Emppuliina, niin sama fiilis täällä. Viime aikoina on tuntunut, kuin olisi täysin äärirajoilla jaksamisessa. Vauva nukkuu rinnassa kiinni yöt, eli käännän kylkeä vähän väliä, ja jos erehdyn nostamaan vauvan omaan sänkyynsä, herää aika pian kiukkuisena. Hyvänä yönä tämä menee näin, huonoina vauva kitisee mitä milloinkin. Aamulla seiskan jälkeen esikoinen herää virkkuna, että missä on leikit ja puurot ja milloin lähdetään ulos. Mies on lähtenyt töihin. Itse olen nukkunut ehkä muutaman kunnon sikeän tunnin, ainakin siltä se tuntuu. Olo on kuin suohirviöllä. Siinä se aamu menee, vauva alkaa pikkuhiljaa kitistä aamupäiväuniaan ja esikoinen turhautua kun ei heti ole päivä täynnä toimintaa. Nyt täytyykin mennä...