Ultrassa käyty viikolla. Siellä se pikkunen kovasti huitoi ja potki. Omin laskujen mukaan viikot oli silloin 11+1, ultran mukaan 11+4, pituutta 4,7cm.
Kovasti kätilö minun silmään vaikutti huolestuneelta siinä mittaillessaan. Sitten sanoikin ettei löydä nenäluuta, halusi hakea paikalle toisen kätilön sitä etsimään. Tämä toinen sen löysikin melko pian, jonka jälkeen kysyi ensimmäinen kätilö että olemmeko miettineet raskauden keskeytystä, jos lapsi ei olekaan terve.
Etukäteen oltiin sovittu ettei niskaturvotusta mitattaisi, kun emme seulontoihin osallistuneet. Siinä vaiheessa kun hän sitten tarjoutui sen mittaamaan, annettiin siihen lupa, kun niin säikähtäneenä siinä pötköttelin. Niskaturvotusta oli 2,3mm, kolme millimetriä sanoi raja-arvoksi. Jotenkin käsitimme siinä tilanteessa, että se on riittävän hyvä. Varattiin samalla aika rakenneultraan.
Jokusen tunnin päästä kätilö sitten soitti ja sanoi että lääkäri oli katsonut ne kuvat, ja oli ollut sitä mieltä, että rakenneutran tulisi meille tekemään lääkäri. Sopimamme aika siis peruttiin ja uusi aika tulisi meille postissa. Lääkäri oli myös sanonut että voisin käydä veriseuloissa. Mieheni kanssa päätettiin ettei oteta niitä verikokeita, se on mielestämme todennäköisyys laskentaa, mitään varmaa ei pysty niiden laskentojen perusteella vielä sanomaan. Todennäköisesti huolestuisin huonojen uutisten tullessa vielä enemmän.
Kyllähän se huoli iski ja kyyneleet valuivat poskille tuon puhelun jälkeen. Mutta nyt olen pari iltaa istunut tietokoneen ruudulla googletellen tuota niskaturvotusta, ja hiukan rauhoittunut. Joillakin on ollut jopa 6mm turvotusta, ja silti terve lapsi ja taas toisin päin joissa niskaturvotus ja seulat ovat olleet normaalit ja silti on syntynyt downlapsi. Joten etukäteen ei voi sata varmasti tietää, se tulee mitä on tullakseen ja vastaan otamme hänet jos vain se meille suodaan.