Voi Tips, tsemppiä sinne! Varsin ymmärrettävää, että harmittaa, vaikka on tietysti onni onnettomuudessa, ettei lapsi ole kipeämpi.
Minäkin tulen taas nurisemaan unen puutteesta. Tuntuu, että viime aikoina jokaisesta vuorokaudesta on kulunut tunteja siihen, että makaan sängyssä tai sohvalla ja odottelen unta, joka ei saavu. Esimerkiksi nyt viime yönä yhdestätoista kahteen. Mies heräsi töihin nyt seiskalta, mihin tietysti minäkin heräsin ja olen tässä yrittänyt jatkaa unia, mutta eipä näy tulevan. Päivisin oon ihan koomassa ja yritän nukkua sohvalla, mutta eipä tule uni ei. Aargh!
Sitten kun unta saa, niin tunnin-kahden välein on herättävä vessaan ja/tai kylkeä kääntämään. Onneksi mulle ei oo kukaan keksinyt sanoa tätä klassista "nuku nyt, kun vielä voit".