Neuvolakäynnit ja ultrat

Mäkin oon aatellu että olis kiva jos olis kätilöopiskelija synnytyksessä mukana. :) Sillä olis ainakin aikaa.
 
Mulla oli viime synnytyksestä itse asiassa tosi positiivinen kokemus opiskelijan mukanaolosta, hän oli itse asiassa koko porukasta se mukavin ja kannustavin. Kaikista vanhemmista kätilöistä ei todellakaan tullut kovin miellyttävä kuva. Kai sitä joka ammattiin kyllästyy sitten ilmeisesti, oli sitten kyseessä maailman ihmeellisin ja ihanin asia tai ihan joku muu perusduuni.
 
Yhtään miesopiskelijaa, etenkään lääkäriopiskelijaa ei tule enää mun synnytykseen. Viimeksi kun ei menny iha niin ku elokuvissa, niin opiskelijä jäätu lakananvalkeaksi siihen isälle tarkoitettuun kiikkutuoliin. Ei ollu hänestä apua ei. :/ Kätilöopiskelijan voisin hyväksyä, kunhan saan nähdä kunnolla henkilön, ennenkuin lupaan. :) Niistä monesti apua kuulemma..
 
Oon vissiin liian terve, kun nuo neuvolassa käynnit tuntuu välillä vähän turhilta. Pikkusen hemoglobiini alhaalla, sen tiesin olevankin niin ja olen rautaa napsinut vähän ilmankin kehotusta.

Viimeksi täti kyseli, ollaanko toista lasta ajateltu hankkia. Olen vasta raskaana ensimmäistä odottaen!!! Vastasin, että katsotaan nyt ensin miten tämän ekan kanssa sujuu :p...
(Ja joo, oishan se kiva saada suht pienellä ikäerolla toinen kaveriksi) Vähän huvitti, kun eihän sitä tiedä mitä vielä voi sattua. Vaikka menetettäis tää vauva tai ite kuolisin synnytyksessä tai jotain muuta kauheeta tapahtuis. Päivä kerrallaan ja silviissii.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Rea
Joo ittellääki ollu noi neuvolakäynnti suht pyörähdyksiä. Nyt on sitten vuodenvaihteen jälkeen tulossa uudistus että avoliitossa oleva isä voi tunnustaa isyytensä jo neuvolassa ennen syntymää, saa nähdä onnistuuko miten.
 
Mä kysyin tuosta neuvolassa. Heti vuoden alusta eivät ainakaa sitä tee, koska eivät saa siitä lisää palkkaa. Että voi olla jos eivät pääse sopuun,niin joudutaan tehdä tunnustus vanhalla kaavalla lastenvalvojalla. Näin ei siis tietenkää kaikissa neuvoloissa ole. Täällä eivät vaan suostu ottamaan sossujen töitä ilman lisäpalkkaa.
 
Minä oon päättänyt, että lapsi syntyy minun sukunimellä, sillä mun veljen lapset ovat äitinsä nimellä eikä mun vanhemmilla yhtään saman sukunimen omaavaa lapsenlasta ole. Toki mies tunnustaa myöhemmin ja lapsi saa isänsä nimen, mutta tiedän isälleni tämän eleen merkitsevän paljon. :-)
 
Ilmeisesti tuo isyydentunnustamisen onnistuminen jo alkuvuodesta riippuu paikkakunnasta. Oulussa isyydentunnustus alkaa onnistumaan ainaki jo heti tammikuussa :)
 
Toivottavasti saisivat täälläki selvyyden palkka asioihin,nii onhan täs aikaa maaliskuuhun asti tehä se. :)
 
Meillä oli kanssa vielä vähän nihkeänä neuvola tuosta isyyden tunnustamista. Ei ainakaan heti alkuvuodesta tee sitä. Toivottavasti onnistuisi kuitenkin.

Mustakin neuvolakäynnit on tuntuneet suht turhilta. Ei oo ollut mitään ihmettä vaivaa tai kysyttävää. Mutta kiva se on aina ne sydänäänet kuulla :)
 
Pitääpä kysyä tuosta isyyden tunnustamisesta, jos kerran kuntien välillä on eroa. Olisihan se kiva saada neuvolassa hoidettua. Meidän vauvalle tulee mun sukunimi, ollaan avoliitossa miehen kanssa ja mun sukunimi on paljon harvinaisempi. Lapsi saa itse vaihtaa sukunimen isän sukunimeksi myöhemmin, jos niin tahtoo.
 
Vantaalla päästään täyttämään tunnustuspapereita tammi- tai helmikuun neuvolakäynnillä :)
 
Kiva lukea teidän neuvolakäynneistä. Mulla oli alku vähän nihkeää ja ei tultu neuvolatädin kanssa yhtään toimeen. Sain onneksi vaihdettua tätiä, niin nyt ollut sitten mieluisampaa. Kaikista kauheinta tässä raskaudessa on ehdottomasti ollut sokerirasitus ja sukurasitten takia jouduin vielä tuplana. Itku kurkussa menin toisella kertaa, kun sokerijuoma ei meinannut millään pysyä sisällä. Onneksi pysyi just rajojen sisällä.
 
Nallepuh, mulla oli vuosi sitten ihan esimerkilliset arvot, tällä kertaa ei, mutta rajat ei tulleet vastaan.
Olisin toivonut, että paasto tai 2 t arvo olis olleet koholla sen verran, että olis pitänyt seurata kotona. Mua häiritsee ajatus siitä, että sokeri voi olla siellä jossain 9 nurkilla ison aterian jälkeen, ja vauva kasvaa isoksi. Täysin terveellähän noi arvot ei ikinä nouse yli 6. Niin mullakin oli ennen... :sad001
 
Nallepuh, mulla oli vuosi sitten ihan esimerkilliset arvot, tällä kertaa ei, mutta rajat ei tulleet vastaan.
Olisin toivonut, että paasto tai 2 t arvo olis olleet koholla sen verran, että olis pitänyt seurata kotona. Mua häiritsee ajatus siitä, että sokeri voi olla siellä jossain 9 nurkilla ison aterian jälkeen, ja vauva kasvaa isoksi. Täysin terveellähän noi arvot ei ikinä nouse yli 6. Niin mullakin oli ennen... :sad001

Näin oon myös lukenut että ei sais nousta. Mä oon yrittänyt puhdistaa ruokavalioo sokerista ja muista hötöistä kans, kun koko ajan pieni pelko. Onneksi en ole ainut!
 
*köh köh* jaa oletko?
Mun pitäis myös, mutta kun ne ei aina mene niin yksiselitteisesti. Siis että pitäiskö ruisleipää vähentää myös, tai hedelmiä, tai mikä on se määrä mitä voisi syödä... Niin sitten mitään suuria juttuja en ole tehny. Ehkä sen takia se kotiseuranta olis mukava, että konkreettisesti näkisi ettei voi syödä jotain.

Olen nyt ajatellut panostaa liikuntaan, koska lihasten aineenvaihdunta parantaisi myös sokeritasapainoa, ja pystyn vielä liikkumaan. Ongelma on toi esikoinen, joka pitäisi saada aina hoitoon, ja se ettei mahdollisia liikuntamuotoja ole kovin paljoa, enkä pysty joka toinen päivä hikiliikuntaa tekemään.
 
Sulla on KoBe hyviä pointteja! Ja näin kun ajattelee, niin kotiseuranta voisikin olla hyvä. Minkä verran oot pystynyt liikkua? Mulla on niin tukalaa jo, että ei paljon tule tehtyä. :sad001
 
No pystyisin kehon puolesta liikkumaan enemmän kuin mitä liikun. Sykkeet nousee kyllä hyvin ja tulee hiki. Mutta se peruskävely mitä kaikkialla suositellaan aiheuttaa kipuja alaselän/pakaroiden/nivusten alueelle.

Olen nyt päättäny, että josko kerran viikossa saan hikiliikuntaa niin kauan kuin kykenen, niin olen tyytyväinen. Ja pääsen vielä nousemaan lattialta tommonen 11-12 kg sylissä, mutta ne on yksittäisiä liikkeitä eikä paljon auta.
 
Takaisin
Top