Nurina ketju

Kyllä mä kans suosittrlen et juttelet isäsi kanssa äitisi voinnista. Erilaiset aivojen rappeumasairaudet voi alkaa hyvinkin noin, mitä olet kertonut hänestä. Meidän isoäiti sairastui Lewyn kappaletautiin ja ennen niin herttainen ja kiltti mummo muuttui ihan toiseksi. Suusta pääsi ihan hirveää tekstiä ja näki harhoja yms yms... Se oli ihan kamalaa.
 
Mun mummolla on dementia ja muisti toimii todella huonosti, ei esim muistanut meitä tänä kesänä ollenkaan:( tuli hirveän pahamieli kun hän mitä tunnistanut, tai noh kutsu mua Ellaksi (mun täti) ja sit hämmenty täysin kun sanoin kuka oon ja alko itkeä ja oli ihan tolaltaan kun muistanut lapsenlastaan (saati tyttöjä)...
Hoitava taho vaan totesi että sillon oli hyvä päivä, vaikka eipä se tälleen ”ulkopuolisena” siltä tuntunut!
Toinen mummo on saatto hoidossa parantumattomaan syövän takia ja vaikka pää toimii, niin hän on kyllä muuttunut paljon! Negatiivisempaan suuntaan... varsinkin mun tätiä kohtaan joka on myös hänen omais hoitaja! Taantunut ajoittain pikkulapsen tasolle ja saa ihme raivo/masennus kohtauksia... meidän siellä käydessä jaksoi olla kuitenkin iloinen lupsakkaa mummo johon ollaan totuttu, mutta me päivät kuulemma harvassa:(
Nämä kropan ja mielen rappeumat on ihan kamalia seurata vierestä:(
Tsempit läheisten kanssa... raskasta on jos oma läheinen on jatkuvasti negatiivinen ja imee kaiken ilon elämisestä...
 
Hermo menee noihi alakerran ketjupolttajiin. Sisällä 28 astetta lämmintä ja ilma seisoo nii et on ihan tukalaa, ulkona 21 eikä pysty tuulettaa ku hyö istuu röökillä koko ajan parvekkeella ja mei makkarin ikkuna parvekkeen vieressä ni sieltäkä ei voi ikkunaa pitää ikin auki. Ja samasesta syystä ei voi koskaan lastaka nukuttaa parvekkaalla ku se on sama ku lykkäis tupakkakoppiin.. aaargh. :mad:
 
Mä haluun kotiin! On oltu nyt reissun päällä, mökeillä ja anoppilassa, heinäkuun alusta asti ja vielä tämä viikko pitäis selviytyä mökillä. Periaatteessa mökkeily on jees, mutta mökki on lämmenny silleen, että viime viikolla oli jo liki 30 astetta sisällä, kuinkahan kuumaksi nousee tällä viikolla... hyvästi nukkuminen. Ja ulkovessa alkaa ottaa huolella päähän, kun useemman kerran yössä saa sielläkin juosta.
Ja jos nyt jotenkin jaksais oman perheen kanssa mökkeilläkin, niin meille on vielä viikonlopuksi tulossa tuttavaperhe kyläilemään ja pitäisi jollain konstilla jaksaa emännöidä... En jaksais!!
 
Tiedän tunteen tiukutuuli! Me oltiin 2 viikkoa reissun päällä ja otti kyllä voimille! Olen iloinen että arki alkaa vaikka se vaatiikin multa paljon ja suurimman osan ajasta saa olla yksin ja hommaa on ihan pirusti! Silti... arki, se ihanan kamala arki;) koitahan jaksaa kohta se arki alkaa teilläkin:)
Mä voisin nurista siitä että meidän pitkä aikainen vuokralainen (meidän vanha kolmio on vuokralla kun mennyt kaupaksi) sano vuokra suhteen irti ja 1.9 mennessä pitäis löytää vuokralainen tilalle...
Lisä stressiä arkeen o.O
 
Kiitos:) jospa löytyis taas joku pitkä aikainen siihen niin ei tarviis tätä enää ressailla toviin;) jahka lähden töihin niin pistetään sit kämppä myyntiin ja aletaan rakentaa uutta omaa... siinäpä se stressi testi vasta onkin :D
 
Mäkin haluan kotiin! Olen lapsen kanssa Espoossa vikaa työviikkoa tekemässä ja asutaan meidän kakkoskämpässä, tunkkaisessa kaksiossa jossa paahtuu! Kotona Tampereella olisi ilmastoitu talo ja järvi 500m päässä. Täällä menee koko viikko, en kestä, onneksi lapsi pääsee hellettä pakoon mummolaan huomenna. Tässä yritän saada unen päästä kiinni tuulettimen posottaessa ja teinien elämöidessä ulkona. Vauvakin pyrkii kyljestä ulos. Ja aamulla töihin...

Lohduttaudun ajatuksella että tämän viikon jälkeen työt on tehty, äippäloma alkaa perjantaina ja sit pääsee taas kotiin...
 
Tämä helle on niin syvältä. Pahoinvointikin taas pahentunut tästä kuumuudesta. On muuten kuumaa hommaa oksentaa näillä keleillä.
 
Nyt on äiti väsynyt. Mä en jaksa. Oon nyt ollut vuoden alusta kolmen lapsen kanssa yksin, neljäs tulossa. Plussasin tammikuussa ja samalla mies ilmoitti, että lähtee reissuhommiin. Tiedän kyllä että muutkin jaksaa ja munkin pitäisi. On vaan pakko avautua nyt. Miten mä sitten jaksan sen vauvan kanssa? Mulla on pinna kokoajan kireellä ja kokoajan saa pyydellä kaikilta (myös lapsilta) anteeksi kun tulee tiuskittua. Kauhee olo!
 
Mansikka, aika hurjalta kyllä kuulostaa. Voisko mies vaihtaa hommia tai jotain. Oot kyl supermama !
 
Niin kuulostaa hurjalle! Mä oon jo ton yhden kanssa helisemässä välillä ja toinen "vasta" tulossa. Sympatiaa ja tsemppiä. Ei se auta kuin priorisoida, oikoa mutkia ja yrittää ottaa rennosti. Tiedän! Helpommin sanottu kuin tehty silloin kun ei jaksa <3
 
Sori nyt tuli ilmaistua asia hätiköidysti kun oli niin kiihdyksissä. Siis mies tulee pe kotiin ja lähtee sunnuntaina, eli on pari yötä viikosta kotona. Mutta silti. Tää on epäreilua noille lapsille kun äiti on tämmönen. Meillä kävi perhetyö keväällä kerran viikossa, jäi kesäksi pois ja nyt en saa ketään niistä kiinni puhelimella. Ahdistaa ja hävettää. Mä oon ruvennu jo pelkäämään sosiaalisia tilanteita kun oon ihan höperöitynyt näitten kanssa. Ainoat "kaverit" on äiti ja anoppi ja niiden kanssa ei ihan viittis kaikesta puhua. Kiitos kun kuuntelette..
 
Mansikka, meillä on miehellä samanlainen työ näin kesäisin, lähtee ma aamuna ja takaisin pe (joskus jo aiemmin). Joskus homma jatkuu talvellakin, vaihtelevasti. Ja meillä on kans "vasta" toinen tulossa. Rankkaa olisi useamman kanssa, symppaan kyllä kovasti tilannettasi! Toivottavasti saat edes viikonloppuisin levättyä kun mies on kotona?
 
Meillä mies tekee ympäripyöreitä/outoja vuoroja ja ylitöitä siihen päälle, välillä menee viikkoja ennenku se on vapaalla edes 1 päivän ja sillon se yleensä niin väsy että siitä mulle mitään iloa...
Sitä vaan otettava leponsa sieltä mistä saa, yleensä siirin päikkäri aikaan pistän lapsille piirretyt pyörimään ja vedän itseni pitkälleen tai juon kahveet rauhassa...
Apua ei juurikaan mistään saa, sukulaiset asuu 150 km päässä ja perhetyöstä en halua kun tulee hiukan lusmu olo... mut kasvatettu pärjäämään omillaan enkä osaa apua pyydellä! Otan kyl vastaan jos joku tarjoutuu mutta en itse ikinä pyydä... eikö ettenkö välillä oo niin väsynyt että pää prekaa ja apu olis ihan kiva mutta päässä soi mantra ”on se nyt prkl että en omista muksuistani/kodistani pärjäisi”... sisulla mennään siis täällä ja odotetaan innolla syksyä(villeitä päiviä), vauvaa syliin(oon virkeämpi kun en oo raskaan ja voin juoda sitä kahvia pannu kaupalla) ja sitä että kaikki pärjää edes hetken omillaan että pääsisi edes suihkuun tai vessaan yksin ...
Niin ja ne yö unet olis aina jees;)
Jaksuja kaikille! Jaksaa jaksaa...
 
Äippäx5, tällä meidän nuorimmalla 1v3kk on nyt päikkärit mennyt jotenkin sekaisin. Olen yrittänyt että siirtyisi yksiin päikkäreihin. Mutta sitten saattaa nukahtaa kauppareissulla autoon, eikä nuku enää kotona. Ja virtaa on muutenkin kuin pienessä kylässä :)

Mulla myös soi päässä että itse olen lapseni tehnyt ja pakko jaksaa. Ja se jos mikä luo vielä enemmän tuskaa. Pelottaa oma mielenterveys. Olen sen kanssa joutunut joskus kovastikkin taistella, jo sen takia on tuo perhetyö meillä ollut. Hatunnosto kaikille teille jotka keksitte keinoja selvitä näistä arjen haasteista.
 
Niin ja samaa mieltä olen, että tulisi tosiaan jo se ihana viileä syksy.. johan tässä helteessä kuuppakin kiehuu :D
 
Toivottavasti et nyt ymmärtänyt väärin että pakko on jaksaa yksin! Ei ole! Apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan, mulle se vaan tuottaa henk koht ongelmia kun oon tämmönen jäärä:D
Toivottavasti alkais teillä päikkärit rullaamaan että saisit itsesi kans pötkölleen kun lapsonen/set on unilla ;) tekee ajoittain hyvää ummistaa silmiä edes vartiks:)
 
Lisää nurinan aihetta. Meidän 2 isointa käy uimakoulussa järvi vesissä ja nyt sit menin lukemaan että samaisessa paikassa epäillään järvisyyhyä:o argh, mä en kestä jos sekin meille rantautuu kun varsinkin tolla meidän pienimmällä on niin kamalan huono iho muutenkin ja arvatkaa vaan että ollaanko me muutkin odotellessa tolskattu niissä samoissa vesissä?!?!? Mä en kestä:(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top