Mipu76, oikein mukava kuulla että on olemassa toinenkin joka edes miettii perätilavauvan synnyttämistä alakautta [:)] Tosiaan se tuntuu munkin tuttavapiirissä olevan aika harvinaista. Perätilavauvoja on tiedossa vaikka kuinka monta, mutta kaikki on leikattu. Yksi ainoa kaverini olisi ollut halukas synnyttämään alakautta pt-tyttönsä, mutta siinäkin kävin niin että lantio oli liian ahdas. Että mä oon nyt sit ihan kummajainen [&:] Kaikki vanhemmatkin ihmiset (siis tyyliin 50-60-luvulla syntyneet, kuten anoppi siskonsa kanssa) ovat perätilasta kuultuaan heti parahtaneet että "no se menee leikkaukseen sitten" ihan niinkuin muuta vaihtoehtoa ei edes olis olemassa. Jotenkin tuntuu keljulta, mut onneksi mun sisko (jolla kaksi normisynnytystä) ja äitini (kaksi normisynnytystä ja mun+veljen hätäsektio) ovat molemmat olleet ihan positiivisella mielellä ja kannustavaisia, auttaa kyllä kun edes joku tärkeä ihminen uskoo ja luottaa että koko touhu voi onnistua. Mun mies on ollut "ihmeen järkevä" tän asian suhteen [:D] Ensin oli sitä mieltä, että eikö se leikata kannattais ja vielä käännösyrityksen jälkeenkin ihan fiksusti mulle puhui, että eihän hän näistä jutuista mitään tiedä mutta kuullostais turvallisemmalta tuo leikkaus... Nyt ei ole "tuputtanut" mielipidettään edes enää vaikka kyseessä on toki hänenkin lapsensa, vaikka mä sen synnytänkin. Eikä sitä vielä varmaksi tiedä, mitä kautta vauva maailmaan tulee [;)] Leikataan sitten jos tarve vaatii. Kyllä minäkin joka toinen päivä olen enemmän sektion kannalla, seuraavana päivänä taas en...
Eilen neuvolassa sanoinkin, että tähän synnytys-urakkaan lähden ihan positiivisella mielellä, autuaassa tietämättömyydessä [:D] Perjantaina en tohkeissani huomannut lääkäriltä kysyä, että kuinka tarkkaan siitä magneettikuvasta näkee kaikkea. Siis lähinnä näkyykö siinä napanuora ja sen pituus/asento... Mulla eniten huolta on nimittäin aiheuttanut se, että jos onkin liian lyhyt piuha tai kaulan ympärillä, ja sitten se ei riitäkään ja vauva jää jumiin. Voiko itsensä kanssa elää sen jälkeen, jos vauvalle saattuu jotain vakavaa synnytyksessä (kunnei ole halunnut sektiota vaikka sen olis pyytämällä saanut)... Vaikka aina kaikkea odottamatonta saattaa ilmentya, ihan normisynnytyksissäkin. Muuten luotan kyllä sairaalan henkilökuntaan, pakkohan se on.
Tanttara, tsemppiä sullekin. Meidän pitää vaan ajatella, että on tästä pt-jutusta edes se hyöty, että lantio kuvataan! Jos olis normitarjonta, oletuksena pidettäis että alatiesynnytys onnistuu vaikkei se aina onnistukaan. Me "kuvatut" ainakin tiedetään millaisen lantion kanssa eletään ja jos ilmenee vaikka hyvin ahtaat paikat, niin tietää sen jo etukäteen mahdollisien seuraavienkin synnytyksien varalta [:)]
Mä oon jotenkin niin valmistautunut siihen, että viikon päästä olen vielä yhtenä kappaleena ja ä-polille mennään vielä. Mitenköhän halukkaita ovat käynnistämään pt-synnytyksia? Siinä vaiheessa (41+0) ei ainakaan kovin kauaa enää ole aikaa odotella että itsestään käynnistyy. Tai sitten varataan silloin leikkausaika, jos vaikka pikkumies on yhtäkkiä venähtänyt arviolta 4,5-kiloiseksi [&:]... Äääh, en minä tiedä! [8D] Ei minkäänlaisia olotiloja että vauva haluis maailmaan, kunnollisia supistuksia ei ole ollut eikä mitään muutakaan mainittavan arvoista... Sitä vaan niin toiveikkaana kuulostelee kroppaansa, heti kun vähän nipistää jostain päin niin alkaa toiveajattelu että jokohan kohta! [:D][:D] Vauva on kyllä vielä niin mahdottoman ylhäällä, ettei tuosta korkeudelta kyllä syntymään lähdetä (sanoo tämä ensimmäistään odottava mutu-tuntumalla). Huh.
