Nurina ketju

Tiutiutiu, ymmärrän täysin ärtymyksesi. Mä sain kans vanhemmiltani jo kyselyä että koska ristiäiset ja vihjeitä siitä koska olis hyvä ettei mee heidän suunnistus- tai metsästysharrastusten kanssa päällekkäin. Totesin sit että ne pidetään sit kun meille sopii ja tulkaa tai olkaa tulematta paikalle. Loppu se keskustelu siihen sitte:hilarious: mulla ei oo sit minkäänlaista sietokykyä tällä hetkellä siihen et joku tulee mun tontille sohimaan, oon muutenkin niin jääräpää ja nyt vielä ihan pikkasen enemmän:grin On ollu niin ahdistava viikko tän perätila-asian vuoksi kun pitäis tehdä päätöksiä ja itellä ei oo mitään kokemusta minkäänlaisesta synnytyksestä ja muilla niitä neuvoja kyllä on mut eihän ne nyt mitään auta kun ei kukaan voi kertoa mikä mulle on paras vaihtoehto. Tää asia on liian iso mun päähän niin ku joku erehtyy tulee jostai ristiäispäivämäärästä tai muusta tällä hetkellä täysin yhdentekevästä mussuttaa niin sääliks käy:mad::hilarious:
 
Koko yön jatkui menkkajuilinta alamahalla eikä unen päästä tahtonut saada kiinni. Säteili myös selkään. Klo 2 meni hermot ja marssein tv:tä katsomaan ja ottamaan Panadolin. No lopulta uni tuli mut ei kerenny nukkua kuin kolme tuntia kun puoli seiskalta herätti kello lapsia laittamaan kouluun.

Tiedän Jaama nuo sun tunteet. Mun äitin kanssa mulle tulee eniten ristiriitaa. Ne on tosi tärkeitä kun lapsen kanssa saa tehdä asioita eka kertaa. Mä sain ihan täydellisen itku kohtauksen aikanaan kun mun äiti oli ostanut ekan joulukalenterin lapselle ja jo avanneet sen kun oli hoidossa hänellä. Mulle olis ollut niin tärkeää ostaa se itse ja avata yhdessä lapsen kanssa olin lapselle jo puhunut. Monta vuotta odottaa että lapsi edes ymmärtää kalenterin päälle ja sit sekin meni mönkään. Monen monta kertaa tullut yhteen törmäyksiä näissä että hän tekee lapsien kanssa jonkin asian ensin vaikka tietää kuinka tärkeää olisi mulle. Nyt koulujen alkaessa oli myös ostanut ekaluokkalaiselle penaalin ja repun, itkuhan mulla pääsi kun tyttö koulun aloitti ja en saanut näihinkään osallistua. Tää varmaan kuulostaa tosi pikkumaiselta onhan se hyvä että on välittävät isovanhemmat mutta joku raja sentään.
 
Saaks valittaa et mä oon väsynyt :wacky: vauva 13 päivää ja yöt menee noin kahden tunnin pätkissä :wacky: Sen lisäksi tää vauva kakkaa joka yö kaksi kertaa :wacky:Mies menee huomenna töihin ja mä jään näiden kanssa yksin. Hjälp :wacky:
 
Miten aika on mennyt noin vauhdilla että siellä beibi jo kaksi viikkoa :) tsemppiä arkeen, yritä nukkua/levätä kaikki mahdolliset välit :Heartred
 
Mä oon tosi väsynyt ja itkunen suoraansanottuna. Vauva on huonouninen ja ite oon heikossa kunnossa edelleen synnytyksen jälkeen. Epiduraali laitettiin väärin jonka takia tuli se durapunktio.. Ihan hirveät pään, niskan ja hartioiden säryt. Silmissä sumenee ja oksennus meinaa lentää kivusta.
 
Mä oon tosi väsynyt ja itkunen suoraansanottuna. Vauva on huonouninen ja ite oon heikossa kunnossa edelleen synnytyksen jälkeen. Epiduraali laitettiin väärin jonka takia tuli se durapunktio.. Ihan hirveät pään, niskan ja hartioiden säryt. Silmissä sumenee ja oksennus meinaa lentää kivusta.
Voi että, kuulostaa kauheelta. Täytyy ihan googlettaa mitä on durapunktio. Tosi paljon tsemppiä sulle :Heartred
 
Jaksuja teille jotka ootte päässeet jo vauva-arkeen kiinni! Kyllä ne pikkuset mussukat vaan saa imettyä kaiken energian ulos mammoista(ja isistä)...
Naksutille spessu jaksut, kuulostaa kamalalta:Heartred
 
Valvominen ei oo koskaan ollut mun juttu. Mä oon aina rakastanut nukkumista ja yhdeksän tuntia yössä ois sellanen sopiva. Pitäis jaksaa lähtee tokmannille mut ku autossa istuminenkin tuntuu ajatuksena tosi vastenmieliseltä. Ja et pitäis pukee. Tai pukee vauva. Tai et pitäis näyttää ihmiseltä. Yööök. Väsyttää niin pirusti.
 
Juu-u eipä täälläkään hirveästi kiinnosta pyöriä ihmisten ilmoilla... ei jaksa, väsyttää! Vaikka vauva edelleen masussa viihtyy :wink viikon ainut ”vapaapäivä” ja en jaksa/viitti tehä mitään ylimäärästä! Pyykkivuori taltutettu ja nyt kun pienin riiviö nukkuu niin minä vaan makaa sohvalla ja katotaan tyttöjen kaa piirettyjä(lue lepuutan silmiä) ...
 
Mä kyllä makaan vauvan kanssa sängyssä mut uni vaan ei tuu vaikka väsyttää. Ehkä vähän ahdistaa kun huomenna pitää jo pärjätä yksin. En oo kahteen viikkoon laittanut ruokaa ku kerran, mies hoitanut ihan kaiken muun. Mä vaan makaan ja nalkutan :grin
 
Mua ärsyttää jo valmiiks anoppi kun joskus tulevaisuudessa vauva syntyy ja päästään laitokselta kotiin. Kaksi edellistä kertaa mennyt niin että "annappas se vauva tänne niin pääset rauhassa tekemään kotitöitä". Tiedättekö, tällä kertaa tämä äiti sanoo anopille että minä nyt lepään tämän vauvan kanssa, tee sinä noita kotitöitä! Mua vaan nyt jännittää että onko ne ekat viikot taas sitä itkua ja pahaa mieltä itellä. Pitäis jaksaa pitää puolensa noissa tilanteissa. Onko muilla ollut tuota "baby bluessia"?
 
Nuristaan myös.. tosin syy on tuohon vauvan perätila. Päällä kun puskee ylös ja jaloilla jumppaa välillä alas (seisoo). Tuntuu et halkee ja vihlonta melkoinen. Pää sen verran kovempi pallo kylkiluihin kun peppu.
Närästys pahenee paineesta tietenkin ja supisteluita potkuista. Vihlomiset melkoisia!

No.. huomenna käännösyritys. Jos ei onnea yrityksessä niin pitäisi valmistautua henkisesti perätilasynnytykseen. Edellytyksiä kun edellisen lekurin mukaan olisi. Rohkeutta etsimässä..
 
Mansikka mulla ollut hetkellisiä baby blues fiiliksiä kaikkien jälkeen... pari viikkoa synnytyksestä on aika itkun ja naurun sekaisia! Mies fiksuna miehenä kutsuu niitä jakomieliviikoiksi:/ nauran, itken ja raivoan... Huoh
Ruusunen tsempit käännökseen toivotaan että tuottaa tulosta! Mut niinku oon sanonut, ei se pt synnytys niin kamala oo:)
 
Juu onhan se mut ei kannata näitä viisauksia laukoa kun on viikot päällä:D siitä se vasta itkupotkuraivarit tulee:D
 
Se siis vielä sanoo sen silleen et, jep tuntuu emännällä olevan jalomieliviikot käynnissä...
 
Mun mielest mansikka: se kuuluis olla just niin että muut hoitaa kotityöt kun äiti hoitaa vauvaa!

Ruusunen, tsemppiä huomiselle. Toivottavasti käännös onnistuu ja jos ei, niin menisi perätilasynnytys jouhevasti :)
 
Mä nurisen siitä, että esikko on kohta 1,5h karjunut vähän väliä tuolla sängyssä. Oon ihan poikki ja haluis jo itekin nukkuun. Taas mennyt nää kaikki illat sen nukuttamiseen, omaa aikaa päivästä ollut se 0 tuntia. Eikä yhtään lohduta, että kohta noita rääkyjiä on kaksi ja omaa aikaa vielä vähemmän. Huoh.
 
Mä nurisen siitä, että esikko on kohta 1,5h karjunut vähän väliä tuolla sängyssä. Oon ihan poikki ja haluis jo itekin nukkuun. Taas mennyt nää kaikki illat sen nukuttamiseen, omaa aikaa päivästä ollut se 0 tuntia. Eikä yhtään lohduta, että kohta noita rääkyjiä on kaksi ja omaa aikaa vielä vähemmän. Huoh.

Meillä ainakin esikoinen rauhottui siinä kohtaa huomattavasti kun toinen syntyi. Oli siis tuolloin 1,5v ja oli niiiiin ylpeä isosisko ettei mitään rajaa. Pyysi monta viikkoa ihan itse päästä päiväunille että sai nukkua vauvan kanssa yhtä aikaa ja auttoi kaikessa missä osasi ja piti vauvasta huolta.
Ei siis ikuisesti kestänyt, 1-2kk, mutta sen verran kuitenkin että siitä alusta selvittiin hyvin ja ehti itse tottua kahteen lapseen.

Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tilanne voi siis jopa parantua nykyisestä.

Voimia rääkyjän kanssa kuitenkin :Heartred
 
Takaisin
Top