Nimiäiset ja ristiäiset, kummat, kummit ja kummitukset

KoBe

Varmaotteinen viestittelijä
Tammikuunmammat 2015
Onko nimenantojuhlat jo suunnitelmissa? Tuleeko lapselle kummeja tai kummituksia tm.? Isot juhlat, pienet juhlat, ohjelmaa vai vaan kahvittelua? Skumppaa vai vesilinja? Ruokaa?
Vieraita toiselta puolelta maata? Yövieraita?
 
Asia on hiljalleen hautunut odotusaikana. Minä ja mies tapakristittyjä, mutta molemmat kuulutaan kirkkoon, toisin kuin esim. miehen veli. Ristiäisistä ollaan puhuttu, mutta mitään kovin lopullista ei olla päätetty.
Pohdin asiaa nyt enemmän, kun luin pohdintoja helmikuisten ketjusta ja vastasinkin sinne.

Itsellä siis kummit olleet aina aika kaukaisia. Veljellä kummeina äidin sisko ja sen mies, ja olleet meidän elämässä läsnä. Omat kummini edesmennyt isän nuorin veli, joka ei kovinkaan kummillinen ollut, sekä äidin ystävä ja tämän mies, jotka erosivat jo alkuvaiheissa, ja äidin ystävään ollaan oltu melko vähän yhteyksissä välimatkojen ym. vuoksi, eikä olla oltu vuosiin tekemisissä.

Niinpä haluaisin, että ainakin 1-2 kummia olisi sukulaisia.

Haluaisin valita oman veljen mm. siksi että hän kuuluu kirkkoon eli olisi helpompaa, ja.. No, tosiasiassa suurin syy on se, että hän on hieman kömpelö mutta tykkää näperrellä ja on kiinnostunut tekniikasta ja on jo todennut, että pojalle voi sitten ostaa Legoja ym. (joita voivat yhdessä koota). Koska tulossa on poika, uskon että heillä olisi enemmän yhteistä kuin jos saisimme tytön.

Mies haluaisi kummiksi oman veljensä. Tämä veli ei kuulu kirkkoon, asuu n. 500 km päässä,... Mutta uskon, että jos saamme toisen lapsen ja se olisi tyttö, miehen veli pärjäisi hyvin tytönkin kanssa. Oma veljeni on miehen veljeä vanhempi, mutta sillä ei liene vaikutusta. Eniten mietityttää se, ettei voi tietää saako vielä lapsia, ja kumpaa sukupuolta ne olisivat. Jos ovat tyttöjä, niin en vaan näe omaa veljeäni viettämässä heidän kanssaan aikaa samalla lailla kuin poikien kanssa, hän vaan ei ole erityisen supliikki.

Kummallakaan veljellä ei ainakaan toistaiseksi ole perhettä tai pysyvää naissuhdetta, joten naispuolisen kummin kysyminen on myös työn alla. Haluaisin oman serkkuni sylikummiksi, koska olemme joka tapauksessa tekemisissä keskenämme, enemmän kuin mies omien serkkujensa kanssa (jotka lisäksi asuvat myös 400 km päässä). Ystävää olen pohtinut myös lisäkummiksi, mutta jokin ajatuksessa tökkii.

Onko kukaan valinnut samoja sisaruksia useammalle lapselle kummiksi? Että jos miehen veli ja oma veli olisi kahden lapsen kummeja? Tasapuolisesti? Kun mies haluaisi oman veljensä kummiksi.. Toisaalta jos olisi epävirallinen kummi nyt, mutta mahdollisesti toisen tullessa liittyisi kirkkoon ja saisi olla vaikka sylikummi sitten. En kuitenkaan halua yli neljää kummia lapselle.
 
Meillä on myös molemmilla vaan veljiä, mutta sikäli helppo tilanne että itse en missään nimessä halua veljeäni kummiksi, hän on lapselle kuitenkin eno ja toivottavasti läheinen sellainen. Miehelle taas on itsestään selvää, että hänen veljensä saa kunnian olla kummi. Toinen kummi tulee olemaan paras ystäväni. Itse en oikein "usko" koko kummihommaan, kun omia kummejani en ole nähnyt yli 10 vuoteen...

Ja ristiäiset tuntuu jotenkin helpoimmalta ratkaisulta, kun molemmat kuulutaan kirkkoon ja se nyt vaan on jotenkin tapana pitää ristiäiset. Eipä tarvitse aikuisena kastaa, jos haluaakin kirkkoon kuulua :grin
 
Meillä ei muusta olekaan puhetta ollut kuin automaattisesti ristiäisistä.. Pitopaikkaa olen omassa päässäni vielä miettinyt, kotona ei mahdu.. Vanhemmat pitäisivät luonaan mielellään, mutta itseäni ei paikka kiinnosta.. Luultavasti se menee siis tilan vuokraukseen seurakunnalta ja tuossa onkin lähellä ihan kaunis paikka..

Sylikummiksi ajattelin heti ensimmäisenä jostain syystä miehen pikkusiskoa.. Mies sitten varovasti kyseli jo kauan sitten, että ketä ajattelin kummiksi ja sanoin sitten, että hänen siskoaan.. Ja se oli sitten sillä päätetty, koska hän oli ajatellut samaa :) Vielä ei olla kysytty asiasta häneltä itseltään.. Enkä oikein tiedä uskaltaako ennen syntymää kysyäkään.. Itselläni se pelko, että kun liikaa järjestää ja suunnittelee niin jotain menee vikaan..

Vähän erimielisyyttä on siitä asiasta, että mies haluais vain yhden kummin lapselle.. Ja kirkko onneksi puoltaa omaa näkemystäni, että haluan ainakin kaksi :p Miehen pikkusiskon avokkia emme pyydä, koska mielestämme heidän tulevaisuutensa parina on varsin epävarma.. Toiseksi kummiksi haluaisin oman vanhimman veljeni.. Hän on jo toisen veljemme lapsen kummi (ja minä sylikummi), mutta hän aina miettii tälle kummilapselle kaikkia leluja ja järjestää kaikkea mukavaa jos mahdollista kun ei omia lapsia ole.. :) Edellinen kummilapsi kun on poika niin jos tämä on tyttö niinkuin luvattu niin sitten olisi molemmat..
 
Täälläkin vähän tuo pelko liiasta järjestelystä, mutta pitää vähän valmistautua kuitenkin, ettei iske ihan hirvittävä paniikki järjestelyjen kanssa myöhemmin
 
Meillä ajatuksena on lähinnä kahvikutsut, ja ihmiset kutsutaan meille kylään, ainakin näillä näkymin. Parikymmentä henkeä siis suunnilleen. Tosin en tiedä, moniko miehen sukulaisista on tulossa ristiäisiin kun matkaa kumminkin on paljon ja vielä talvella. Omia sukulaisia kutsun lähinnä sellaisia, joiden kanssa on muutenkin tekemisissä. Jos järjestettäisiin seurakuntasalissa, niin voisi tulla helposti tuplamäärä. Kotona on kuitenkin rennompaa ja vaatteet saa vaihdettua ym.

Ohjelmaa ei tarvi niin paljon miettiä, toisin kuin ehkä nimiäisissä. Nimiäiset voidaan kyllä järkätä kavereille erikseen, ehkä pariinkin kertaan, niin saadaan esiteltyä pikkumies tuttaville ilman virallista pönötystä tai ohjelmaa.
 
Ihan kahvitilaisuus varmasti meilläkin.. Taas aloin haaveilemaan ristiäisiä kotiin, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu :rolleyes: Istumapaikoista oli pulaa jo, kun miehen äiti miehensä kanssa ja omat vanhempani olivat yhtä aikaa kylässä.. Ja olisihan se kiva vieraiden mahtua istumaan vähän samassa huoneessa ettei toisia tarvitse makuuhuoneeseen ohjata ja 4 henkeä keittiöön ja loput sitten ahtaa olohuoneeseen.. :grin

Paljon ei ihmisiä silti ole tulossa ja mies on sitä mieltä, ettei heiltä tarvita kuin perhe (äitinsä, tämän mies, isoveli avokkeineen ja pikkusisko avomiehensä kanssa), mutta toivoisin, että suostuu kutsumaan edes joitain sukulaisiaan ja ystäviään.. Itse haluaisin kutsua omat kummini, äidin puolelta siskon tai kaksi perheineen, oman yhden serkkuni ja isän puolelta muutaman sisaruksen perheineen.. Mutta typeräähän se on jos meiltä on puoli sukua ja mieheltä lähin perhe.. :eek: Tietysti sitten vielä oma veljeni ja omat vanhempani.. Toisen veljen ja tämän perheen kutsu on mietinnässä pitkään ja hartaasti.. :confused:

Mutta niin onnellinen olen kun äitini kaivoi itse minulle tekemänsä kastepuvun esille kätköistään :Heartpink Olin varma, ettei sitä ole enää tallella ja elättelin toiveita, että hän jaksaisi lapselle tehdä samankaltaisen vielä kuin tuo puku.. Ja sitten se nimenomainen puku ilmestyi kätköistä :):):) Olen sitä aina omasta ristiäiskuvasta ihaillut ja ajatellut, että haluaa omalle lapselle ristiäisiin jotain yhtä kaunista.. Ja nyt saa.. :cat: Jos vielä on tyttö niin ei tarvitsisi edes muokata pojalle sopivaksi..

Muistakaan järjestelyistä ei tarvinne kantaa huolta kun tiedän, että äiti on heti leipomassa tarjottavia ja itsekin jos ehdin ja jaksan.. Ja uskon, että miehen äidiltäkin tulee apua jos vaan sitä tarvitsee ja pyytää.. Joten siltä puolin ei tarvitse itselle liian ajoissa asioista stressata kun tietää, että kaikki järjestyy hyvin kun aika koittaa.. Siihen asti toivotaan vain, että syntyy terve lapsi ja kaikki menee hyvin..
 
Me pidetään varmaan jonkun sortin nimiäiset. Mies on tapakristitty, mut itse en kuulu kirkkoon. Lapsi päättäkööt itse oman uskontonsa, kun haluaa. :)

Vuokratila täytynee hankkia, koska kotiin ei mahdu. Omat sukulaiset asuu pääosin samoilla nurkila, mut miehen suku 300km päässä, eli ei vielä mitään havaintoa minkä kokoiset juhlat viitsii järjestää. Häät pidettiin täällä vuokratilosssa ja molempien suku oli paikalla, mutta juhlatiloissa oli yöpymismahdollisuus ja oli kesä...

"Kummeiksi" lapselle tulee varmaan muutama yhteinen ystävä ja mun pikkuveli.

Mutta vähän samoilla linjoilla, kun muutama muukn, että liikaa ei uskalla/viitsi suunnitella etukäteen.
 
Meille tulee nimiäiset, koska ei kumpikaan enää kuuluta kirkkoon. Esikoinen sai kasteen, kun silloin vielä kuuluin kirkkoon ja pidin ristiäisiä vähän niinkuin asiaankuuluvana tapana. Nykyisin oonkin eri mieltä enkä pidä kastetta enää mitenkään välttämättömänä. Kummeja esikoisella on neljä ja valitsin sellaisia, jotka kuuluivat kirkkoon. Silloinen paras ystäväni, veljeni sekä sukulaispariskunta, joilla on samanikäisiä lapsia kuin esikoinen. Tämä "ystävä" jäi melko nopeasti pois kuvioista, koska minä äitinä ja hän bilevaihde edelleen päällä emme enää vain löytäneetkään mitään yhteistä. Eipä ollutkaan niin sydänystävä, kuin olin luullut, kun ei kerran enää riittänyt kiinnostus "kotihiireen". Tästä syystä en oikein enää ystävää valitsisi kummiksi...

Tulevalle lapselle ei ole vielä kummeja valittuna. Yhtä ollaan kovasti mietitty ja varmasti häntä lopulta kysytäänkin kummiksi, mutta loputkin pitäisi päättää. Kummeja haluaisin lapselle 2-4. Kahvitus ihan kotosalla kaikkein lähimpien kesken, ei enää esimerkiksi meidän vanhempien sisaruksia perheineen. Vain me, meidän vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ehkä isovanhemmatkin. Noin 25 henkilöä yhteensä.
 
Me pidetään ristiäiset kotona. Pitääkin huomenna soittaa kirkkoherranvirastoon ja varata aika ja pappi. Pidetään tilaisuus perheen kesken ( vanhemmat, sisarukset perheineen ja kummit). Vauvan isoisovanhemmat ovat niin kaukana ja huonossa kunnossa, etteivät pääse mukaan.

Vieraille tarjotaan kahvit tilaisuuden jälkeen. Kakku & voileipäkakku tilataan, muut tehdään ite anopin ja äidin avustuksella. Jotain pieniä pöytäkoristeita ( kynttilää ja kukkia jne) mutta ei muuta! Eli hyvin samalla kaavalla kuin esikoisella, siks oon jo näin pitkällä mietinnöissä :rolleyes:

Kummit onkin ollu sit vähän haastavampi juttu. Esikoisella on 4 kummia ja olisi kiva jos myös tällä vauvalla olisi. Me ei haluta sukulaisia kummeiksi, koska me ajatellaan niin,että he ovat kuitenkin mukana lapsen elämässä. Koska esikoisen jälkeen ei oltu varmoja saadaanko enää enempää lapsia niin laitettiin hänelle kummeiksi "all in" ja molempien 2 parasta ystävää. Nyt on sitten ollut mietinnässä, että ketkä ovat sellaisia ystäviä, jotka tulevat olemaan mukana meidän ja vauvan elämässä loppuelämän. Ikinähän ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, mutta lähtökohtaisesti näin ajateltuna. Esikoisen kummit ollaan tunnettu oikeastaan koko elämä ja tiedetään, että he pysyvät meidän rinnalla niin hyvässä kuin pahassakin! Nyt tarvittaisiin samanlainen kattaus myös tälle vauvalle! Kolme kummia on jo oikeestaan selvillä ( yhtä ollaan niistä vasta pyydetty), mutta yhdestä ei oikein päästä yhteisymmärrykseen! Sanoinkin jo, että kyllähän ne 3 kummiakin riittää jos ei enemmästä sopuun päästä. Mies oli vähän eri mieltä... Katsotaan mihin päädytään...

Kastemekko on miehen suvussa kulkenut mekko. Mieskin on kastettu siinä. Esikoisen jäljiltä siinä on jo valmiiksi siniset rusetit niin ei tarvi niitäkään vaihtaa :grin

Mahdollisimman helpolla, silti kaunista, suunniteltua ja juhlavaa! :love017
 
Me ei haluta sukulaisia kummeiksi, koska me ajatellaan niin,että he ovat kuitenkin mukana lapsen elämässä.

Ihana ajatus! Enemmän aina kuulee, ettei oteta muuta kuin sukulaisia jottei ne katoaisi lapsen elämästä niin helposti mutta onhan se tosiasia, että myös sukulaisen (läheisenkin) kanssa voi ajautua erilleen/erimielisyyksiin. Mä mietin tässä just yks päivä, etten oikein ole kenenkään kolmen kummini kanssa koskaan erityisemmin tehnyt mitään - siis käynyt vaikka jossain huvipuistossa tms. tai edes ollut heillä hoidossa pienempänä. Ja kuitenkin sukulaisia kaikki. Tosin ehkä kummius on nykyään tiiviimpää? Ainakin itse olen vähän kriiseillyt kummiuteni kanssa, kun en ole voinut olla kummilapseni elämässä läsnä niin paljon kuin olisin toivonut.
 
Meillä tarkoitus pitää ristiäiset kotosalla lähimpien kesken. Olemme ajatelleet kutsua miehen veljet perheineen ja vanhemmat, sekä isovanhemmat. Minun puolelta tulee äiti ja isäpuoli, sekä kummit + kaksi parasta ystävää. Sisaruksia, kun ei ole ja isovanhemmat nukkuneet pois. Eli n. 20 henkeä. Ristiäisten jälkeen olen ajatellut et jos joku haluaa tulla katsomaan pientä ja kahville ni on sitten tervetullut, mut itse tilaisuus olisi pienellä porukalla. :)

Kastemekko tulee sylikummiltani ja se on sama missä minut on kastettu. Hän on sen itse tehnyt ja olin otettu, että saan sen myös tämän päälle. :) ihana prinsessa unelma mekko. :Heartred

Kummeiksi olemme ajatelleet mieheni kanssa mieheni vanhimman veljen vaimonsa kanssa ja mun kaksi läheisintä ystävää jotka olen tuntenut koko elämäni. Niistä toisesta teemme tälle sylikummin sitten. vaikka ovat kavereita niin ovat kyllä hurahtaneet ihan kummiuteen.. ihania :Heartred

Äitini on kokki ni tekee kaikki tarjottavat varmaan itse ja mä autan jos tarvetta. Kakun päälle koristeet tilasin, kun en nyt tässä jaksa enää itse alkaa väsätä (painaa kaveri kylkiluita niin paljon ja syntymän jälkeen on varmaan muutakin) :). Muuten olisin ne tehnyt kanssa itse. Eli kahvi tarjoilulla mennään ja siin ohessa hieman suolaista ja makeaa.
 
Yksi nimi joka julkistetaan heti kuhan tiedetään kumpi sieltä tulee :D
Nimenanto perhepiirissä+kummit sit ku vauva on 8pvä ikänen.
Kaste sitten joskus 1-2 kuisena. Ortodokseja ollaan.
 
Nimiäiset isommalla porukalla parissa erässä. Toiset kotona, toiset maalla (mistä olen kotoisin). Hieman koktail-tyylinen tilaisuus ajatuksissa, skumpan kera. Lähisuku ja kummit syötetään, kavereille pikkunaposteltavaa. Väkiluku kaikkiaan jotain 35-50 välillä.

Nimi jo liki kaikkien tiedossa, sekä pojalle että varulta tytölle. Siviilikummeja kolme.
 
Ääääh! Just tänään sain puhelun anopilta. He siellä toisella puolella Suomea olettaa että mennään pitämään ristiäisiä sinne! Matka on muutenkin talvella yli 7h. Vauvan kanssa en halua ees ajatella (jos turvakaukalossa suositellaan pitämään max 2h kerrallaan, pitää pysähtyä syöttämään ja vaihtamaan vaippoja).

Ite ajattelin että ristiäiset pidetään tässä kodin lähellä kauniissa vuokratilassa. Kutsutaan vanhemmat ja sisarukset toisine puoliskoineen. Molemmilta myös yksi täti miehineen ja molemmilta yksi serkku miehineen + molemmilta yksi isovanhemmista (ne jotka ovat siinä kunnossa että voivat tulla). Eli sukulaisista tasan ne, joiden kanssa pidetään oikeasti yhteyttä. Lisäksi tulee lähimmät ystävät, jotka ovat kuin perhettä. Heistä varmaan 2-4 tulevat olemaan myös kummeja - kun vaan osaisi päättää ketkä! Tulee kyllä sukulaisille kalliit ristiäiset, kun on pakko yöpyä hotellissa :/ mutta porukkaa max 26 ja tarjolla joku kevyt ruoka (keitto/salaatti) ja kakkukahvit.
 
Me juteltiin just tänään ristiäisistä miehen kanssa. Varsinaisesti kutsutaan sen vanhemmat ja veli, anoppi saa sitten miehen tädin ja enon perheille ilmoittaa, että saa tulla, mutta ei mitään virallista kutsua lähetetä, kun matkaa on paljon. Ei tule sitten velvollisuuden tunnetta, mutta jos haluavat tulla niin ovat tervetulleita.

Omia sukulaisia kutsutaan yhdet serkut, täti, eno, mun vanhemmat ja veli. Minimissään siis vieraita näillä näkymin 10, maksimissaan se parikymmentä.

Missään nimessä en lähtisi viettämään ristiäisiä anoppilaan vaikka siellä olisi tilaa! Vappu, onko anoppi siis ajatellut majoittaa kaikki vieraat? Kallista siitäkin tulee, jos ihmiset sinne matkustavat..?

Ajateltiin tehdä joka tapauksessa kesällä reissu miehen kotiseudulle, jolloin miehen sukulaiset näkee lasta vaikkeivät ristiäisiin tulisikaan.
 
Päivämäärä ja pappi varattu! Saatiin se pvm ja pappi mitkä halusinkin. Saatiin juhlapäivä lauantaille, koska meille tulee vieraita pohjoisesta asti! Muuten kastepv on kuulema yleensä aina sunnuntai!

Nyt vain täytyy toivoa, että minun äidin kunto ja voimat pysyvät hyvinä, että hän pääsee mukaan eikä mitään säätöjä tarvi tehdä! Äidillä on siis vahvat sytostaattihoidot meneillään marraskuussa todettuun rintasyöpään. Ensin mietittiin,että pidetään ristiäiset vasta keväällä äidin hoitojakson päätyttyä, mutta keskustelut veljen ja äidin kanssa toi tuloksen, että pidetään ne äidin lääkkeettömällä viikolla, jolloin äidin kunto on parhain! Siinä on ne riskit, kun minun vanhempien pitää matkustaa meille 700km (riittäähän voimat lentämiseen) ja ettei äiti saa mitää tartuntaa mistää sairaudesta, edes nuhasta. Koska jos äiti sairastuu niin hoidot pitää keskeyttää ja sitä ei kukaan halua!! Nyt katseet ylös ja toiveet sinne,etätä kaikki menee hyvin! :smiley-angelic001
 
Nimiäiset jos niitäkään. Läheisimmille nimi tulee sitä mukaa kun kysyvät ja muitten ei tarviikaan tietää. Jokatapauksessa nimiäisiinkin kutsuisin ainoastaan ihan lähimmät. Eli ei mitään varsinaisia juhlia vaan lähinnä kahvit. Pikkusysteri juuri tänään otti kummin, vaikkakin epävirallisen, homman. Se sen ansaitseekin, kun on aina apuna. Systeri on ihana, kun ei oo hössääjä :)
 
Meillä on ristiäiset 1.2.2015. Tyttö tuolloin 6viikkoa. Etunimellä lasta kutsuttu syntymästä saakka ja nimi myös kerrottu kaikille. Muut nimet "paljastetaan" vasta virallisessa tilaisuudessa, tämä myös siksi etten ole vielä saanut tehtyä lopullista päätöstä niistä! :p Me ei olla naimisissa mutta lapsi saa isänsä sukunimen, siispä mulla on aika lailla vapaus valita muut nimet. Mies on parin erikoisemman ehdotuksen kohdalla käyttänyt veto-oikeutta kyllä :grin

Kuulutaan kirkkoon mutta emme muuten ole erityisen uskonnollisia, ja halutaankin tilaisuudesta mahdollisimman rento. Lapsen kastaminen oli kuitenkin meille itsestäänselvyys. Ristiäiset pidetään mun vanhempien luona isomman tilan vuoksi, ja toki näin säästyn itse mm siivoukselta :p Molempien perheet, eli vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat tulevat paikalle, sekä yksi ystäväni, josta tulee toinen kummitäti. Ei muita. Siskoni asuu tällä hetkellä Australiassa ja hänestä tulee toinen kummitäti vaikkei paikalle pääsekään. Miehen veljistä tulee kummisetiä. Oma veljeni ei kuulu kirkkoon minkä takia kummiksi ei olla pyydetty, mutta hän on lapsen ainoa eno, ja tämä titteli riittää hänelle hyvin.

Anoppi ja äitini haluavat leipoa tarjoilut, täytekakku tulee tutun kondiittorin valmistamana. Itse pääsen siis järjestelyiden suhteen todella helpolla. Pitäisi vaan päättää kumman suvun, miehen vai minun, kastemekkoa käytetään, eli kumman äidin mieli pahoitetaan...
 
Mä komppaan osittain sua nunnuliina. Ei mekään kovin uskonnollisia olla, mut kuulutaan kirkkoon ja ristiäiset oli jotenkin itsestään selvyys. Yritetään kans pitää ne rentona ja mukavana. :)

Me ollaan kans miehen kanssa avoliitossa ja lapsi saa isänsä sukunimen (vaik olteis naimisissa ni mulla olisi omasukunimi edelleen :D). Etunimestä käydään vääntöä, mut päätettiin et halutaan nähdä nyytti ennen, ku lopullinen päätös tehdään. Toiset nimet on valmiina ja ne tulee molempien äitien äideiltä. :)

Itse tilasin ne koristeet tosiaan kakkuun konditoriosta ja olin yllättynyt miten halvalla pääsin. Samalla saan tehtyä shoppailu reissun kaupunkiin. :)
 
Takaisin
Top