Mä jo vähän intoilin toisessakin ketjussa eilisestä neuvolareissusta.. mutta suokaa anteeksi, on tää vaan niin jännää! ^^
Kaikki arvot oli kohdillaan ja sokerirasituksenkin tulos oli hyvä. Vauvan sydänäänet löytyi heti mutta pikkuinen pillastui kun häntä häirittiin, ja potkaisi anturia voimakkaasti. Ah, mikä onnen hetki. ^^
Verenpaine oli koholla, mutta mittasin sen yksin niin oli normaali. Joudun silti menemään avoneuvolaan ensi viikolla mittauttamaan vielä verenpainetta. Eli joko se on tosiaan kokoajan vähän koholla tai sit jännitän, kun joku muu mittaa.
Kuukauden kuluttua seuraava neuvola, jossa sitten kuulemma saan raskaustodistukseni. ^^
Ja rakenneultra on 5.4. Nyt sitäkin malttaa odottaa, kun kuuli pienen sykkeen ja on jo varma, että siellä se toinen hilluu masussa usein päivässä.
Paino (voi kurjuus) oli noussut 6kiloa ja olin niin ahdistunut, että itkin. Olen ennestäänkin jo pullero, mikä ahdistaa minua hirveästi. Liikuntaa saa harrastaa joka päivä ja syödä ku pupu, että pysyy edes kohtuumitoissa. Neuvolahoitaja lohdutti, ettei missään nimessä kannata asiasta ahdistua eikä stressata.. ihan terve muuten kuitenkin. Olisipa se niin helppoa, mut yritetään. Alkuraskaudessa voin kokoajan pahoin, ellen syönyt välipalaa. Koitin vielä syödä mahd. terveellisesti, mutta olin niin väsynyt, ettei minusta ollut kuin löntystelylenkille koiran kanssa. Siinä se läskit kasaantu sit. Mut kyl tässä jo reipastuu, ku jaksaa reippaillakin. Jospa se siitä.
Onneks on ihana ja ymmärtäväinen neuvolahoitaja.