen. Tottakai sairaalassakin jokin voi mennä pieleen mutta sielä on apu lähellä.

Oma mielipiteeni on että turvallisuus ennen kaikkea. Mukavuuksia en ehtinyt edes miettiä edellisessä synnytyksessä tai kuinka kodikas paikka on missä synnytän. Päällimäisenä mielessä : kumpa kaikki menisi hyvin ja menikin.

Ja tarkoitukseni ei ole moittia kenenkään päätöstä kuina kukakin synnyttää toin vain oman mielipiteeni julki :)
 
Mielestäni vaatii rohkeutta synnyttää kotona. Itse en uskaltaisi, vaan menen mielelläni sairaalaan, ammattilaisten hoitoon. Sitä paitsi, esikoisen synnytyksen jäljiltä en todellakaan uskalla edes ajatella muuta kuin sairaalaa, sillä ilman hoitohenkilökuntaa meidän tarinamme olisi luultavasti päättynyt kovin ikävästi.

On eri asia, jos on itse hyvin perillä asioista ja omaa juurikin ammattilaisystäviä. :)
 
Osaako joku sanoa ku muistelen aikasemmista raskauksista että alkuraskauden keskenmenon pronsentti pienenis huomattavasti jos on löytyny alkio oikeessa paikassa ja sykkeellä tietty ja rakenteet kunnossa? Koitan itteeni tyynnytellä, meillä oli torstaina ultra 8+6 ja sisätutkimus ja kaikki kunnossa! <3 toivois että joku vois antaa jonku 100% lupauksen että nyt kaikki menee hyvin! :)
 
Mamsi tää on ollut ihan mukava nää ikäerot kun esikoinen viel tyttö niin paljon apua oli nuoremman kanssa. Vaikka toisaalta vähempi ikäeroa ni paremmin leikit menis yksiin mut läheisiä toisilleen tuntuvat olevan vaik ikäeroo löytyykin. Ja nää vanhemmat lapset ovat aikaisemmasta liitosta.

Eilis yö meni pelätessä. Illalla töissä alkoivat alavatsakivut. Ensin laimeena ja kokoajan koventuen. Kymmenen aikaan kotiin ehtiessä kivut jo aika kovat. Puoli yhden aikaan yöllä alkoi verenvuoto. Soittelin ensiapuun ja kyselin et mitäs tehdään. Ohjeena oli et jos vuoto runsasta tai kivut niin kovat ettei pysty niitten kanssa olemaan niin sitten ensiapuun. Muuten odotellen aamua jolloin omasta kaupungista löytyy taas apua. Herätin miehen ja hetken siinä oltuamme kivut rupes taas kovenemaan. Soittoa iskälle että tulis katsomaan nukkuvia lapsosia et ite pääsis käymään sairaalassa.

Sairaalassa kokeita ja ensiavun lääkärin sisätutkimus. Lääkäri sanoi sisätutkimuksen jälkeen et keskenmenolta rupeaa vaikuttamaan. Pyysi vielä äippäpolin lääkäriä ultraamaan ja varmistamaan tilanne. Ultratessa piti katsoa löytyykö jonkinlaista raskausmassaa kohdusta ja onko alkio ollut oikeassa paikassa. Sydän siinä meinas pysähtyä kun lääkärin suusta kuuluu hetkinen, mitäs täällä on.. alakautta ultratessa näkyi sydämmen syke. Ja lääkärin mukaan isompi kuin pitäisi viikkoihin nähden. Vaihto ultraukseen mahan päältä koska alakautta ei saatu liikettä aikaseksi. Huonolla laitteella mitattuna vastais viikkoja 12 vaikka 9+5 piti olla. Syykin verenvuotoon ja kipuihin selvisi. Istukka pieneltä osalta kohdunsuun päällä.

Nyt saikutellaan ja lepäillään ainakin viikko. Kasvaessaan kohdun pitäisi viedä istukkaa sen verran ylemmäs että lähtisi siitä suulta pois.

Aikamoinen vuoristorata viime yö siis oli. Nyt edelleen sekavissa tunnelmissa. Maanantaina pitäis varata ultra-aikaa et kerkeis viel seulontoihin. Ja sais varmuuden viikoista. Mut Herkku on edelleen mukana matkassa. <3
 
Ekaa julkista ultraa täälläkin odotellaan. 28.10. sain ajan. Silloin olen 13. viikolla. Varhaisultrassa kävin, kun olin viikkoja 6+5. Silloin kaikki oli hyvin, mutta eihän sitä varmasti tiedä, kun on noin pitkä väli tuossa. Mutta toiv. nyt kaikki ok edelleen. Tänään taitaa alkaa vko 12.
 
Täällä kans on 9, 5 ja 1 vuotiaat lapset, kaikki on tulleet 4 vuoden välein ja on ollut mukavaa hengähtää vähän aikaa ennen uutta vaipparallia ja yöherätyksiä... no nyt tulee kolmosen ja nelosen välille se 2 vuotta ja innolla odotan mitä tämmönen tuo tullessaan... Vois tietty ruveta opettelemaan potta hommia niin saattais hyvällä tuurilla olla ko vauva syntyy niin yksi vaippahousu enää talossa... Täällähän oli pottatreeni ohjelma, että ei muutako kokeilemaan.. Omassa "isossa" sängyssä ollaanki jo päästy hyvään vauhtiin... Tuntuu että tämä nuorimmainen aavistelee että pitää päästä vauvan alta pois ko kamalan nopiaa tulee kehitystä joka asiassa, puhua pälpättää ko isompiki tyttö ja touhuaa menemään minä itse tyylillä :grin
 
Me ollaan myös ajateltu paljastaa raskaus mun vanhemmille isänpäivänä :) miehen isä on kuollut, joten kerrotaan hänen äidilleen sitten marraskuussa joskus kun nähdään..

Meillä on enää kaksi yötä nt-ultraan, voi juku että mä odotan sitä! :) kun nyt vaan kaikki olis hyvin.
 
Toukoihme: itse tuota kans lohdukseni selvittelin, ja löysin vaihtelevia prosentteja. Pääosin oli arvioitu, että jos varhaisultrassa näkyy syke ja kehitys vastaa viikkoja, keskenmenoriski olisi (tutkimuksesta riippuen) enää 2-5%. Tästä ajatuksesta olen itse yrittänyt pitää kiinni, kun varhaisultrasta on jo kaksi viikkoa ja hirvittää..
 
tnjeh, loistavaa, että kaikki päättyi hyvin. :Heartred
Minäkin epäilen olevani viikon edellä nlan laskettua, ja siksi pyysinkin jo 12+ jotain nt-ultran, jotta ehdin seulontaan, jos veikkaukseni pitääkin paikkaansa. :)

Viljaana, missä on pottatreeniohje? Meillä tyttö saa aina kamalat raivarit, kun vien potalle. Tokikaan lapsi ei ala ymmärtämään koko vessahätää kuin vasta n. 15kkn iässä, eli meillä ei ole siihen vielä kiirettä, mutta jos edes tottuisi koko pottaan.. 3x olen saanut aamupissit tulemaan pottaan hällä, kun olen keksinyt kaikki sirkushuvit. :grin
 
Kivasti on meitä toukokuisia täällä. Harmi, että osa on tipahtanut matkastakin. Voimia Vilijonk4lle ja muille keskenmenon kohdanneille.

Hauska myös huomata, että meitä tulevia "suurperheellisiä" on useampia. Omat uudenlaiset ongelmat useamman lapsen kanssa käytännön jutuissa kuitenkin on.

Täällä menossa rv 11+2 ja np-ultra olisi torstaina edessä. En ole aikaisemmin jännittänyt ultraa näin kovasti. Ehkä se, että kolme raskautta sujui ilman pelkoja ja ongelmia, mutta taannoinen keskenmeno tipautti maan pinnalle ja tajusin, että kyllä sitä voi mitä vain sattua omallekin kohdalle. Suuri pelko on, ettei ultrassa näy mitään (tuulimuna) tai että on alkio, muttei sykettä. Toisaalta on sellainen fiilis, että jos kaikki on "ok" niin meidän tuurilla siellä onkin kaksi asukkia. Onneksi ei montaa päivää ole kituutettavana enää, että saa nähdä missä mennään.
 
Miten täällä on muilla sujunut alkuraskaus? millaisia oireita?

Itse sain tietää olevani raskaana suunnilleen viikolla 6, sitten yhtenä päivänä vessassa käydessä paperiin tarttui rusehtavaa vuotoa, tästä pari päivää eteenpäin niin pönttöön valui kirkasta punaista verta. Lääkäri laittoi lähetteen naistentautien polille keskenmeno epäilyn vuoksi, mutta yllätyksekseni kaikki oli hyvin ja syke löytyi, syytä verenvuodolle ei löytynyt. Rv 10+1 alkoi taas niukahko verinen vuoto jota tietysti pelästyin taas. 10+4 pääsin taas ultraan tutkittavaksi ja verenvuodolle syynä oli alhaalla oleva istukka, jonka lääkäri vakuutteli vielä nousevan sieltä, sikiöllä oli kaikki siis oikein hyvin ja syke sekä liikkeet löytyivät, säikähdyksellä selvittiin onneksi :)

Raskausoireina itselläni ei ole ollut kuin älytön väsymys ja rintojen arkuus, myös makea on alkanut maistumaan vaikken aikaisemmin ole siitä niin välittänyt, minkäänlaista pahoinvointia ei ole ollut, ja tänään tuli täyteen rv 11+0
 
Moi Toukokuu, meillä on melkein sama LA. Tai no, gyne kirjoitti 8.5. ja terveydenhoitaja 9.5., mutta läheltä siis liippaa.
Jänskätystä on, mikä on normaalia ja mikä ei. Mullakin esim. välillä ollut tiputtelua mutta viikon päästä tietää enempi, kun on ultra. Vielä maha ei ole kasvanut, turvotusta on välillä. Ja kai tää pahoinvointikin pian hellittää, näin olen kuullut. Väsymystä ja jännitystä riittää, silti pitäisi duunit jaksaa.
Kai tää kaikki on silti tän arvoista... Tsempit sinne! :)
 
Takaisin
Top