Kuiku: Tiedän tunteesi... toisaalta olisi malttamaton saamaan pienen syliin nyt kun ei enää vaaraa ole, toisaalta taas nämä loppuraskauden vaivat ovat ihan uutta ja "hauskaa" olisi kerran kokea yliaikaisuuskin. Upeaa, että sinullakin on mennyt nyt ihan hyvin rankkojen aikojen jälkeen.
Neuvolassa kävin tänään taas kerran ja kuulemma taas eilen lääkäri, joka aikanaa passitti minut Tampereelle makailemaan oli kysellyt kuulumisia ja ollut TODELLA ihmeissään kuullessaan, että en ole vieläKÄÄN synnyttänyt. Tädille vitsailin, että jos tämä menee yli niin taidankin suunnata Seinäjoelle synnyttämään. (Siihen tarvitsisi maksusitoumuksen, ja aion kyllä oikeasti mennä Tampereelle, kun siellä olen kolme maailmaan saattanut ja tässäkin raskaudessa maannut.)
Itse käynnistä ei sen kummempia, kaikki niinkuin pitääkin ja lapsonen roikkuu entistä alempana, nyt on selkeästi kiinnittynyt (eli kyllä ne sen voivat tehdä uudelleensynnyttäjälläkin). Paineet 110/80, painoa tullut vaihteeksi kilo (kauan se samassa junnasikin, toista kuukautta). Ei turvotusta ja pissa puhdas, vauvan sydänäänet ja liikkeet normaalit. Raskausviikkoja aivan uskomattoman paljon eli 37+6!
Uuden ajan vielä uskalsi antaa ensi tiistaille, kun sanoin, että mikäli en päätä synnyttää itsenäisyyspäivänä menen sitten 8. päivä, joka sattuu olemaan äitini syntymäpäivä. Tänäänkin voisin vielä mennä, kun olisi isänäitini synttärit, 90v, jos hän eläisi...
Ai niin ja kehotettiin lepäilemään mahdollisimman paljon, kun se tekee istukantoimitakyvylle hyvää!