Minä pääsin tai paremminkin jouduin illalla päivystykseen ultrattavaksi. Iski semmoinen tuska mahaan, että pillit vinkuen amppari toi minut sairaalaan. Tuntui pitkältä tuo 100 kilometriä, kun oli niin kippeä ja huoli vauvasta kova.
Lääkäri oli ultralaitteen kans vastassa ja heti pääsin näkemään että tyytyväinen vauva siellä oikeassa paikassa edelleen oli, nukkui ja kun lääkäri herätteli ni semmonen ninjapotkuilu alkoi että huvitti kaikkia ympärillä olevia :') ♡
Nyt on takana yö osastolla, jossa on paljon pikkuisia vastasyntyneitä. Labroja on otettu ja kipulääkitty sekä nesteytetty. Mitään syytä ei toistaiseksi ole löytynyt, mutga onneksi ei enää kipuakaan ole. Saas nähä kuin käy, eppäili illalla päivystäjä että ei enää töihin menoa ole vaan saikulla äippäloman alkuun. Mutta kottiin mä täältä haluan, meleko yksinäistä täällä on ja huono sänky! :D