Nuoretäidit/teiniäidit

poucahontas sanoi:
Täällä menee tällä hetkellä paremmin kuin hyvin! Vauvelin tuleva mummu on vauvakuumeesta sekaisin ja kaikki lähipiirissä tuntuvat hyväksyneen raskauden! :) Nyt siis viikkoja 15+ ja sikiö voi oikeinkin hyvin. Odotan jo malttamattomana vauvan ekoja kunnon potkuja ;) Hairahdin ostamaan kirppikseltä parit vauvan vaatteet, olivat niin söpsöjä.
Melko varman Veikkauksen oon sukupuolestakin tehnyt. Rakastan olla raskaana <3
Click to expand...

Täällä myös alkanut mennä hyvin! Selkeästi oma fyysinenkin olo paranee, kun henkinen olo paranee :-) Ja henkisen olon paranemiseen vaikuttanut läheisten ihanat reaktiot ja yleinen tuki <3 En malta oottaa ensi perjantaita kun taas näen ultrassa vauvani, ja ehkä jopa sukupuolen saamme tietää :)
 
Täällä entinen teiniäiti, tai no, ikuinen sellainen jos nyt ajattelee, milloin esikkomme saimme. :) Oltiin 19 kumpainenkin, sekä mieheni ja minä. Neljä vuotta parisuhdetta oli tuossa vaiheessa toki jo takana. Positiivinen raskaustesti tehtiin, kun mieheni oli kuukauden verran ollut armeijassa. Tarkoituksella lasta ei oltu tehty, mutta hetkeäkään emme miettineet aborttia; vauvan pitäminen oli päivänselvä asia. Urbaanilegenda vatsataudin aikana oksennetuista/ripuloiduista pillereistä kävi meillä toteen. Itse olin ylioppilaaksitulon jälkeen töissä päiväkodissa henkilökohtaisena avustajana ja tarkoitus oli lähteä kouluun heti miehen päästyä armeijasta. Asuimme vanhempiemme kattojen alla ja järkytys toki oli suuri. Neuvolan terkkari oli ihanin koskaan. Hän totesi, että olin nainen parhaassa iässä ja tulossa äidiksi ja kaikki tulisi varmasti menemään hyvin! Saman katon alle muutettiin raskauden puolivälin aikoihin pieneen vuokrakämppään, ja keväällä mies pääsi armeijasta paria kuukautta ennen laskettua aikaa.

Ja tässä me olemme edelleen, vakaasti yhdessä ja nyt esikoululaisen ison pojan kanssa! Molemmat kävimme korkeakoulut yhtäaikaisesti, valmistuimme, saimme töitä, ostimme talon ja nyt pieni, odotettu, toivottu, haaveiltu ja rakastettu kakkonen minulla kohdussani. Olen onnellinen, sillä epäilijöitä riitti (oma äitinikin sanoi, että tässä se sinun elämäsi sitten oli, ainakaan ammattia et tule saamaan) ja olemme näyttäneet heille kaikille, että me kyllä pystymme mihin vaan. Ja toki elämässämme ollaan saatu merkkejä siitä, että tämä oli kohtaloa; mieheni isä ehti olla isoisä ainoalle lapsenlapselleen viiden vuoden ajan ennen kuolemaansa.

Elämä vain järjestää polkunsa tavalla tai toisella. Toivotan teille kaikille nuorille äideille ja vanhemmille tsemppiä elämään, kaikki järjestyy vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. :)
 
Täällä ois kans 20-vuotias joka on rv 15+4 :) Monet saman ikäiset kaverini on myös saaneet jo muutamia lapsia ja en näe mitää väärää siinä..
Itse elin ennen seurustelua hyvinki railakasta teinielämää :D Jotenki yhtäkkiä kiinnostus loppui bilettämiseen ja ajattelin että ny se villitys kai loppui :D
Mieheni kanssa emme pahemmin käyttäneet ehkäisyä.. toki seurustelun alussa mutta jotenki se vai jäi :D joten riski oli koko ajan tiedettävissä ja molemmat salaa halusivat sellaista pientä vauvelia meille :)
joten en luokittele tätä vahingoksi..
vanhemmilleni kerrottaessa ei kuulemma ollut mitenkään yllätys :D äitini sai minut myös parikymppisenä.
Meillä on hyvä elämäntilanne ja en näe mitään väärää etteikö nuoretki voisi hankkia perheenlisäystä :)
 
Heissade. Itse sain ensimmäiset lapseni parikymppisenä, ja ikäni tuntui näin jälkeenpäin ajatellen olleen ainoastaan minulle ongelma. Pelkäsin muiden 30-tienoilla olevien (ja sitä vanhempien) mammojen mielipiteitä minusta, kylläkin täysin turhaan. Myös neuvolassa yms. pelkäsin että minut tuomitaan ja joutuisin todistelemaan kyvykkyyttäni ja halukkuuttani olla hyvä äiti. Kukaan kuitenkaan ikinä minulle mitään negatiivista iästäni ole tullut sanomaan.

Nyt kun lapseni ovat jo yli kaksi-vuotiaita olen todennut ajatusteni olevan täysin turhaa panikointia. Yleiskäsitykseni eri-ikäisistä (niistä kaikkein nuorimmista sekä vanhimmista) mammoista on nykyään kerhojen, puistojen ja muiden vastaavien perusteella sellainen, että tuntuvat ne kyseenomaiset ihmiset enemmän pelkäävän muiden ajatuksia kuin mitä todellisuudessa olisi tarpeen.

Nyt kun taas olen raskaana ja innolla odotan seuraavaa, on huomattavasti levollisempi mieli kun en enää itse mieti ikääni :)
 
Minäkin ajattelin tulla tänne jakamaan oman kokemukseni.

Sain ensimmäisen mukulani kolme päivää sen jälkeen kun täytin 18. Silloisen mieheni kanssa oltiin kihloissa ja asuttiin yhdessä, molemmat oltiin töissä, silti moittimista sai kuulla.

Neuvolalääkäri kysyi ensimmäisenä kun kuuli ikäni jotta onko mulla edes miestä(taikka lapsella isää) johon vastasin myöntävästi, niin sieltä se saarna lähti "kai ootte naimisissa, ja kyllä nyt täytyy naimisiin mennä kun kerran lapsikin on jo tulossa, lapsia ei voi tehdä jos ei oo naimisissa".. Ja jotain muita moitteita sieltä tuli ripakopallinen, mutta taitaa aika kullata muistot :D useat kaverit hävis ympäriltä, ja oman ikäsiltä kuuli pikkulintujen kautta paljon moitteita ja mietiskelyjä "kuinkahan tuo nyt pärjää" jne. Eräs vanhempi nainen tuli vaunulenkillä vastaan ja sanoi "jahas, siinä lapsi leikkii elävällä nukella". Ei nuo tuommoset kommentit tosiaan kivoja oo, pinttynyt niin päähän jottei niitä edes unohda.

No joo mutta, sen miehen kanssa erottiin sitten lapsen ollessa noin vuoden ikäinen, yh:na kävin töissä, ja sivussa suoritin ammatin. nyt alkuvuodesta täytän 24, pian 6v ja 0,5v tytöt, kolmas lapsi tulossa, mies ja oma tupa, eipä tässä tarvii muuta toivoa :)
 
Henkinen kypsyys ei ole iästä riippuvainen. Ei se ikä takaa hyvää vanhemuutta, eikä se myöskään rajoita sitä.
Ilkeät kommentit on joskus hankala sivuuttaa, oli ihmisenä kuinka vahva tahansa... joskus ne vaan kolahtaa takaraivoon liian kovaa. Yleensä ne, jotka tuomitsevat ja jauhavat sontaa, ovat niitä epävarmimpia ja katkerimpia kaikista. Itse olen koittanut ajatella, että jos minun mollaamiseni parantaa jonkun onnettoman päivää, niin antaa palaa vaan :D

Olen itse 22v ja odotan nyt esikoistani, viikkoja on 18+3. Olen aina ollut pieni ja siro, huimat 153cm pitkä, mikä monesti saa etenkin vanhemmat kanssaihmiset erehtymään iästäni. Viimekesänäkin kysyttiin, mitä tälläinen pikku tyttö juoksee illalla ilman vanhempia... "Herra hyvä, asun avopuolisoni kanssa omistusasunnossa, enkä ole kuuten vuoteen asunut vanhempieni kanssa. Toki jos mieltänne rauhoittaa, voit soittaa äidilleni" kyllä muuten ukko hiljeni :p Nyt kun maha näkyy jo aika selvästi, olen saanut osakseni jos jonkinmoisia katseita ja kommentteja. Huvittavaa sinänsä, että ihmiset peruvat puheensa heti kuullessaan ikäni. Sekö minut sitten määrittää ihmisenä ja äitinä?
Onneksi osaan lyödä näille tantoille luun kurkkuun olemalla kohtelias ja asiallinen sekä perustelemalla kantani kaikkeen, itseasiassa nautin niistä tilanteista kun mammojen naamat venähtää :D

Ja mitä noihin th:den kamaliin kommenteihin tulee, avatkaa ihmeessä suunne! Ei kukaan ansaitse tuollaista kohtelua. Napakka huomautus inhottavasta ja epäasiallisesta kommentista hiljentää varmasti tädin kuin tädin neuvolassa. Toivottavasti ette joudu tälläistä enempää kohtaamaan.
 
Ei se ikä tosiaan ole se mittari sille, että kuka on valmis äidiksi tai kuka on hyvä äiti! Itse olen kokenut olevani valmis äidiksi jo 17-vuotiaana, mutta elämällä oli erilaiset suunnitelmat kohdalleni. Elämäni mies tuli vastaan 26-vuotiaana ja nyt, 31-vuotiaana kauan haluttu esikoinen monen mutkan kautta on vihdoin tulossa. Olisin varmaan ollut erilainen äiti 17-vuotiaana kuin nyt tulen olemaan melkein 32-vuotiaana, mutta tuskin yhtään sen huonompi! Eli kaikki nuoret äidit: kantakaa masunne samalla ylpeydellä ja oikeudella kuin me vanhemmatkin äidit :wink
 
Heippa mä oon 21 ja mieheni on 20. Odotan ekaa vauvaa olen viikolla 10+0. Vielä en oo törmänny kehenkään kuka olis sanonnu mitään. Mutta juu mun mielestä on törkee että iän perusteella leimataan onko hyvä äiti vai eikö . nuoret äidit yleinsä jaksaa paremmin ja tekee muutakin kun valittaa :D
 
Hormonihuuruissa näitä teidän kokemuksia lukiessa ei voi kuin todeta miten törkeitä ja julmia ihmiset osaa olla! :'(

Itse en ajattele, että lastenhankkimiseen olisi tiettyä ikää. Joskus 18-vuotias voi olla parempi äiti lapselle kuin 35-vuotias.

Ihmisestä se on kiinni, ei iästä.
 
Mä täytän maaliskuussa 21 ja laskettuaika 29.3. Mies on kuukauden nuorempi ja molempien esikoinen olisi tulossa :)

Mulla on mennyt ihan tajuttomasti hermo siihen, että mua pidetään täysin avuttomana ja idioottina. Pätijöitä riittää kertomaan millon mistäkin ja muistuttaa tästä ja tuosta ja vähän siitäkin.
 
Meillä on ensimmäinen tulossa, viikkoja kasassa 35+4 ♡ Toukokuussa täytän 19 ja mies 22 :)

Ei olla missään vaiheessa kuultu mitään negatiivista keneltäkään! Isälläni on ollut vaikeaa hyväksyä sitä, että hänestä tulee isoisä kun minulla on opinnot kesken. Hänellä on siis se huoli etten saisi ammattia vauvan takia ja siitä olen saanut kuulla monta kertaa!!

Siitä huolimatta kaikki sukulaiset ja tuttavat ovat iloisia ja onnellisia meidän puolesta (myös isäni) :wink
 
Täytän elokuussa 19, asun poikaystäväni kanssa yhdessä ja meillä la 28.4

Opinnot jäävät harmi kesken, 2kk jää suorittamatta eli nipin napin olisin saanut paperit käteen! :D Vaikkakin opiskelu jää kesken on tullut perheeltä vaan positiivista ja lämpimästi on pikkuinen tervetullut meidän perheeseen.
 
Niin oon mä kokennu sellasen kun kysyin kun sain tietää että oon raskaana että millon pitää varata neuvola ja kerroin ikäni ja näin. Niin joku nainen tuli ja sano että mitä sä täällä teet että mitä kyselet että mä oon monta vuotta yritänny että mitä tuut tänne kyselee kun te poksahatte niin nopeesti
 
Mä menin 18v naimisii 19v miehen kanssa ja 10kk myöhemmin olin raskaana (eli olin nyt 19v) :) terkat ja ultratädit oli tosi mukavia ja toka ultratäti sano että ollanpas me vastuuntuntusia ja elämä hyvällä mallilla :) ainoo mikä jäi mieleen oli että kaikki oletti ettei olla naimisissa ja että oltais seurusteltu vasta lyhyen aikaa, tai menty nopee naimisii raskauden takia :( olihan parisuhdetta ja kaverisuhdetta jo 5 vuoden ajalta.
Sairaalassa synnärillä sitte kysyyttiin että ollaanko jo päätetty kumman sukunimi annetaa lapselle ja oltiin vähän että "häh?".
Eipä mua oo hirveemmin juhliminen ja riehuminen muutenkaa kiinnostanu, abi risteilyllä tuli juotua elämän ensimmäinen lasi alkoholia eli viiniä ja siihe se jäi :D et eipä elämä tunnu olevan ohi lapsen synnyttyä vaan päinvastoin, oon elämäni huipulla äitinä <3
Katseita kerätään julkisilla paikoilla ihan mukavasti ku mulla nenäläväri ja sininen tukka (ja alle 155cm pituus saattaa antaa nuoremman vaikutelman). Mut eipä mua hirveesti muiden mielipiteet kiinnosta :D oon onnellinen vaimo ja 3kk tytön äiti <3
 
Ei se ikä hyväksi äidiksi tee. Jos tekisi, niin tuskinpa olisi monella lapsella niin huonot oltavat, mitä on.
 
Minut varmaan lasketaan myös nuoreksi äidiksi, tulevaksi sellaiseksi. Olen nyt 20-vuotias. Laskettu aika on vasta joulukuussa, jolloin olen jo 21. Koska olen pienikokoinen (155 cm) minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi, noin 17-vuotiaaksi, joten voin kuvitella, kuinka tulen keräämään katseita raskauden myöhemmässä vaiheessa. Lapsi on kuitenkin suunniteltu ja toivottu. Ikinä en ole käyttänyt minkäänlaisia päihteitä edes pisaran verran ja aina viihtynyt paremmin kotona kuin meluisissa baareissa...

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi nuoria äitejä haukutaan jatkuvasti ja katsotaan "pahalla silmällä". Sillä niinhän se on, ettei ikä tee naisesta yhtään sen huonompaa tai parempaa äitiä. Monet nuoret äidit kantavat vastuunsa lapsesta paremmin kuin vanhemmat naiset. Jotkut eivät vain sitä tunnu ymmärtävän. Se, että on nuori äiti, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ryhtyy sossupummiksi ja elää valtion kustannuksella.
 
Moi! :)

Itse siis täytän syksyllä vasta 18 ja esikoiseni laskettu aika olisi heinäkuussa. Oon ollut tosi hämilläni siitä kuinka nuoret äidit ovat saaneet tietynlaisen leiman otsaan. Omasta mielestäni ikä ei kerro sitä osaako hoitaa ja ottaa vastuun lapsesta. Voi olla myös vanhempia äitejä jotka ovat vastuuttomia. Kun itse tietää pystyvänsä ja ottaa vastuun niin se on tärkeintä. Tosi harmi että nuoret äidit saavat yleensä automaattisesti semmosseen "paska mutsi" maineen. Tsemppiä nuorille äideille ♡
 
Takaisin
Top