Nuoretäidit/teiniäidit

Mua loukkas aika pahasti kun mieheni kaveri kysyi et "mikä ehkäsy teillä oli käytössä kun petti?" Olen siis 18v ja mieheni 22v, vauva oli toivottu. Onneksi neuvolan terveydenhoitaja on mukava. Vanhemmille ei olla vielä kerrottu. Vaan parhaimmille ystäville. Keskenmenon riski on kuitenkin vielä suuri kun ei olla pitkällä. Tiedän ettei äitini ota uutista hyvin mutta se on hänen ongelmansa.

Sent from my GT-I9205 using Vau Foorumi mobile app
 
Niin kuin olettekin jo jutelleet, nii eipä iällä ole väliä. Minä olisin niin halunnut tehdä lapseni nuorena. Just silloin 20-25 vuoden iässä.. mutta elämä meni aivan toisin kuin toivoin. Pitkä parisuhde kaatui, kun minua petettiin ja toinen kaatui, koska mies ei kestänyt viinaa ja oli väkivaltainen. Löysin unelmieni miehen, raittiin, ihanan, reippaan ja rehellisen miehen vasta, kun olin lähellä kolmatta kymppiä. Nyt sitten on ihana mies ja ihana esikoispoika. Juuri se, mitä aina toivoin. Nyt vaan on vähän kiire tehdä ne "loputkin" lapset, sillä piakkoin ikää on 33.

Kulkekaa nuoret äidit pää pystyssä. Henkisestä iästä se on kiinni, ei fyysisestä!
 
Täällä yksi 17 vuotiaana raskautunut ja ihan tarkoituksella. Tapoja on monia ja tämä oli meille hyvä. Nyt siis 2v mimmi menossa mukana ja miehen kanssa ensi kesänä häät. Pikku kakkonenkin on toiveissa, mutta ei ihan vielä. Nyt olen siis 19v ja ihan hyvin elämästä suoriutunut silti. Ihan tylsän tavallinen tyyppi joka jatkaa ensiviikolla opintoja.. Blogikin löytyy osoitteesta pomputtaa.blogspot.com, mutta sielläkään ei mitään kovin mehukasta draamaa ole luettavissa :)
 
Mua vähän ärsytti, kun ekassa neuvolassa plussan jälkeen käytiin miehen kanssa ja siellä tutkimuksen jälkeen neuvolatäti kysyy ekana, että "meinasitteko pitää?" Aikoi ilmeisesti vielä jatkaa lausetta siihen, että harkitaanko aborttia mutta keskeytin ja sanoin että ihan aikoo pysyä omiensa kanssa.
Myöhemmin myös vähän loukkasikin ja taas ärsytti, kun kaverit kyseli että pettikö ehkäisy ja niin edelleen ...

Sen sijaan nykyisellä paikkakunnalla oleva neuvolatäti oli mielestäni suhteellisen avulias, kun kysyi kerran että nuorina vanhempina niin miten tullaan toimeen ja että olenhan varmasti jo hakenut kaikki semmoiset etuudet, että ei jäädä ihan puille paljaille. Katseli vielä oikein netistäkin, että mitä kaikkea etuuksia minulle voisi kuulua.
 
Itse sain ensimmäisen lapsen 16 vuotiaana ja nyt odotan meidän toista lasta :). Myönnän että lapset olisin voinut tehdä myöhemminkin mutta se ei vähennä sitä tosi asiaa että rakastan lastani ja teen mitä vain hänen puolestaan :Heartred Muistan kuinka oma äitini sanoi ystäväni äidille etten tule pärjäämään ja että hän joutuu hoitamaan lapseni mutta tässä sitä ollaan :) oma koti ja asiat niin kuin pitää ja nyt on äitinikin ylpeä kuinka hyvin olen pärjännyt (vaikkei mielipiteellä ole merkitystä). Monia vatipää äitejäkin tunnen ja muiden mielipiteet ei hetkauta. 7kk päästä voin ylpeänä sanoa että olen 17 ja kahden ihanan lapsen äiti :Heartbigred:love7
 
En ole enään _nuori_ äiti ainakaan iältäni (27v) , mutta olen sellainen ollut aikanani :) Ikää esikoisen syntyessä oli 17v10kk ja kyllä, katseita tuli suuntaan jos toiseen. Neuvolassa suhtauduttiin todella hyvin, eikä raskaus ollut myöskään vahinko. Eräs sukulaisnainen kyllä kailotti kovaan ääneen miehelleen että "kuuliksää, tää kakara meinaa vääntää kakaran?!" Ja se on tuonne jonnekkin kovalevylle kyllä piirtynyt, tottakai se loukkasi.
Kakkonen syntyi ollessani 20v ja pari viikkoa päälle ja viides lapsi syntyi kun olin 25v :) Kaikki saman miehen kanssa ja maanantaina saan saatella lapsosista kaksi ensimmäistä aloittamaan uutta kouluvuotta, esikoinen jo kolmatta luokkaa, kakkonen ensimmäiselle :)
Tsemppiä kaikille, ei se ole todellakaan siitä iästä kiinni että miten lapsensa osaa hoitaa :)
 
pucahontas Aina ne sattuu, vielä pahempi jos on läheinen joka sanoo. Ehkä kaverisi kokee että itse ei olisi valmis ja luulee että sinun kohdallasi on sama juttu? Älä anna sen pilata sun onnellisuutta raskaudesta:)
 
ihmisten asenteet nuoria äitejä kohtaan osaa olla loukkaavia, itse olen ollut teiniäiti olin 17 kun esikoinen syntyi ja voi niit kauhistuneita katseita mitä sain osakseni kun joku kuuli ikäni ja yhä edelleen 11 vuotta myöhemmin ihmiset menee hiljaiseksi kun sanon minkä ikäisenä olen esikoiseni saanut mutta älkää välittäkö niistä muista :)
 
Mun yks parhaista kavereista oli 14 kun synnytti oman (vajaa viiskilosen) poikansa. Tänä vuonna toi poika meni kolmannelle ja äiti on pärjänny paremmin ku loistavasti! Pojan isi tais olla 16 vai peräti 17 kun vauva tuli, ja vaikkei pariskunta enää yhdessä ookkaan, loistavasti tulevat toimeen ja hoitavat lapsen asiat. Paljon kypsemmin kuin moni vanhempi tuntemani eropari!

Älkää vaan välittäkö muiden mielipiteistä, jos ootte ite onnellisia ja tunnette että pystytte tähän/ siihen kyllä! ♡ Ihanaa on jos on valmiina läheisistä tukiverkosto, mutta ensikoti ja muut vastaavat (neuvola on hyvä paikka alkaa selvittää) on Suomessa kullan arvoisia apuja (eikä vain teiniäideille tietenkään) ja sieltä kautta saa kyllä rakennettua omat verkostonsa kunhan uskaltaa ja muistaa pyytää ja ottaa vastaan apua.

Jos tällasia asioita vois päättää, olisin itekin halunnu olla teiniäiti, ja jätin pillerit pois ollessani16. Luonto kuitenkin järjesti toisin, ja esikoiseni sain 27-vuotiaana, ja nyt parisen vuotta myöhemmin odotan onnellisesti kakkostani. En oo katkera, koska nyt tiedän miks näin kävi: koska mun oli tarkotus rakastua tähän mieheen, mennä sen kanssa naimisiin ja saada hänet lasteni isäksi. ♡

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Poucahontas, ikävä kaveri sulla, jos puhuu pahaa selän takana. Tuollaisista ikävistä ihmisistä ei kannata välittää ollenkaan. Minulle tuli mieleen, et tää kaveris saattais olla jopa vähän kateellinen, kun sulla tapahtuu elämässä jotain noin erityistä.
 
Minä kans liityn keskusteluun teidän kans :) Oon 21 niin en itseäni teiniäidiksi miellä mut nuori kyllä, lapsen isä mua kuukauden vanhempi. Meillä kaikki kaverit kenelle on kerrottu on tosi iloisia meidän puolesta ja miehen paras kaverikin saa lapsen pari kuukautta ennen meitä :) Mun sukulaiset on ainakin kans ilosia meidän puolesta, miehen sukulaiset ei tiedä valitettavasti vielä mitään enkä usko et he kovin ilosia tulee asiasta olemaan.

Itse oon tällä hetkellä vielä opiskelija mut valmistun parin kuukauden sisällä, asutaan omakotitalossa 7 km päässä keskustasta :)

Mä oon kans sitä mieltä et se ei todellakaan katso ikää et onko hyvä vanhempi vai ei. Tiedän muutaman teiniäidin jotka juoksee joka viikonloppu baarissa ja jättää sen lapsen just jonnekin isovanhemmille. Ja sit on niitä jotka pistää sen lapsen etusijalle kaikessa ja ottaa vastuun siitä.

Musta kun ei vielä näy kauheesti että raskaana olisin niin ei vielä ainakaan ilkeitä katseita oo tullu keneltäkään. Neuvolatäti on tosi mukava ja auttavainen vaikka jos ei sit tukee saiskaan mistään muualta niinkun aluks luultiin. Omalle äitille kun kerroin niin se onnitteli ja sano et he auttaa kaikin tavoin miten voi ja tarvii. Ja sano ettei tämmösestä asiasta voi suuttua, lapsen saaminen on lahja jota ei kaikille suoda. Noin pitäs mun mielestä kaikkien vanhempien ajatella jos meinaa suuttua kun oma lapsi on raskaana. Myöhemmin se kyllä sano et olis paremmin tän ymmärtäny jos ois ollu vahinko eikä tarkotuksella :o, mut on se silti ilonen ja auttaa :)



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
poucahontas: Tuo on kyllä jo aivan äärettömän törkeää KAVERIN suusta ! Jos tuollaista ihmistä voisi enää sanoa kaveriksi, ainakaan ite en moiseen kykenisi ja sanoisin varmaan parit valitut sanatkin vielä läksiäisiksi. Mutta jaksamisia tuommoisten törkimysten kanssa. Nuori ikä ei tee susta yhtään paskempaa äitiä kuin meistä muistakaan. :Heartred

On muuten jännä, että itsellä kävi nyt vähän niin että alkaa tuntea itsensä jollain tapaa naiseksi (omasta mielestäni olen aina ollut vähän poikatyttö) kun on ollut raskaana. Paljonpa se vaatikin että edes tuntisi itsensä hippusen naiseksi. Aina olen ajatellut, kun kaikki sukulaiset joita harvoin näkee, sanovat että "onhan tuo jo nuori nainen!" että tyttö minä kyllä vielä olen.
 
Mullakin naama kukkii pitkästä aikaa kunnolla (varsinkin nyt toisen kolmanneksen alettua), mutta se on vaan kestettävä - kukkisi muutenkin.
 
poucahontas ymmärrän sua todella hyvin, kun odotin ekaani niin eräs ystäväni haukkui mut pystyyn ja sen jälkeen alkoi salaa seurustella lapseni isän kanssa (meillä meni vuodeksi välit poikki... oma vikani) ja kun sain tämän tietää niin minä olin hänen mielestä se sika ja hän vielä väitti olevansa raskaana ja vähän myöhemmin muka km mutta raskautta ei todistanut edes testillä...
 
Täällä tuleva äiti 18v, täytän tosin 19 ennenkuin vauva syntyy. Pelottaa tosiaan nuo muiden ihmisten katseet ja pahat sanat, täällä meidän kylällä kun niiltä tuskin voi välttyä. Onneksi tiedän itse mitä olen tekemässä, ja tiedän tekeväni sen hyvin. Täällä on aivan ihania kommentteja kaikilta! Kiva kun kukaan ei tuomitse nuoria äitejä :)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top