Mä en tiedä uskaltaa ostaa mitään vielä np Ultran jälkeenkään (jos nyt mitään masussa on) mä haluan oikeasti konkreettisen varmuuden, tyyliin varpaat kylkiluiden välissä... ekassa raskaudessa ostin vasta äitiyspakkauksen jälkeen vaatteita. Kerkeehän mies ja mummut sitte kaupoille kun mä oon toukan kans sairaalas sen pari päivää. Sitten tietää ettei ainakaan turhaa ole ostanut, voihan vauva kuolla synnytykseen tai kohtukuolema loppuraskaudessa tjsp. Olis kauhee tulla kotii ku vauva kuollu ja joka paikas puskee silmille vaunua, sitteriä, kaukaloa...
Np-ultra kuulumisia
- Ketjun aloittaja Pilvilinna
- Aloituspäivämäärä
Minäkin uskaltaudun tänne kertomaan, että maanantaina np-ultrassa viuhtoi vauvanalku menemään, viikot 12+4 eli päivälleen vastasi viikkoja 
Niskaturvotus oli 0,9. Niin onnellinen olo, 4 peräkkäisen keskenmenon jälkeen. Olin tosi hermona, vaikka 7+ viikolla pääsin varhaisultraan (ottavat julkiselle näin monen km:n jälkeen) ja silloin oli kaikki hyvin. Kokemusta on kuitenkin siitäkin, että vielä varhaisultran jälkeen menee pieleen, joten yhtään en uskaltanut iloita. Eilen sitten kerrottiin esikoiselle. Kunpa kaikki jatkuisi hyvin. Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille ja hurjasti voimia niille, joiden uutiset olleet huonoja. Sekä tsempit teille, joilla ultra vielä edessä!
Niskaturvotus oli 0,9. Niin onnellinen olo, 4 peräkkäisen keskenmenon jälkeen. Olin tosi hermona, vaikka 7+ viikolla pääsin varhaisultraan (ottavat julkiselle näin monen km:n jälkeen) ja silloin oli kaikki hyvin. Kokemusta on kuitenkin siitäkin, että vielä varhaisultran jälkeen menee pieleen, joten yhtään en uskaltanut iloita. Eilen sitten kerrottiin esikoiselle. Kunpa kaikki jatkuisi hyvin. Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille ja hurjasti voimia niille, joiden uutiset olleet huonoja. Sekä tsempit teille, joilla ultra vielä edessä!Mulle selvisi tänään ultrassa (rv 12+5), ettei kohdussa olekaan elämää. Edessä kohdun tyhjennys lääkkeillä kotioloissa. Kurjinta on, kun kaksi kuukautta ennätti kuvitella olevansa raskaana ja haaveilla vauva-ajasta... Mutta kaikki ajallaan ja tästäkin selvitään. Toivottavasti muilla on parempia np-ultrauutisia.
Voimia sinulle!
voimia koko perheelle ♡
Iso halaus Kamelialle. Tuota itsekin pelkään.
Caarina, aina voi tapahtua kaikkea, joten muista myös välillä iloita ja sen pahimpaan varautumisen sijaan varautua myös siihen että kaikki menee hyvin ja helposti. Suomessa todennäköisyys sille että joku menee vielä rakenneultran jälkeen pahasti pieleen on tosi pieni. Auton alle jääminen on varmaan todennäköisempää.
Caarina, aina voi tapahtua kaikkea, joten muista myös välillä iloita ja sen pahimpaan varautumisen sijaan varautua myös siihen että kaikki menee hyvin ja helposti. Suomessa todennäköisyys sille että joku menee vielä rakenneultran jälkeen pahasti pieleen on tosi pieni. Auton alle jääminen on varmaan todennäköisempää.
Aamutorkku; pessimisti ei pety... :-D eikun Mulla on ihan oikeasti niin paha fiilis tän raskauden suhteen, etten saa ajateltua oikeasti mitään positiivista tai en uskalla iloita. Yleensä mun intuitio on pitänyt paikkansa. On myös tullut niin paljon surkua tässä vuosien myötä mm. Oma syöpä ja kuopuksen sairastelu, että epätavallista se olisi jos mikään enään onnistuisi.
Itselläkin oli tänään np-ultra. Ultraava kätilö oli aivan ihana. Rauhallinen, ystävällinen ja kertoi kysymättäkin asioita.
Kirpulla oli siellä kaikki niin hyvin kuin olla voi. Suhdeluku oli 1:45 000 (huolimatta siitäkin, että kerkesin juuri täyttää 36v jolloin riskiluku kai jotenkin jyrkemmin pompsahtaa) ja niskapoimun paksuus 0,66mm.
Poitsuolo jotenkin jäi sekä minulle että miehelle, saas nähdä.
Huh, nyt alkaa itselle vasta totuus valjeta - meille tulee jouluvauva. Rv 11+3 tänään.
Ihanaa, huomenna voi mennä töihinkin jo masu reilusti pömpsällään :D
Kirpulla oli siellä kaikki niin hyvin kuin olla voi. Suhdeluku oli 1:45 000 (huolimatta siitäkin, että kerkesin juuri täyttää 36v jolloin riskiluku kai jotenkin jyrkemmin pompsahtaa) ja niskapoimun paksuus 0,66mm.
Poitsuolo jotenkin jäi sekä minulle että miehelle, saas nähdä.
Huh, nyt alkaa itselle vasta totuus valjeta - meille tulee jouluvauva. Rv 11+3 tänään.
Ihanaa, huomenna voi mennä töihinkin jo masu reilusti pömpsällään :D
Minua ärsyttää, kun en ole edelleenkään saanut mitään suhdelukua tai labratuloksia. Kirjeesä sanottiin ainoastaan, että ei ole kohonnutta riskiä downin syndroomaan, ei mitään muuta. Ultrasta on nyt puolitoista viikkoa, verikokeesta kolme ja puoli. Onneksi perjantaina on sentään neuvola, että voin kysyä siellä, mistä saan tarkempia tietoja.
Caarina, oon samoilla linjoilla aamutorkun kans. Kaikki on hyvin niin kauan kunnes toisin todistetaan. Sulla rankka tausta niin ymmärrän että vaikea ajatella et kaikki menis hyvin.. mut parasta olis jos pystyis olla ressaamatta. Toivottavasti sun intuitio on nyt väärässä ja kaikki menee sunki kohalla hyvin. Positiivisia päiviä <3 :)
Pessimisti ei pety, mutta jää myöskin paitsi paljosta ilosta. Mä yritän aina peilata pelkojani faktoihin ja pelätä vaan niitä asioita, joita on todennäköisyyksien valossa syytäkin pelätä. Toki välillä tulee myös "hassuja" pelkoja, mutta järkeilemällä niistä pääsee yleensä yli. Kyllä muakin tällä hetkellä jännittää ja vähän pelottaakin, että miten sillä Tyypillä oikeesti menee, tai onko sitä olemassakaan, kun raskaustestiä ja verikoetta kummempia todisteita ei vielä ole. Viikon päästä olevan ultran jälkeen voin toivottavasti ottaa jo vähän rennommin.
Joo toi on syy miks haen ihan hulluna tietoa. Luin yks päivä taas mun anatomian kirjaa kun siellä on erikseen 2 kappaletta mitkä kertoo just sikiön kasvusta ja ylipäätään raskauden kulusta jne. Oli sit hieman listattuna myös noita et mitä tapahtuu milläkin viikolla ja kehitystä ja ja ja kaikkea :D
Pessimisti tärvelee hyvän olonsa jo heti kättelyssä, optimisti vasta pettymyksen äärellä.
Voiphan sitä ajatella että on sentään kuukautiset poissa toistaiseksi ja painava syy jäädä saikulle jos heikottaa. Minä oon ikuinen optimisti ja pettymysten äärellä mietin vaan faktoja, tyyliin luonnon valintaa.
Mut mitähän se tarkottaa kun jo alkioviikoilla sanottiin että alkio aistii äitinsä stressin? Miten niin pieni voi mitään aistia vai vaikuttaako se stressihormoni sen kehitykseen? Vai onko se vain pelottelua ettei odottavat äidit stressais.
Voiphan sitä ajatella että on sentään kuukautiset poissa toistaiseksi ja painava syy jäädä saikulle jos heikottaa. Minä oon ikuinen optimisti ja pettymysten äärellä mietin vaan faktoja, tyyliin luonnon valintaa.
Mut mitähän se tarkottaa kun jo alkioviikoilla sanottiin että alkio aistii äitinsä stressin? Miten niin pieni voi mitään aistia vai vaikuttaako se stressihormoni sen kehitykseen? Vai onko se vain pelottelua ettei odottavat äidit stressais.
Veikkaisin, että voi välittyä hormonien välityksellä. On varmaan vielä vähän tutkittu alue, katotaan tuleeko tulevaisuudessa lisää tietoa.
Itse olen ollut ehkä optimistin ja pessimistin väliltä. Periaatteessa ajattelen, että suruja surraan sitten, jos ne eteen tulevat, mutta jonkin verran on tullut murehdittua myös. Pidän tärkeänä kyllä sitä, että ilo ei huku murehtimisen alle!
Itse olen ollut ehkä optimistin ja pessimistin väliltä. Periaatteessa ajattelen, että suruja surraan sitten, jos ne eteen tulevat, mutta jonkin verran on tullut murehdittua myös. Pidän tärkeänä kyllä sitä, että ilo ei huku murehtimisen alle!