Neuvolakäynnit

Vaikka hoitopolku on täällä ainakin ollut tosi hidas ja kankea, niin onneksi lääkärikohtaamiset on olleet hyviä. Meillekin kyllä sanottiin tuo "näitä sattuu joskus, uutta vaan yrittämään", mutta koin sen itse ihan kannustavaksi, kun lääkäri muuten hoiti asian tosi hyvin. Yhden lääkärin kanssa ollaan kävelty eri rakennuksessa olleeseen neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä.

Sairaslomasta ei kyllä kukaan koskaan puhunut, enkä itsekään tajunnut pyytää. En sitten ollut yhtään päivää poissa töistä keskenmenon yhteydessä. Toki teen töitä kotoa käsin, joten oli helpompaa.
 
Minulta kysyttiin kyllä heti haluunko saikkua. Aloin vastaamaan ja pääsin näin pitkälle: noh oon kyllä päiväkodissa töissä..
Niin lääkäri jo sanoi että totta kai hän kirjoittaa sen. Voin kertoo et ei ihan tippaakaan ois kiinnostanu mennä hoitamaan niitä muiden ihmisten lapsia. Varsinkaan niitä jotka pitää lapsiaan hoidossa pitkiä päiviä joka päivä, että vanhemmat saa omaa aikaa.
 
Ohops! Huomasin kirjoittelevani väärään palstaan. Eikait se teitä haittaa ☺️😅

Meillä myös huono kokemus husin ja oman neuvolan tavasta toimia keskenmenon jälkeiseen kohtaamisessa. Itsellä oli ennen keskenmenoa kova huoli, että onko kaikki hyvin. Kuulin aika monta kertaa, että "kaikki on varmasti hyvin". Ei puhettakaan ultrauksesta tai tutkimuksista. Nt ultrassa se sitten ilmeni, että kkm oli ollut useampi viikko aikaisemmin.

Siellä saatiin ohjeet, napit kouraan ja kotia toimittamaan kohdun tyhjennystä. Molemmat oltiin ihan shokissa, eikä osattu sanoa mitään. Hoitaja soitti muutama päivä myöhemmin ja kysyi miten tyhjennys meni. Siitä alkoi se itkeminen ja sain säälistä pari päivää saikkua. Työterveydessä laitettiin heti lääkärille ja sain saikkua viikon verran.

Mulla ultrattiin kun kävin lääkärillä, se oli positiivinen yllätys. Hänellä oli vaan tabletti ja langaton ultrauslaite, jolla sitten näytti ja katteltiin tyyppiä mahassa. Eli ei edes kauhean isoja laitteita nykyään tarvita.. oli myös hauskaa, että tämä lääkäri oli juuri samainen työterveys lääkäri, jolle itkin keskenmenoa. Hän muisti minut ja kyseli paljon kuinka on nyt mennyt ja saimmeko apua. Oli selvästi ärsyyntynyt kun emme olleet saaneet minkäänlaista apua keskenmenon käsittelyyn
 
Musta on ihan käsittämätöntä miten huonosti yleisesti keskenmeno ja sen jälkeen kohdataan terveydenhuollossa.

Paitsi mun kokemuksen mukaan myös muut pelot kohdataan yllättävän huonosti. Sanoin ennen taaperon nt- ultraa että pelottaa. Mulle ei vastattu oikein mitään ja kun kaikki oli normaalisti ultraaja tokaisi: noniin mitäs sinä pelkäät, voi lopettaa.
Aivan ihan omaksi iloksi pelotti, no minäpä lopetan.

Sektio pelotti. Siihen varataan oikein sairaalaan aika etukäteen missä kaikki käydään läpi. No mulla ei käyty ku lääkkeet läpi. Sanoin että sektio pelottaa ja ainut vastaus oli että pelkäänkö kipua, ei sitä kannata pelätä että kyllä siellä on hyvät lääkkeet. 😑

Mun kokemus on valitettavasti se että terveydenhuollossa odotetaan että odottava äiti on iloinen ja onnellinen kaikesta ja he menee ihan hämilleen jos näin ei ole.

Neuvolassa mut onneksi on kohdattu aina hyvin pelkoineni kaikkineen.
 
Meillä on pelko kohdattu toistaiseksi hyvin, molemmissa raskauksissa nt-ultrassa sanoin että jännittää, niin ultraajat ovat vastanneet reippaasti, että "aletaanpa sitten heti katsoa!" Ja neuvolasta on tarjottu kyllä keskusteluapua jälkikäteen, mutta eipä se siinä tilanteen ollessa päällä auta.
 
Itse sain myös ihan hyvää ja empaattista kohtelua keskeytyneen keskenmenon aikaan. Hoitaja sanoi olevansa todella pahoillaan meidän puolesta ja saikkua tuli kolme päivää. Kotityhjennys ei valitettavasti kuitenkaan onnistunut kunnolla ja jouduin lopulta kaavintaan. Kaavinnan jälkeen lääkäri kyseli henkistä jaksamista.

Myös tämän raskauden aikaan kun olen maininnut neuvolassa tai ultrassa että keskenmeno pelottaa niin se on kyllä ymmärretty.

Ihan järkyttävää kuulla miten jotkut ammattilaiset voi suhtautua niin kylmästi näihin asioihin. Onko ne nähnyt niin paljon kaikkea kamalaa että ovat unohtaneet että me ollaan ihmisiä joilla on tunteet?
 
Yks kauheimpia kkm oli kun viikkoja oli sen verran et tyhjennys tableteilla piti tehdä osastolla valvotusti. Ennen kotiin lähtöä hoitaja toi esitteitä ABORTISTA ja EI TOIVOTUSTA RASKAUDESTA. onneks olin jo "konkari" näis menetyksissä niin ymmärsin napakasti antaa palautetta ja sanoin et selvitä eka koneelta minkä takia potilas on osastolla. Pahoitteli kovasti. Mut kovensin reippaasti ääntä. Tää oli samakerta ku lääkäri tokas "se on jo ohi, huomenna töihi"
 
Yks kauheimpia kkm oli kun viikkoja oli sen verran et tyhjennys tableteilla piti tehdä osastolla valvotusti. Ennen kotiin lähtöä hoitaja toi esitteitä ABORTISTA ja EI TOIVOTUSTA RASKAUDESTA. onneks olin jo "konkari" näis menetyksissä niin ymmärsin napakasti antaa palautetta ja sanoin et selvitä eka koneelta minkä takia potilas on osastolla. Pahoitteli kovasti. Mut kovensin reippaasti ääntä. Tää oli samakerta ku lääkäri tokas "se on jo ohi, huomenna töihi"
Ai kauheeta. Ihan hirveetä ♥️
 
Minullekaan ei ole tarjottu sairauslomaa kuin tyhjennyspäiviksi. Ja puoliso on sivuutettu kokonaan, tuntuu että edelleen vallitsee ajatus ettei menetykset hirveästi kosketa ei-synnyttävää vanhempaa.

Onneksi työterveyteen sattui sitten lääkäri joka osasi suhtautua asiaan ihanasti. Kun kävin hakemassa heiltä saikkua, sain heti lähetteen myös keskusteluapuun ja lääkäri itsekin kartoitti jaksamista ennen töihin paluuta.
 
Minullekaan ei ole tarjottu sairauslomaa kuin tyhjennyspäiviksi. Ja puoliso on sivuutettu kokonaan, tuntuu että edelleen vallitsee ajatus ettei menetykset hirveästi kosketa ei-synnyttävää vanhempaa.

Onneksi työterveyteen sattui sitten lääkäri joka osasi suhtautua asiaan ihanasti. Kun kävin hakemassa heiltä saikkua, sain heti lähetteen myös keskusteluapuun ja lääkäri itsekin kartoitti jaksamista ennen töihin paluuta.
Paljon on kyllä eroja lääkäreissa ja hoitajissa.

Yks parhaimpia menetyksen kokemuksen kohtaamisia( jos siis näin voi sanoa ilman et kukaa ymmärtää väärin) oli kohtukuolema. Siinä kätilöt ja lääkärit oli aidosti läsnä , kuunteli, neuvoi ja puhui. Järjesti synnytyssaliin puolisollekkin pedin kirjoittivät hälle saikkua. Oli turvallinen olo koko synnytyksen käynnistyksen ajan.
 
On ihanaa, että saa valita oman neuvolansa. Ensimmäisen raskauden kanssa oli niin hyvä terkka, että halusin samalle uudestaan, vaikka muuton(kaupungin sisällä) myötä oma neuvola olisi ollut toinen. Onneksi hänelle oli tilaa. Muutenkin koen, että tähän asti tää neuvola on ollut hyvä, vaikka välillä ollut sijaisia ja aikataulut pettäneet. Äitinä koen, että tullut kohdatuksi ja saanut tarpeellisia neuvoja ja vinkkejä.
 
Ah eilen oli neuvolalääkäri. Kaikki tuntuu vuodosta huolimatta olevan hyvin. Sydän äänet kuului, mutta aktiivinen pieni pomppija liikkui aina välillä pakoon. Uskaltaakohan jo toivoa, että pysyy matkassa loppuun asti? :red-heart:

Oli hyvä lääkäri myös ja tulevina viikkoina tulee myös kutsu verikokeisiin ja otetaan verenkuva, myös ferritiini arvo, vaikka hemoglobiini olikin vielä ihan hyvä. Totesi, että kun imetys lopetettu joulukuussa ja nyt vuotoa on sen verran ollut niin parempi tarkistaa, kun muutenkin tarkemmassa seurannassa ollaan.
 
@Kyfi8 Onpa hienoa, että sinne on osunut noin sopivat ja hyvät ammattilaiset kohdalle. 🤩
Tää on kyl ollut hyvä neuvola👍

Varmasti osasyy miksi itsellä tutkitaan herkemmin, on edellisen raskauden päättyminen kiiresektioon HELLPin takia. Jotain hyvää siitäkin seurannut 😅
 
Takaisin
Top