Nuoretäidit/teiniäidit

Hei minä täytin helmikuussa 18 mies täyttää syksyllä 21... esikoisen laskettuaika 17.9... Kokemusta on pikkulasten hoitamisesta minulla on monta sisarusta nuorin täyttää 5v syksyllä... Vanhempani ovat eronneet ja sen takia paljon sisaruksia kaikki tärkeitä ja rakkaita... Kukaan ei ole onneksi epäillyt sitä etten tulisi näin nuorena pärjäämään oman lapsen kanssa :) tsemppiä kaikille muillekin nuorille äideille myös tuleville :)
 
Itse olin 17-v. Kun aloin esikoista odottamaan. Kaikki muut suhtautuivat ikääni oikein hyvin, eikä se tuntunut "haittaavan" ketään muuta kuin lääkäriä. Onneksi sitä ei tarvinnut nähdä usein.

Kuten täälläkin jo todettu, ikä on vain numeroita. Jokainen itse parhaiten tietää milloin on valmis äidiksi :-)
 
Mulla meni ennen tätä raskautta, raskaus kesken kävin tarkastuksessa niin lääkäri totesi vaan että käyttäkää ehkäsyä niin ei tuu vahinkoa ja raskaus oli toivottu

Ja kyllä kirpasi, mutta minun mielestä kummassakin on + ja - onko nuori vai vanha

:)

Minusta ikä ei kato sitä miten hyvä äiti olet. Aina siltikin ainakin yleinsä oma äiti on aina paras :)
 
Last edited by a moderator:
Oon kyllä sitäki ihmetelly että minkä ihmeen takia lääkäritkin suhtautuu tosi halpamaisesti nuoreen äitiin. Eikö tarkotus ois tukea ja auttaa asioissa eikä heti mollata ?.... mä oon ylpee teistä kaikista jotka ootte kantanu vastuun omasta lapsesta, muiden mielipiteist huolimatta :)
 
Mä olin 21 ja juuri ulkomaille muuttanut kun sain ensimmäisen lapseni ja heti perään tuli toinen. 30-vuotiaana sain jo neljännen ja vitonen on laskettu 40-vuotispäiväni korville. Saman miehen kanssa kaikki, kimpassa 16-v lähtien.

Nuorena äitinä minulla oli kaikista eniten energiaa lapsilleni. Kun muut äidit pälpättivät puistoissa keskenänsä penkille lösähtäneinä mä touhusin omieni ja muidenkin lasten kanssa. Ulkoiltiin säällä kuin säällä, vaikka monet äidit laittoivat muksunsa telkun ääreen kun olisi ollut liian rasittavaa lähteä ulos. Muutenkin jaksoin valvomiset ja känkkäränkät hurjan hyvin, synnytyksistä palauduin hujauksessa.
Minäkin sain hurjasti varoitteluja vähän jokaisen asian suhteen: "et kyllä pysty opiskelemaan enää", "et koe villiä nuoruutta", "et pärjää ulkomailla yksin", et sitä et tätä. Tämä jatkuva negatiivisuus aiheutti vastareaktion ja hitsi me pärjättiin loistavasti ja näytettiin lyttyyn lyöjille pitkää nenää!
Jaksamisen lisäksi nuorena ei ns köyhä lapsiarki tuntunut miltään kun vielä ei ollut ehtinyt kokea leveää elämää. Ei huolettanut talous, ei huominen. Silti elimme laadukasta elämää ja söimme terveellisesti yms. Emme jääneet paitsi mielestäni mistään. Paitsi ehkä ulkomaanmatkoista ja hotelliviikonlopuista, joita ainakin siellä ulkomailla asuessamme toiset perheet harrastivat jatkuvasti ja ihmettelivät usein, et miten kestän ilman. Pöh, nyt kun sitten olemme niitä reissuja harrastaneet, niin täytyy sanoa että nuorena tehdyt telttareissut yms retket olivat paljon antoisampia monessa suhteessa kuin hotellireissut. Ehkä tärkeintä lapsille on vanhempien aito läsnäolo, ei hienot puitteet. Läsnäolon taitoon ei ikä tietenkään vaikuta, mutta itse olin siinä nuorena parempi.

Kannustan nuoria olemaan rohkeasti äitejä ja ylpeitä vauvavatsoistaan ja lapsistaan. Minunkim teinityttöni seuraa ahkerasti netistä teiniäitien blogeja, vaikkei aihe ajankohtainen olekaan. Tarinat kiehtovat..
 
Muokattu viimeksi:
En nyt enää ihan teiniäiti, mutta olen 21 ja odotan ensimmäistä. :) Oon aina tiennyt että tahdon lapsia, ja tahtonut saada lapset nuorena. Mielestäni kukin tavallaan ja kummassakaan ei ole moittimista, teki sitten lapset nuorena tai vanhana.
Meidän perheeseen lasta on toivottu jo 2,5 vuotta ja nyt vihdoin haave on toteutumassa, jos kaikki vain menee hyvin. :) Silti nyt on mieleen hiipinyt pieni epävarmuus, ei suinkaan sitä kohtaan kuinka itse/puolisoni pärjää vanhempana. Pelkään vain muiden mielipiteitä. Sellaisten, jotka eivät meitä tai elämäntilannettamme tunne. Olen lyhyt ja näytän vielä usein ikäistäni nuoremmalta. Kun vatsa vielä tästä kasvaa ja kävelen esim. kaupan käytävällä, katsotaanko minua kieroon ja kuiskitaan? Tiedän, että aivan turhia pelkoja moiset ja ettei tuntemattomien ihmisten mielipiteistä tarvitse välittää. Johonkin haluan vain purkaa näitä ajatuksiani. :D
Onneksi itse tiedän tasan mitä haluan ja perheeni sekä ystävät tukevat täysillä ja ovat onnellisia puolestani. :)
Vielä tästä "tuomitsemisesta". Olen itse vanhin lapsi ja äitini myös on aina näyttänyt nuorelta. Hän odotti minua ja juurikin kaupassa käydessään eräs nainen oli mulkoillut äidin vatsaa, pyöritellyt silmiään ja sitten suureen ääneen toitottanut että: "Siinä taas yksi teiniäiti!!". Äitini oli vain huvittuneena jatkanut matkaansa ja todennut, että imarreltu kai tässä pitäisi olla kun ikää on 25. :) Näinköhän siis kalikka kalahtaa nilkkaan ja jaan kohta äitini "kohtalon"? :D
 
Eipä niistä ihmisten tuijotuksista ja mielipiteistä kannata välittää! :) Ne ihmiset, joilla on tarve taivastella muiden tekemisiä ja olemisia, keksivät kyllä jokaisesta raskaanaolijasta jotain kummaksuttavaa; liian iso tai pieni maha, kummallisen värinen tukka, tatuoinnit, ylipaino tai tosiaan se ikä... tai se minkä ikäiseltä näyttää. Työkaverille oli joku tokaissut, että "on se nyt kumma, kun lapset tekee lapsia!", kun oli raskausmahansa kanssa kulkenut kaupungilla... ja hänkin odottaessaan oli 25-vuotias, ettei kai ihan lapsi enää :)
 
Olin kaverin häissä viikko sitte ja siellä yks mulle tuntematon nainen tuli multa kysymään että onko nuori neiti (7kk) mun laps? Ku vastasin että juu onhan se niin tokas "mä luulin et oot 15-16v ja tyttö sun siskos mutta ku 'äitiä' ei näkyny lapsen lähellä moneen tuntiin ni oli pakko tulla kysymää." Naureskelin vaan että kyllä mä oon jo 20v ja pikkuneidin äiti :D
 
Kyllä taas pisti vähän ärsyttämään...
Uusi mies - 25v - ja minä ite täytän lokakuussa sen 20. Ootan siis jo nyt kakkosta ja kun mies kertoi hyvälle lapsuudenystävälleen niin tämä vaan tokaisi että ollaan hulluja. Hiemanko meni haipakkaa pyykki kuivumaan telineeseen siinä raivopuuskassa. Vaikka ei nyt pahin kommentti ole mitä voi heittää, niin pisti ärsyttämään ihan todenteolla! Teki vielä mieli sanoa, että sano toki terveisiä hullulta idiootille.

En tajua, miten jonkun persettä kutittaa noin paljon se että lisäännyn. :shifty:
 
Itse pidän sellasia alle 20-v äitejä kyllä liian nuorina, mutta onhan se paljon tukiverkosta ja ihmisestä kiinni. Olen 22v ja esikoinen todennäköisesti tulossa, joten varmaan minuakin kieroon katsotaan. Ajattelen sen kyllä niin, että fyysisestihän nuorena on parhaat edellytykset äidiksi. Eihän eläinmaailmassakaan vanhukset lisäänny vaan juuri ne nuoret ja elinvoimaiset. Yleensä arvostelijat on joko bilettäjiä tai koulutusta arvostavia, mutta jokainen itse päättää mitä pitää elämässä tärkeänä :)
 
Ei se ikä tosiaankaan kerro onko valmiks äidiksi. Joistain on siihen alaikäisenä, joistain ei koskaan. Itse aloin odottaa esikoista 14vuotiaana. Harkitsin kyllä aborttia, mutta tiesin että olisin sitä tullut katumaan koko loppu elämäni. Tyttäreni sai hyvän ja rakastavan kodin ja kasvatuksen, vaikkei minun luona asukkaan. Nyt toista odottaessa olen 19 ja kukaan ei ole sanonut raskaudestani mitään pahaa. Paitsi mummoni. Ja toki jotkut kauhistelee että olen näin nuori ja jo toinen tulossa :D Alaikäisenä vanhemmaksi tulossa on omat ongelmansa. Ei se välttämättä, etteikö olisi valmis. Mutta meillä ainakin oman taustani takia sosiaalitoimi oli piinaamassa alusta asti. Ja sen lopputuloksenhan tietää mitä tapahtuu kun sossut alkaa piinaamaan. Se on todella haastava tilanne nuorelle äidille kun ei ole tukiverkostoa eikä tiedä kunnolla edes omia oikeuksiaan.
 
Moi! :) Mie kerkesin just ennen esikoisen syntymää täyttää 21v. Miun lähipiiri suhtautui vauva uutiseen hyvin posiitivisesti ja kaikki odottivat lapsen syntymää kovasti :) Mutta raskausaikana huomasin että ulkopuoliset, täysin tuntemattomat ihmiset olivat kovin innoissaan kommentoimassa raskauttani, osa kommentoi päin naamaa ja osa supatteli selän takana. Muistan eräänkin kerran kun olin kaupan kassajonossa niin viereisessä kassajonossa joku keski-ikäinen nainen supatteli ystävälleen että "ai kamala, kato kun tuo nuori tyttö on raskaana" saatto heitä hiukan hävettää kun käännyin katsomaan heitä ja hymyilin oikein nätisti heille. En yleensä loukkaanu tommosista supatuksista, lähinnä minua huvittaa että ihmisten pitää aina kommentoida kaikkea mitä kuulee ja näkee, ja tehdään asioista ihme johtopäätöksiä..... Jos joku on huolissaan nähdessään jonkun raskaana olevan niin kävisi ennemmin kysymyssä ystävällisesti kuinka odottava äiti voi tms, kuin että rupeaa kommentoimaan tuomitsevalla äänensävyllä tietämättä tilanteesta höläsen pöläystä...

Onnea kaikille odottaville äideille :) :angel7
 
Olin 20 kun sain toisen lapsen. En muista kohdanneeni negatiivisuutta tältä ajalta. Olin todella kypsä ja varma äiti ja näytin myös sen. Tähän äitiyteen nopeesti vain kypsyi vaikka villi teini olin ekaan raskaustestiin asti. Joku olisi tehnyt abortin syystä että ei ole valmis äidiksi ja opinnot kesken. En usko moista "valmis äidiksi" juttuun ollenkaan. Olen edelleen parin kymmenen vuoden päästä sitä mieltä että paras aika on tehdä lapset nuorena jolloin jaksaa paljon paremmin. Ja etu on,nuoret vanhemmat ja isovanhemmat (ehkä isoisovanhemmat)jotka jaksavat olla lapsen elämässä ja se on lapsellekin rikkaus!
Nyt raskaana mulla on ja tulee vielä olemaan todellakin näkökenttää verrata teiniäitiyttä ja nyt vanhemmalla iällä äitiyttä.
 
Muokattu viimeksi:
Ihana kuulla näin positiivista keskustelua nuorista äideistä! Täytän maaliskuussa 20. Opiskelen korkeakoulussa monimuotoisesti sairaanhoitajaksi ja ammatiltani olen jo lähihoitaja. Käyn töissä säännöllisesti koulun ohella ja miehellä hyväpalkkainen vakituuinen työ. Pari kk sitten jätettiin ehkäisy pois. En vielä kuitenkaab ole raskaana. Kuumeilu on kovaa joka päivä selailen vaatteita ja tarvikkeita ja suunnittelen tulevaa :)
 
Oon itse 21 ja toinen tulossa, kerkeen kylläkin täyttää 22 vielä ennen synnytystä. Mua ainakin ihmiset tuijottaa yleisillä paikoilla kun oon niin nuoren näköinen, katotaan sitten miten kattoo ku alkaa maha näkyä:) mutta mun mielestä iästä riippumatta, pitäisi tuntea vastuuta siitä että lapsella on hyvä koti ja molemmat vanhemmat elämässä, koska lapsen elämään kuuluu sekä isä että äiti. Mua ei niinkään taloudellinen tilanne heilauta, vaan kotiolot on tärkein. Järkyttävää kuulla tarinoita ihmisistä jotka tekee lapsen vaan tekemisen ilosta, mun mielestä aika itsekästä, jos ei yhtään kiinnosta onko tuleva isä elämässä mukana vai ei. Kun itse vaan saa mitä haluaa. Mutta nuoreen ikään ei ole mitään sanottavaa, aina lapsen pitäminen parempi kuin abortti:) jos ei ole kykeneväinen ite huolehtimaan ni antaa sitten vaikka pois mieluummin kuin tappaa,koska mitä me olemme päättämään toisen elämästä, siinäkin on vastuu:)
 
Nuoriin äiteihin vaan on ihme ennaluulot ja en ymmärrä miksi sillä sille ei ole perusteita! monet äidiksi tullessaan iästä riippumartta eivät ole varmoja valmiudestaan.
Olin 20 kun mulla oli kax lasta ja yh ihan täysin seuraavat 5 vuotta. Itse en kohdannut ennakkoluuloo koska olin niin varma luonteeltani. Ainoa joka yritti puuttua nuorena äitiyteeni oli ennakkoluuloinen neuvola! Edelleenkin:ei ollut perusteita ja sen tein selväksi täysin.
Voi kaikki nuoret äidit: nuorena on upeaa saada lapsi. Myöhemminkin tulee olemaan etu kun ikäero ei ole suuri,myös isovanhemmissa!
 
Ite odotetaan aviomiehen kaa toista harkittua lasta. Olin 18 kun päätettiin esikoinen pistää alulle ja nyt olen 21 ja la kesällä.

Oon pistäny merkille että kun käyn kaupassa yksin pojan kanssa niin kyllä useempi vilkuilee mun käsiä!! Mulla on nykyää molemmissa nimettömissä sormukset koska esim venäjällä vihkisormus on oikeessa kädessä. Noh tää kyyläys varmaan on just sitä et katotaa oonko mä yh. Ja hiljaa mielessäni aina nauran et HAH onneks mul on niin ihana mies vaikka rahaa ei oo maltaita niin osti mulle mun unelmasormuksen joka on ihan täydellinen ja näkyy hyvin! Sit vaa hymyilen niille mammoille ja papoille kun tuijottavat :D
 
Takaisin
Top