Nurina ketju

Nirinari. En mene tänään kuoroon. Oon aivan kerrassaan haltioissani niistä lauluista, sitä porukasta, mun nykyisestä äänialasta ja tulevista esiintymisistä. Sitten kuitenkin miten raaskisin teettää kuoroasun, jos maha kuitenkin kasvaa tästä? Miten raaskin mennä kilpamatkalle Seinäjoelle, kun on taloudellinen tilanne nyt aivan kuralla, ja matka tehtäis muutenkin oksettavasti bussilla, eikä ole aikaa nukkua päikkäreitä eikä syödä tarpeeksi usein. En pääse tarpeeksi usein töihinkään, kun lapset ovat pikkaisen kipeitä vähän väliä ja minä otan kaiken mahdollisen tilaisuuden nukkuakseni kotona, ettei tartte oksennella hereillä. Jos lähtisin kuorosta nyt koeajalla, niin ei sinne ole koskaan enää paluuta, mutta pääsisi ehkä livahtamaan näistä kaikista maksuista. Plus kuoron maksu ja sen katto-organisaatio-opiston maksut. Mitään ei katsota toimeentulotukeen kuuluvaksi menoksi, joten tulot jäävät plussalle laskennallisesti. Ollaan aivan kyllä pulassa nyt talouden suhteen, ja minä pöljä 8,5 vuoden kokemuksella haaveilen vähän kalliimmista rattaistakin, puhumattakaan laadukkaasta kantorepusta. En haluaisi lapsen suhteen enää vain kituuttaa välttävillä välineillä, enkä elämäni suhteen näin epävarmoilla tuloilla. Niin ja ne huolestuttavat verikoetuloksetkin vielä... Onneksi ei sentään ollut tauteja. Olin nimittäin jo aivan varma, että kyllä mun tuurilla ja tähän elämäntilanteeseen aivan varmasti joku mysteerikuppa olisi tullut.
 
Pakko tännekin avautua. Voi paska. Kirjaimellisesti. Mies alko tiistaina oksentaa ja paskantaa ja minä en sitten säästynyt myöskää vaan eilen alkoi ihan kamala mahatauti. On aika huono olo,koko illan ja yön vessassa ollu vati sylissä. Kunhan nyt esikoinen säästyis taudilta. Nyt on ihme ja kumma kyl nukkunut tosi hyvin,olis ollu kyl kamalaa mahataudissa viä yrittää lasta nukuttaa monta tuntia yöllä :bored:

Jostain luin,että mahatauti ei ois vaarallinen sikiölle,mutta meno on ollu sellaista et tietty huolettaa. Toivottavasti nyt menis nopeeta ohi ja mahassa olis kaikki hyvin. Voi elämä tää on kamala tauti :hungover:
 
Kiitos! Vieläkin heikko olo,mutta nyt vähän yöi vuorokauden kestänyt ja lienee taittuvan. Tosin miehellä on vieläkin eli saas nähä nyt. Onneks lapsi on säästynyt toistaseks ja ollu todella kiltisti! On nukkunu pitkät päikkärit ja itse leikkinyt mitä ei juuri koskaan tee. Ilmeisesti vaistoo,et ei olla ihan terässä... kävin puntarillakin niin 4kg lähteny yhdes vuorokaudessa :wideyed:
 
Emppuli voi ei, paranemista ja voimia!
Mulla oli noro edellisen aikaan ja aivan kamala tauti!!! Ei se varsinaisesti sikiölle vaaraksi, vaan ennemmin sulle kuivuminen vaarana ja vatsaa saattaa alkaa kramppaa kun ei oo enää mitään yrjöttävää:( mulla kramppas sillon koko keskikroppa ihan täysin taudin loppu vaiheessa, mutta siitä huolimatta täällä neiti 8.5kk tuhisee sylissä:)
 
Niin ja minäkin voisin vähän nurista... eli mies anto mulle vapaa yön viime yönä ja mitä minä sitten teen sen yön? No valvon!!!! En vaan saanu unta ja pyörin ja hyörin vaan...prkl o.O hiukan ärsyttää!!!
 
Josko minäkin. Eli meillä koira (6v) keksinyt että yöllä pakko päästä "pissalle" ja ei pysty pidättään aamuun asti. Joka yö siinä kahden ja kolmen välissä tulee vinkumaan niinkun olisi pissahätä. No kun pääsee pihalle niin piehtaroi ensin hetken lumessa, sen jälkeen huutaa oraville/linnuille/muille elukoille mitä liikkuu ja kiertää kolmesti takapihan haistellen. Sitten joko tulee suoraa sisälle tai väkisin vääntämällä tekee pissan ja tulee sisälle. Ja kun pääsen itse sänkyyn takasin niin uni ei tule. Nyt parina yönä oon pyörinyt useamman tunnin sängyssä hereillä. Vähän väliä pakko nousta joko juomaan tai pissalle. Yllättäen mies ja koira molemmat kuorsaa koko tuon ajan vieressä mikä ärsyttää vielä enemmän...
 
Täällä on viime yö valvottu koiran kanssa kun hän stressasi jotain taas vaihteeksi. Ei ole tottunut uudessa asunnossa jo valmiiksi olleseen pakastimeen, joka pitää erilaista ääntä kuin muut kylmälaitteet. Muuton jälkeen kärsi eroahdistuksesta, joita ei ole koskaan aiemmin. Saatiin tilanne rauhoitettu jouluna mutta nyt tuo rakki on alkanut lapin reissun jälkeen stressaamaan eikä anna minun lähteä kotoa. Kyllä se nyt hermokoettelee kun tekis mieli nukkua ilta seiskasta pitkälle aamuun :dead:
 
Mä en vaan enää jaksais näitä oireita vaikuttaa liikaa normaali elämään. Olo on ihan voimaton kokoajan puhumattakaan huonosta olosta. Ruoka valio ihan retuperällä ku ei pysty syömään mitään terveellistä. Huoh.. Väsymys on kanssa ihan tajuton. Pitää vaan jotenkin yrittää miettiä lopputulosta.
Koko helmikuu menny jotenki ihan sumussa.
 
Mulla on kanssa koko tämä vuosi mennyt ihan ohi, sohvalla maaten ja juostessa oksentelemaan. Nyt oli jo pari helpompaa viikkoa ja tänään onkkn taas oksennettu koko päivä.
 
Ei vieläkään selvinnyt sitten lähete kuntoon sikiöseulontaa varten, huomenna sitten soitellaan pitkin Taysia kun neuvola ei suostu selvittämään omaa sotkua
 
Alkaa todenteolla väsyttää tää pahoinvointi ja huonovointisuus. Kroppa on ku alienin valtaama, tuntuu vieraalta ja voimattomalta. Kävellessä pyörryttää ja oksettaa. Vaikkakin ihanaa kun on oireita et oireettomuus sais varmaan hyppään seinille mut autuas keskiraskaus tule jo :shy:
 
Mun lemppari murnutuksen aihe, sää!!! Ootteko katsonut kuin pirun kylmä ensiviikon pitäis olla? Ei juma.... en ala, en halua, en jaksa!!! Voisko tulla jo kesä? Edes sellainen +10-15 astetta riittäisi mulle!!! Ja mielellään aurinkoa, eikä vettä...
Miten ihmeessä mä saan noi lapsukaiset ens viikolla kouluun/kerhoon kun on niin pirun kylmä? Mä kun siis liikun kävellen, 8kk huolettaa... toi mun pakun keskuslukitus ei toimi alkuunkaan kovissa pakkasissa että pelkästään autoon pääseminen projekti itsessään... eikä se kyllä kerkii 3km aikana edes lämmetä että siinäkin on murhetta... ääh, sori! On mulla murheet:(
 
Meinasin tuonne oire-ketjuun kirjoitella, mutta kuulosti sellaiselta valitusvirreltä, että laitetaan tänne. :confused:

Tämä pahoinvointi. Tämä on siis jälleen paha, ensimmäisen raskauden oksensin jo ennen plussaa ja viimeisen kerran paria tuntia ennen synnytystä. Toisesta vähän vähemmän.

Olen nyt välillä käynyt tipassa yhden päivän kerrallaan ja minulle viimeeksi puhuttiin hypermeesistä, kun soittelin osastolle ja kyselin apua. Mutta olkoon diagnoosi mikä tahansa niin en voi sairaalassakaan tämän enempää olla. Enkä kyllä pois töistäkään.
Elämä jatkuu vaikka olisin kuinka huonossa kunnossa, eikä kukaan pidä näiden 6- ja 8-v. lasten elämää kasassa jos en itse sitä tee. Lasten isän kanssa olen siis eronnut ja tämän masuvauvan isä tekee pitkää päivää eikä pääse minua auttamaan isojen kanssa.
Meillä on lapsilla 4 kertaa viikossa harrastuksia, jotka ovat toisella paikkakunnalla ja autolla ajo on todella vaikeaa kun on huono olo.

Se vielä pahentaa tätä oloa, kun tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa harrastusten lisäksi esim. viedä lapsia pulkkamäkeen ja kaikki kotityöt on tekemättä.

Olen kyllä tottunut pärjäämään yksin, hoidin kaiken yksin myös ollessani vielä ex-mieheni kanssa naimisissa. Eikä tässä olisi mitään valittamisen aihetta, jos pääsisin edes sängystä ylös.

Ärsyttää!! Ja alkaa jo olla aika epätoivoinen olo.
 
Voihan flunssa! Pari viikkoa oon töissä kattellut ku muut pärskii ja yskii. No nythän se sit tarttui muhunkin. Nenä tukossa, kurkkukipee ja kuume sahaa ylös alas. Ärsyttää!
 
Nyt ottaa päähän. Kävin hammastarkastuksessa ja yksi lohjennut paikka vaihdettiin. Nyt neljä päivää ton jälkeen on se ien, joka joutui paikkaamisessa koetukselle edelleen kipeä, arka ja turvonnut. Eli ilmeisesti paikkaamisen seurauksena sain ientulehduksen. Voi hitto jos tästä nyt pitää uus hammaslääkäriaika vielä varata!! Menee järjettömäksi säädöksi töiden ja lasten kanssa aikatauluttaminen.

Ja Äippä, mä en kanssa suostu noihin pirun kylmiin! En mene ulos (nähtäväksi jää miten pääsen töihin menemättä ulos)!!
 
Aaargh! Mulla oli superpitkä työpäivä: lähdin kotoa 7.15 ja tulin takaisin 17.30, tietysti ihan järkyttävän nälkäisenä, vaikka välipalaa olikin mukana ja lounaankin söin tietysti töissä.

Mies oli ollut kotona jo hetkisen aikaa, eikä ollut tajunnut ruveta oma-aloitteisesti laittamaan ruokaa. Katastrofi! Yritin ehdottaa esim. Heseen lähtöä, mutta ei kelvannut (meillä mie söisin roskaruokaa vaikka joka päivä, mutta mies jaksaa tsempata terveellisyyden kanssa...). Teki mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit, mutta tulin sittenkin vain sohvalle viltin alle tuotuani ensin nälkäepätoivoni suurieleisesti esiin. Nyt mies kokkailee ja mie makaan täällä.

Mutta siis voi aaargh! Kuinka yksinkertaisesti miesten aivot voivat toimia (joojoo, karmea yleistys)? Eikö sillä nyt mitenkään voinut käydä mielessä, että jos mulla menee näin myöhään, niin saatan olla melko nälkäinen? Pitäiskö joka asia hoksata erikseen sanoa? Ite kuitenkin yleensä huolehdin ruoan alulle, jos miehellä venyy päivä.
 
Tiutiutiu tiedän tasantarkkaan mitä tarkotat... mun mies on ihan samanlainen saamaton kakkiainen (ei nyt aina mut kovin usein):p jos kyse on autosta tms ”miehisistä asioista” niin ne kyl hoituu käden käänteestä mutta kaikki muu ei vaan onnaa muten kun julmetunmoisen nalkutuksena jälkeen ja yleensä viikkojen odotuksen jälkeen... esim muutettiin toukokuussa tähän uuteen kämppään ha tästä puuttu verhokiskot ja nalkutin sille niistä puolvuotta (kyllä puolvuotta) ennenku ne sai tonne kattoon laitettua... Huoh! Miehet:p
 
Äippä x5 sanoi:
Tiutiutiu tiedän tasantarkkaan mitä tarkotat... mun mies on ihan samanlainen saamaton kakkiainen (ei nyt aina mut kovin usein):p jos kyse on autosta tms ”miehisistä asioista” niin ne kyl hoituu käden käänteestä mutta kaikki muu ei vaan onnaa muten kun julmetunmoisen nalkutuksena jälkeen ja yleensä viikkojen odotuksen jälkeen... esim muutettiin toukokuussa tähän uuteen kämppään ha tästä puuttu verhokiskot ja nalkutin sille niistä puolvuotta (kyllä puolvuotta) ennenku ne sai tonne kattoon laitettua... Huoh! Miehet:p
Click to expand...
Joo, huoh! Ja nyt maha täynnä ruokaa tekisi mieli vetää takaisin, että on tuo mies sitten vain toisaalta niin ihana asioissa x, y ja z, mutta tämähän on nurinaketju, joten enpä sittenkään :p :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top