Nimiäiset/ristiäiset

Skylar

Skylar

Vauhtiin päässyt keskustelija
Kesäkuunmammat 2014
Minkälaisia juhlia kukakin on suunnittelemassa?


Mä oon joutunut jo hyvissä ajoin pohtimaan asiaa, kun päätettiin siskon kanssa, että juhlistetaan serkuksia yhdellä kertaa, ettei esim. isoisovanhempien tarvii tulla kauempaa montaa kertaa ja muutenkin tuntui järkevältä hoitaa hommat yhdessä. Ainoa hassu ja vähän pelottavakin asia tässä on siis, että nimiäisjuhla on suurinpiirtein suunniteltu ja varailtu kasaan, vaikka toinen päätähdistä on vasta matkalla. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea :eek:
 
meille tulee ehdottomasti nimiäiset :)
vaikkakin anoppi varmaan sen jälkeen toivottaakin mut alimpaan helvettiin ja lapseni ilmeisesti menee kans...asiasta on nyt tapeltu jo kaks kertaa kunnolla,ja sitten viä vedotaan siihen et kun miehen veljen lapsikin kastetaan...argh.
mulle kyse on vaan aika isosta periaatteellisesta asiasta,haluan että lapsi valitsee itse haluaako kuulua mihin(kään) uskontokuntaan,sitten kun on sen päätöksen kykenevä tekemään,minä en sitä päätöstä lapsen puolesta tee minkään "perinteen" nojalla,kun itse en edes kirkkoon kuulu eikä meillä mihinkään kristilliseen jumalaan ees uskota.ja kun se vaikuttaa niin moneen asiaan jo koulun uskonnonopetuksesta lähtien...

itse nimenantojuhlien sisältöö en oo viä miettiny yhtään,haluisin kuitenkin jollain lailla kaavaltaan perinteisiä ristiäisiä muistuttavan tapahtuman ilman sitä uskonnollista aspektia.ja jotain hauskaa vois keksiä lapsen nimen paljastamiseks tms...

pro-seremonioiden sivuja oon kattellu http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml sieltä pystyy tilaan kummitodistuksenkin jos jotku kummit lapselle haluaa...en tiä,auki viä.eihän sillä raukalla oo ees nimee viä kun mikään ei tunnu muka hyvältä o_O ja miehen ehdotukset on ihan pöljiä. :grin
 
Me ollaan jo myös mietitty juhlia.
Esikoinen päätettiin kastaa, vaikka itse en kuulukaan kirkkoon enkä ole koskaan kuulunutkaan mihinkään uskontokuntaan tai miten se nyt sitten sanotaankaan :grin
Joten minulle tietenkin käy, että tämäkin kastetaan.

Kummit on valittu ja he ovat suostuneet ottamaan sen homman vastaan :)
Olen myös kertonut kummeille, että mitä minulle se lasteni kummina oleminen merkitsee.

Kirkossa tulee kastaminen tapahtumaan ja jos ehtii syntyä aikaisemmin ehditään ehkä pitämään täällä pääkaupunkiseudulla ristiäiset, jos syntyy siellä laskettuna päivänä niin sitten siellä uudessa paikassa.
Ainoa vaan, että kaikki joutuu tulemaan täältä sinne ja matkaa on kuitenkin vähän enemmänkin..

Nimeä ei olla kyllä vieläkään päätetty. Minulla on kyllä jo nimet mietittynä, mutta mies vielä miettii kuulostaako ne hänestä hyvältä.
Olen myös varautunut siihen, että itse saatakin olla synnytyksen jälkeen sitä mieltä ettei nimet sovikaan vauvalle :p

Ja tuohon etukäteen suunnitteluun..
Mä olen ns. entinen pessimisti ja aina ajattelin kaikesta kaikkein pahinta, kun olin miettinyt tai suunnitellut asioita valmiiksi, että kuitenkin menevät asiat pilalle, joten miksi edes miettiä mitään..
Ja pessimisti olinkin kyllä ihan hyvästä syystäkin. Aikoinaan kaikki mitä yritinkään tehdä tai suunnittelin tekeväni tuli, niin aina tuli jotain vastoinkäymisiä, joten sitten vain luovutin.

Mutta sellainen ajattelutapa on oikeastaan hyvin kuluttavaa eikä sitä tule nautittua asioista, joiden pitäisi olla mukavia ja positiivisia.

Sen takia itse mielelläni nykyään suunnittelen asioita, esim. juuri näitä ristiäisiä, vaikka olisikin se mahdollisuus, että jotain voisikin sattua.
Haluan mennä hetki kerrallaan ja nauttia niistä hetkistä. Elämä tuntuisi niin synkältä, jos murehtisin asioita etukäteen :)
 
heidi79 sanoi:
meille tulee ehdottomasti nimiäiset :)
vaikkakin anoppi varmaan sen jälkeen toivottaakin mut alimpaan helvettiin ja lapseni ilmeisesti menee kans...asiasta on nyt tapeltu jo kaks kertaa kunnolla,ja sitten viä vedotaan siihen et kun miehen veljen lapsikin kastetaan...argh.
mulle kyse on vaan aika isosta periaatteellisesta asiasta,haluan että lapsi valitsee itse haluaako kuulua mihin(kään) uskontokuntaan,sitten kun on sen päätöksen kykenevä tekemään,minä en sitä päätöstä lapsen puolesta tee minkään "perinteen" nojalla,kun itse en edes kirkkoon kuulu eikä meillä mihinkään kristilliseen jumalaan ees uskota.ja kun se vaikuttaa niin moneen asiaan jo koulun uskonnonopetuksesta lähtien...

itse nimenantojuhlien sisältöö en oo viä miettiny yhtään,haluisin kuitenkin jollain lailla kaavaltaan perinteisiä ristiäisiä muistuttavan tapahtuman ilman sitä uskonnollista aspektia.ja jotain hauskaa vois keksiä lapsen nimen paljastamiseks tms...

pro-seremonioiden sivuja oon kattellu http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml sieltä pystyy tilaan kummitodistuksenkin jos jotku kummit lapselle haluaa...en tiä,auki viä.eihän sillä raukalla oo ees nimee viä kun mikään ei tunnu muka hyvältä o_O ja miehen ehdotukset on ihan pöljiä. :grin
Click to expand...


Tässä ketjun toka viesti uusintana, ku mulla ainakin edelleenkin toi mainospalkkihommahässäkkä pelleilee tossa tiellä.
 
Heidi79, todella hyvä, että olet pitänyt pintasi tuon asian suhteen!
Todellakaan ei kannata ryhtyä mihinkään oman ajatusmaailman vastaiseen asiaan, vaikka toinen kuinka helvetistä puhuisi :p

Toivottavasti me tullaan saamaan mukava pappi, koska esikoisen papin kanssa keskusteltiin tarkkaan, että mitä asioita halutaan sisällyttää seremoniaan ja ne olivat hänelle ok :)

Vaikka me nyt ollaan päätettykin kastaa molemmat, niin saavat kyllä itse sitten päättää mihin uskovat vai uskovatko mihinkään. Niin ja voihan sitä uskoa, vaikka ei mihinkään "kuuluisikaan" :)
 
Skylar, mullaki edelleen tuo mainos peittää tokan viestin. Ylläpidolta sain vastauksen että ongelmaa korjataan.

Meillä vietetään ristiäiset kotona. Kummit on valittu ja kysytty. Ei mitään isoja juhlia pidetä vaan lähimmät sukulaiset ja ystävät. Enempää ei vielä ole suunniteltu. Majoitus juttuja tullu mietittyä kun melkein kaikki tulee kaukaa. Ajankohdan kans joudutaan varmasti vielä junailemaan kunhan tää vauveli tulee ulos:)
 
(Ottakaa adblocker pois päältä jos sellanen on, mulla ainakin nyt näkyy firefoxilla kaikki tekstit)
Meille tulee ristiäiset. Itse kuulun kirkkoon ja uskon Jumalaan, niin asia on itsestään selvä mulle. Mies ei meillä kuulu kirkkoon, mutta tulee uskonnollisesta kodista ja tahtoo hänkin, että muksut on kastettuja. Isompana saavat päättää käyvätkö riparin ja kuuluvatko edelleen kirkkoon. Helpompi vain näin vauvana musta liittää, kuin jos he sitten isompana haluis riparin käydä.

Kummit meillä onkin ongelma. Ei ole enää oikein sopivia sisaruksia eikä meillä ole enää myöskään "vapaita" niin läheisiä kavereita joita haluttais pyytää =/ Miksei ihmiset voi vaan kiltisti kuulua kirkkoon, niin ongelmaa ei olisi :wink Tai onhan meillä siis meidän molempien pikkuveljet, mutta mun veli pääsee tänä kesänä vasta ripille ja miehen veljellä on jo tooooosi monta kummilasta ja hän asuu monen sadan kilometrin päässä eikä hänelläkään ole vielä lapsia. Itse ainakin huomasin, että sen kummin homman hoitaminen on helpompaa kun oma lapsi/lapsia. Ei tollasta 15 kesästä ainakaan kauheesti varmaan kiinnosta lapsen kuulumiset ja muut, kun ei tunnu melkein kolmekymppistä lapsetontakaan kiinnostavan (toinen veljeni, joka on esikoisen kummi).
 
Riparia varten ei edes tarvitse kuulua kirkkoon, mut konfirmaatiota varten tarvii. Mut on kastettu vasta teininä leirin jälkeen ja paljon helpompaahan se oli kun ite kumartelin sen vesiämpärin päälle :wink
Meillä tulee nimiäiset samoin kuin esikoisellakin. Ei kuuluta kumpikaan kirkkoon ja halutaan jättää lapsen itse päätettäväksi mihin haluaa kuulua jos johonkin haluaa liittyä.
Juhla tulee olemaan juhlava, mutta ilman mitään virallisia seremonioita. Toinen meistä vanhemmista julkistaa nimen ja kertoo keitä on kummeiksi valittu. Ne pro-seremonian kummitodistukset oli tosi kivat ja varmasti tälläkin kerralla ne teetetään.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tälle vauvalle pidetään nimiäiset. (Kunhan joskus nimi keksitään, ei olla suotu asialle vielä ajatustakaan... :p)

Esikoisen syntyessä en itse kuulunut kirkkoon (en ole koskaan kuulunutkaan) mutta mies kuului. Päätettiin yhteistuumin olla kastamatta lasta, kun ei nyt uskossa olla kumpikaan. Nyt mieskin on eronnut kirkosta, joten on itsestäänselvää ettei lasta kastata.

Mitään epävirallisia kummeja näille meidän lapsille ei tule. Ja nimiäisiin kutsutaan näillä näkymin ihan lähipiiriä, meidän vanhempien sisaruksia ja isovanhempia jne. Kahvitarjoilut ja nimen kertominen, ei mitään sen kummempaa.
 
Meillä esikoinen kastettiin ja kastetaan tämä toinenkin. Molemmat kuulumme kirkkoon ns paperilla ja kirkollisveroa maksaen, ei muuten. Naimisiinkin mentiin maistraatissa. Kuitenkin tuo ristiäisten perinne on todennäköisesti vielä niin painamassa ja painostamassa, että sillä mennään. Miehen puolelta ei varmaan nimiäisistä oikein perustettais, meillä ymmärrettäis kyllä. Toisaalta kun ajattelee, niin kyllä mä oikeestaan haluan pitää ennemminkin ristiäiset kun nimiäiset, varmaan tuon perinteen takia. Niin ja siis ristiäiset pidämme kotona ja paikalle tulee pappi, kummit, meidän vanhemmat ja sisarukset perheineen. Kaava on lyhyt ja ytimekäs, pari mahdollisimman vähän uskonnollista virttä.
Mä oon niin kova etukäteen suunnittelija ja kaikki pitää olla selvillä ajoissa, että mulle on kauhea tuska jo se, etten voi päivää vielä suunnitella tarkasti :eek:o_O:rolleyes:
 
Gemini, minun äiti on myös ikänsä ollut tuommoinen pahimman luokan pessimisti. Hyvä, että olet päässyt siitä yli, kun minusta tuo pahimman pelkääminen ja odottaminen on aikalailla varjostanut minun lapsuutta ja kasvamista. Eihän hän ole koskaan voinut minunkaan menestymiseen uskoa ja sellainen kyllä väkisinkin vaikuttaa ainakin lapsena. Mutta olenpahan oppinut, että jokainen on oman onnensa seppä, vaikka kuinka sukujuuret yrittäisi hiekottaa :wink.

Meidän vauvalle pidetään ristiäiset, se on täällä vielä aika vahva perinne. En ole monenkaan kuullut pitävän nimiäisiä, niin ei meilläkään ole käynyt mielessä. Ja tuo seurakunta tuntuu sopivan hyvin lapsiperheen elämään, täällä on paljon toimintaa tiedossa taas sille ajalle, kun olen kotona. Ja minusta tuo kirkon elämä kuuluu meidän kulttuuriin ja on viimeisiä jäänteitä siitä tärkeästä yhteisöllisyydestä. Ja minusta Raamatun opetukset ovat oikein pätevää tietoa vielä tässä nykyajan maailmassakin. Eikä siitä hiljentymisestä ja kiitollisuudestakaan varmaan ole kenellekään mitään haittaa.

Tuo nimi asia kaihertaa vielä. Minua harmittaa, että minulla on eri nimi kuin muilla perheenjäsenillä ku ei olla naimisissa :/. Kummien etsiminenkin on vielä työn alla. Mies haluaisi oman veljensä lapsemme kummiksi, mutta minua vähän askarruttaa, kun hän ei ole pitänyt huolta omistakaan lapsistaan...
 
hei tässä ketjussa varmaan voi kysellä vinkkejä ristiäislahjaan?mies on kummi veljensä lapselle,juhlat jo ens viikon sunnuntaina,apua!eikä mitään ideaa mistään lahjoista...huups. jotain pysyvämpää olis kiva,mut ite jotenkin inhoon näitä perinteisiä lusikoita,valokuvakehyksiä,kastetodistustuubeja tai tinapossuja.mut mitä muuta jää?ja kun sitä rahaa siihen ei ny ihan kauheesti oo laittaa kii,kun meillä on tässä seuraavan kuukauden aikana ihan järjetön määrä juhlia siskon häistä omiin valmistujaisiin ja porukoitten 40v hääpäivään ja jokuset synttärit viä päälle :p
yritettiin ihan suoraan vanhemmiltakin udella et onko toiveita,mutta eivät osanneet ottaa kantaa mihinään suuntaan. :)

mies yllätti ja oli miettiny meidän lapselle nimiä! :) olin myös ilahtunu siitä,että meiän listoilla oli monta samaa nimee.taitaa mennä siis aika kivuttomasti sitten kuitenkin loppuviimein tämä. :)
 
Ristiäiset pidetään, ihan vaan kun tapana on ollut, ei liity mitään uskonnollista tai aatteellista tuohon päätökseen. Kirkkoon kuulutaan molemmat, mutta ei olla millään tavalla uskovaisia. Mahdollisimman tiiviillä porukalla, eli omat ja miehen sisarukset lapsineen sekä vanhemmat ja tietysti kummit, jotka on jo tiedossa.

Mua on alkanut jo valmiiksi ärsyttää, kun parilta eri taholta on tullut ilmoitusluontoisesti, että älkää sitten ainakaan sinä ja sinä viikonloppuna pitäkö ristiäisiä. Vielä muutama samanlainen ilmoitus lisää ja kaikki tietysti eri viikonlopuille, niin eihän niitä voi sitten pitää ollenkaan...
:angry
 
Meillä oli Pihla esikoisen kohdalla ihan samaa :mad: Oli aivan uskomattoman ärsyttävää, kun joka toinen läheinen sanoi, ettei ainakaan tänä tai tuona viikonloppuna. Me viitattiin kintaalla kaikkien toiveille ja pidettiin just sillon kun haluttiin ja saatiin juhlapaikka ja pappi paikalle. Sanottiin kaikille, että tulkaa tai olkaa tulematta, aivan sama. Muutenkin siinä hormonihuuruissa ja nukkumatta oli hermot aika kireellä kaikkien kanssa, niin ei yhtään huvittanut kuulla näitä "kainoja toiveita". No, kaikki pääsi tulemaan muista menoista huolimatta (jotka oli niinkin tärkeitä, kuin moottoripyöräretki, siskonkumminkaimanentisennaapurintalkkarinvelipuolen, jota on nähty viimeksi vauvana, 23v. synttärit, koiranäyttely johon ei edes oma koira osallistunut jne....). Ja samalla linjalla mennään nytkin. Meillä ei ole kuin kaksi viikonloppua jolloin voidaan koko pileet ees järjestää, ja jos se ei jollekin sovi, niin voivoi.
(Kauhee kun mä oon ihan agressivisella tuulella, naapuri taas meinaa kiristellä vähän hermoja....)
 
Meillä ristiäiset ja olen jo alustavasti ilmoittanut, että ovat samana viikonloppuna esikon 2-vuotiskemujen kanssa. Et aloitellaan ristiäisillä ja sit vähän porukka kasvaa synttäreille. Ja meillä parhaita lahjoja oli varmaan ensireinot ja kestovaipat :)
 
Voin vaan kuvitella, että kun tuo aihe ärsyttää jo nyt, niin kuinka hemmetisti se ärsyttää sit kun on vauva talossa ja vähän muutakin mietittävää kun toisten kalenterimenot. Meillä on vielä sellainen tilanne, että miehen siskolle on tulossa myös vauva muutamaa viikkoa meidän jälkeen, joten sekin vaikuttaa ristiäispäivään ettei vaan samalle viikonlopulle osuisi heidän ristiäistensä kanssa. Sit tulee näitä ilmoituksia, et silloin ja silloin on sen ja sen synttärit EHKÄ, että jättäkää se viikonloppu ainakin vapaaksi. Vitut jätetään. :mad:

Synttärit on sitäpaitsi yleensä lauantaina ja ristiäiset sunnuntaina (eikö?), niin tulkoot sitten väsyneenä ja krapulassa suoraan synttäreiltä ristiäisiin. Enkä mä vielä oikein osaa lyödä mitään päivää lukkoon, kun ei ole mitään hajua tuleeko tää vauva 4 viikkoa etuajassa vai 2,5 viikkoa myöhässä. :confused004
 
Minuakin on viimeaikoina alkanut suututtaa nuo ihmisten perustelut pääsevätkö paikalle vai eivät kun toiset jotain järjestävät. Jos joku kerran elämässä pitää vaikka babyshowerit, niin tarviiko silloin miettiä lähteekö sinne vai mummolaan? Mies oli esikoisen ristiäisistä aivan tuohtunut, kun hänen kaverinsa eivät vaivautuneet paikalle, vaan lähtivät huvikseen ajelemaan mootoripyörillä. Itse kyllä mietin pari kertaa, että kehtaanko edes kieltäytyä jos meidät on johonkin tilaisuuteen kutsuttu, ja mikä on sellainen syy, että voi jättää esim. kaverin häät välistä.
 
Meillä oli esikoisen ristiäiset keskiviikkona, ihan päivämäärän takia ja tuli kans kommenttia et ei saa pitää viikolla yms muuta kuraa, todettiin kaikille et ne tulee jotka tulee jos ei kiinnosta niin voi voi. Meiät vihittiin sit samalla ja jälkikäteen ne jotka ei tulleet itki siitäkin et se olis pitäny kertoa niin he olis tulleet. Kaikki meille tärkeimmät ja läheisimmät kuitenkin tuli ja hyvä niin. Toinen asia mikä tökki urakalla oli se et aletaan sanelemaan et sitä ja sitä ette kutsu tai minä en tule jne, siihenkin ilmotin et kuule kun ne on meiän juhlat ja mä kutsun kenet haluan ja mua ei liikuta pätkääkään et haittaako jotain jonkun toisen olemassa olo vaiko ei. Tää henkilö oli sit niin lapsellinen et jätti tulematta, mutta samainen vinkui sit tosiaan jälkikäteen et olis halunnut tulla...
Nyt tän toisen kanssa tulee varmaan samat itkut, mutta aion taas sanoa et ne on edelleen meiän perheen juhla ja me päätetään koska ne on ja keitä me haluamme kutsua.

Meille tulee siis ihan ristiäiset, molemmat kuulutaan kirkkoon vaikka ei uskovaisia ollakaan. Meillä vauva kastetaan mekossa jossa on kastettu tuo meiän esikoinen, minut itseni ja mun oma äitini. Sen mekon on tehnyt mun mummoni äiti, mun äidille sillon kun se on syntynyt, sen helmaan on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet ja mun mummi tuossa just sanoi et kirjailee siihen meiän vauvan nimen sit etukäteen ja kastajaisten jälkeen mekko siirtyy mun säilytykseen odottamaan aikaa kun mun lapset on kasvaneet isoiksi ja mahdollisesti joskus tekevät omia lapsia.
 
Kuulostaapa kauniilta perinteeltä tuo kastemekko, odecca. :) Tosi ihana!

Meille tulee ihan vaan nimiäiset (ei kuuluta kirkkoon) sitten jossakin välissä kun keretään pitämään. Varmaankin elokuussa, mutta ei olla suunniteltu vielä yhtään eikä varmaan suunnitellakaan ennenkö syntymän jälkeen. Samalla olisi tarkoitus juhlistaa naimisiin menoamme, kun kävimme vihillä maistraatissa tässä alkuraskaudessa, emmekä pitäneet varsinaisia häitä muita kuin lähiperheen kesken ja sitten yhdet kemut kaverien kanssa. Mutta ihan rennot kesäjuhlat nuo kyllä tulee olemaan, ei mitään erityistä.

Juhlia enemmän stressaa kyllä, ettei lapselle ole vieläkään nimeä. Olen miettinyt nimiehdotuksia rakenneultrasta lähtien, eikä vieläkään ole tullut mitään mieleen, mikä kuulostaisi omalta ja miellyttäisi meitä molempia. Vähän pelottaa, että lapsi syntyy, eikä meillä vieläkään ole mitään hajua nimestä.
 
Meillä on jo nimiäispäiväkin lyöty lukkoon kun tuleva kummitäti on niin kiireinen, et parempi varata ajoissa jos meinaa et saa sen paikalle :) Ja saatiin osuun hyvin myös miehen kesälomalle juhlat niin se on täällä mun apuna järjestelemässä ja siivoamassa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top