Nyt tulee minun ensimmäinen viesti koko foorumille. Olen seuraillut alkuraskaudesta asti, mutten ole jostain syystä sitten itse osallistunut keskusteluun. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi mukava avata myös omaa tilannetta tänne.
Viimeviikolla oli rakenneultra, meni ihan ok, paitsi yksi softmarker löytyi, pieni kysta aivoissa, mutta siitä ei pitäisi ongelmaa kuulemma tulla.
Painoa oli 389g. Ultraaja kertoi, että kallo on leveysmitaltaan n. viikon pienempi, mutta ympärysmitta vastaa viikkoja, eli tällä hetkellä vähän litteä pää, sanoi kyllä, että voi johtua siitä kun lapsi on perätilassa, eikä pitäisi mitää ihmeteltävää asiassa olla. Totta kai se silti jäi vähän mietityttämään niin kuin tuo softmarkerkin..
Olen aina kuvitellut itseni tytön äidiksi helpommin kuin pojan, ja toivoimme miesystävän kanssa tyttöä. Muutamat hassut poikafiilikset tässä raskaudessa on kyllä noussut esille, mutta tyttöön halusin enemmän kallistua. Nyt sitten kuitenkin selvisi, että lapsi on poika. Olin vähän shokissa siellä ultrassa enkä tiennyt miten suhtautua asiaan, pääasia että lapsi on terve, pääasia että kaikki menee hyvin, mutta se tyhjyyden tunne kuitenkin valtasi jotenkin. Oli tavallaan ajatellut, että siellä vatsassa on tyttö ja vähän kuvitellut, että millainen tyttö. Ei nyt suunnittelemalla suunnitellut, mutta tiedätteks kun tulee vaan olo, et jokin on jonkinlainen, niin hämmentyy jos ei olekaan. Päivä kesti keräillä ajatuksia ja koittaa saada ns. uus yhteys lapseen. Kyllä nyt jo on tasaantunut olo, mutta vielä hämmentää vähän, kuka on se tyttö joka mielessäni on sitten pyörinyt? Miksi on vaikeaa ajatella olevansa pojan äiti? Onko vastaavia kokemuksia? Toivottavasti en ole ihan hirveä kun en osannut suoraan innostua asiasta ja vaati vähän sulateltavaa.
Nyt rv 21+3