Esikoiselle annettiin kolme nimeä. Alkuun keksittiin kaksi, mutta mies halusi äitinsä isän nimen mukaan ja sinnehän se soljahti hyvin joukkoon, eikä kuulosta yhtään oudolta. Ristiäisissä selvisi, että ukkini isä oli myös samanniminen.
Nimen keksiminen oli helppoa. Molemmilla oli muutama mieleinen ja se molempien ykkös suosikki valittiin. Toinen nimi oli tosiaan suvusta ja kolmas oli hieman 'kauniimpi', mutta ihan supisuomalainen nimi. Vauva kun syntyi, niin olimme 100% varmoja ja niin sitä tuli pojalle oma nimi.
Mutta HUH! Tyttöjen nimiä on vaikea keksiä!
Sanokaa vaan omistuiseksi, mutta halutaan ettei nimistä ole mitään huonoja kokemuksia, mutta emme kuitenkaan halua mitään 'Annastiinaa' tai 'Marjaleenaa' nimeksi antaa.
Heti kun jompikumpi keksii tyttöjen nimiä, niin jommankumman päähän tulee joku negatiivinen muisto
Jos ei ole negatiivinen, niin sitten se on jo kaveripiirissä/siskon nimi/serkun nimi.
Eräs ihana nimi keksittiin, mutta miespä tokaisi erään törky julkkiksen nimen ja hups heijaa nimi lähti listalta justiinsa. Ja häiritsi minua hieman, että meillä oli erään koiran (tosin aivan järisyttävän kauniin ja fiksun sellaisen) nimi sama kuin etunimi, niin häiritsi sekin..
Nimiasioita sitten pohditaan myöhemmin rakenneultran jälkeen :)