Naurettavimmat itkukohtauksesi!

Ihana ketju ja ihanaa huomata, etten oo nyt yksin tän asian kanssa!
Katsoin joku aika sitten Horseland - heppajengiä, tyttäreni kanssa ja siinä oli joku jakso mikä kertoi vanhasta tallikissasta ja siitä miten se kuoli ja mä pyyhin silmäkulmiani ihan jakson alusta loppuun. Illalla sitten, kun lapset oli menneet yöunille ja mies oli töissä, niin itkin itseni uneen tätä jaksoa miettien :hilarious:
 
Alkuraskaudesta pisti ihan lohduttomaksi, kun mies oli ilmoittamatta ajanut parran. Meinasin kävellä ulos ja takaisin sisään, jos asia olis muuttunut.

Raukka oli ihan vaikeana, kun oletti olevan kiva ylläri :D
 
Mut naurettavin itkukohtaus tapahtui marraskuun alussa, kun en ollut viel testiä ostanut.. Oltiin kaupungilla ja löysin vaatekaupasta aivan ihanan talvitakin, siis niin miunlaisen! Ja olin etsinyt uutta takkia epätoivoisesti netistäkin ja nyt semmonen täydellinen tuli nenän eteen! Ja se oli alessa - 40% ja alehinta oli 250€... No tietenkin järkevänä jätin takin kauppaan.. No kerittiin kaupasta ulos niin en mahtanut kyyneleille mitään. Sain miehelle itkun (ja naurun seasta, olin ihmeissäni ja huvittunut reaktiostani) sanottua, että se on nii ihana ja niin miunlainen! Ja, että tästä vois päätellä, että raskaana ollaan, mutta en usko (oli 2kk yritetty taas tuloksetta). Mies yritti kokoaja ennenku kaupasta lähettiin, että osta jos haluat.. No loppujen lopuksi itkun jälkeen annoin itselleni periksi ja ostin takin :D Ja kyllä oltiin raskaana :D
 
Aiemmassa (sittemmin keskenmenneessä) raskaudessa itkin kaikelle. Hauskin oli ehkä kun oltiin Rodoksella ja rupesin itkemään kun näin riikinkukkoja. Ne oli musta niin kauniita, että itketti vielä jälkeenkin päin kun ajattelin niitä laughing7

Ja tässäkin raskaudessa tunnun itkevän kaikelle. Nyt tuli itku näitä muiden kommentteja lukiessa. Sitten itken jos satun äyskäsemään miehelle tai kissoille. Tulee niin kamalan paha mieli heti perään. Telkkaria en uskalla edes katsoa.
 
En oo itkenyt kuin 2 kertaa, nyt vko 20+4. Eilinen oli niin typerä et aloin nauramaan heti kun tunsin et tulee kyyneleitä: Mies oli linkannut mulle videopätkän koirien flyball-kisasta, jossa siis ei tapahtunut mitään muuta ku että koirat juoksee hakemaan palloja mahdollisimman nopeasti. Ja se siinä se. En tiiä oliko se kyynelehtiminen sit siitä miten innoissaan ne koirat oli vai mitä mutta siis itkin ja nauroin itkulleni. Tosi hämmentävä fiilis :D
 
Testi ei ollut vielä näyttänyt positiivista, kun kaupungilla kävellessäaloin itkeä, kun joku vieras isä komensi rumasti lapsiaan heidän kiirehtiessään bussiin. Monta sataa metriä kävelin ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Kotona sitten tuli mieleen, että olikohan se raskausitkua. Ja olihan se. :sad010
 
Mulle tuli tänään ihan raskausitkukohtaus, vaikka olenkin yleensäkin tosi herkkä. Töissä oli oppilailla levoton päivä ja päivän päätteeksi tuhannetta kertaa paasasin heille samasta asiasta, odotin että on hiljaista ennen kuin annan ohjeita ja ei jumankauta vieläkään oppi ole mennyt perille. No sitten pienen kommelluksen ja sen myötä nousseen uuden älämölön aikana meni hermot ja alkoi itkettämään. Olen aiemminkin tirauttanut oppilaiden edessä ja he eivät sitä sen kummemmin säikähdä, mutta pysähtyvät ja hiljenevät ja sitten aina keskustellaan - kerrankin rauhallisesti - että mikä meni nyt pieleen. Päivä loppui mukaviin tunnelmiin.

No kaiken tämän ja parin tunnin jälkeen kävelin kotiin ja oppitunnin pillittely nousi taas mieleen. Ensin itkeä tirautin sitä että pitää tiristellä oppilaidenkin edesssä. Sitten tajusin että mun pitää jossian vaiheessa kertoa heille että olen raskaana ja sekin alkoi itkettämään. Ja kun se oli vähän laantunut, mietin että en ensi vuonna heitä tule enää opettamaan ja silloin tuli jo kolmas tirautus. Oli ihan pöljä olo kun ehdin kotiin. Miehelle sain sanottua että olen ihan kunnossa mutta kun niin kovasti itkettää, ja sen kummemmin kyselemättä se otti syliin nyhertämään loputkin tipat silmäkulmasta. Snif!
 
Paras tähän mennessä Cowspiracy-dokkari, jossa en suinkaan alkanut vollottaa itse ilmastonmuutokselle vaan sille, että jollain jenkkiluomuankkafarmarilla oli käytössä Fiskarsin oranssit sakset. Tästähän sai hyvät ”ollaan me suomalaiset hyviä-itkut” *nolo*
 
Mulla ei oo ollut erityisesti vielä pahemmin kovin paljon itkuherkkyyttä (nyt rv11) mutta viimeksi kun oltiin tivolissa (ollaan käyty useammin kesän aikana) niin joka kerta kun vauva tuli vastaan niin oikeesti purskahdin itkuun eikä mitään toivoa että olisin pystynyt kontrolloimaan sitä :hilarious: Pahaksi onneksi vauvoja oli siellä aika lailla ja yritin parhaani mukaan vältellä näkemästä, mutta aina jos sivusilmälläkin satuin vilaukselta näkemään niin taas purskahdin itkuun. Minä itkeskelin vähän väliä ja mies nauroi ja hymyili leveästi vieressä kun tiesi itkuni syyn ja siinä käsipuolessa roikuin kun oli huono olo ja pyörrytti vielä. Onneksi oli sentään aurinkolasit vähän suojana mutta oltiin kyllä vähän oudon näköinen pariskunta.. :hilarious:
 
Sain tänään pienen itkukohtauksen kun ukko kertoi nähneensä unta edesmenneestä isästään ja kuinka oli tämän kanssa käyskennellyt pihallamme ja jutellut lähiaikoina tapahtuneista asioista, töistä ynnä muista. Oli perheenlisäyksestäkin aikonut kertoa, muttei ollut sitten saanut sanaa suustaan.
 
Aloin itkemään kotimatkalla kaupasta kun en muistanut ostaa itselleni jätskitötteröä... :hilarious: suuret on nämä murheet tällä hetkellä. Väsymys kyllä myös laukaisee kyynelkanavat heti.
 
Esikoista odottaessa kahdeksannella kuulla aloin itkemään vuolaasti kaupassa, koska siellä ei ollut sopivaa lamppua keittiön kattolampun kantaan. Vähänkö noloa! :laughing021

Itsekin tajusin hyvin, ettei asia ole mikään maailmanloppu, ja sitten siinä oli vielä vieressä nuori myyjäpoikanen, jolta olin lamppua kysellyt. Toivottavasti joku hänelle kertoi, että raskaana oleva saattaa reagoida yllättävällä tavalla, eikä se ole sen kummempaa.
 
Ajan paljon autolla ja kuuntelen radiota. Melkeinpä joka ajomatkalla tuli joku liikuttava kappale tai sitten näitä Unicefin ym mainoksia jossa nälkiintynyt lapsi itkee sotatantereella. Aina sai olla korjailemassa meikkiä ennen töihin/kauppaan menoa...
Naurettavin taisi kuitenkin olla kun kerran ajettiin kirkon ohi ja siinä oli morsian valmiina kävelemään alttarille. Tuli itku kun ajattelin mitä morsiamen päässä liikkuu tällä hetkellä, että hän saa unelmiensa kumppanin ja on koko elämä edessä, ylä- ja alamäkiä... :D
 
Mää en oo julkisilla paikoilla vielä itkiä tihrustanu, mutta herkistynyt kylläkin. Autoin kaupassa erästä pikkupoikaa saamaan sipsipussin ylimmältä hyllyltä kun oli niin kovin lyhyt jäbä. Ja mää siinä samalla koitan pidätellä itkua!! Kotona miehellekin nauroin että meinasin rueta itkemään kaupassa, jospa ei tarvis ollenkaa:grin:grin
 
Eilen katsottiin Jurassic World elokuva mieheni kanssa ja huhhuh, silloin kyllä itkin ihan maanisesti puoli elokuvaa läpi. Miksi? No kun dinosaurus parat kuolivat aikoinaan sukupuuttoon. laughing7 Mieskin yritti rauhoitella ja selittää että eihän ne elokuvan dinot ole aitoja ja eihän niitten kanssa haluaisi oikeasti elää samaan aikaan jne, mutta se ei eilen lohduttanut yhtään. Koko maailman historia siis kaikkeudessaan suretti. laughing6
 
Kerran aloin itkeä, kun lenkillä ollessani näin rusakon. Mielestäni se villin luontokappaleen näyttäytyminen siinä lenkkireittini varrella oli jotenkin niin suurenmoisen liikuttavaa. :hilarious:

Toisen kerran loukkaannuin kyyneliin asti, kun ollessamme puolisoni kanssa hänen vanhempiensa luona mies meni alakertaan aamiaiselle ilman minua, koska oli nälkäinen ja minä vielä nukuin. Kun heräsin, ja hän oli jo syönyt (ilman minua!), se oli minusta suurikin loukkaus. Näin ei-raskaana en enää oikein näe logiikkaa tuossa kohtauksessa, ja kyllä se silloinkin hetken päästä jo nauratti. :D

Muistan myös, kun kävin bonuslapsen kanssa katsomassa animaatioelokuva Inside Outin ja aloin itkeä kohdassa, jossa se joku pellehahmo joutui hylättyjen muistojen kaatopaikalle. Minusta se oli ihan äärettömän surullista. :D Katsoin lasta koska ajattelin että hän jakaisi traagisen tunnekokemukseni, mutta lapsi vain tuijotti elokuvaa haltioissaan. :grin
 
Eilen itkin vuolaasti, kun muistin kuinka hellyttävän rumaa takkia mieheni käytti 12 vuotta sitten, kun tapasimme. Hän oli käynyt äitinsä kanssa vaateostoksilla hieman ennen tapaamistamme, ja he olivat päätyneet ostamaan sellaisen kammottavan liehukankaisen, pilottimallisen takin. Siinä takissa mieheni sitten yhtenä iltana odotti minua innoissaan treffeillämme, ja sydämeni suli kun näin hänet siinä. :Heartred Jotenkin se ajatus, että he olivat päätyneet yhdessä siihen takkiin ja että mies halusi laittaa uuden takkinsa ylleen ja piti sitä tyylikkäänä on niin söpö, etten vaan kestä. Nyt aloin itkemään sitä uudestaan, hehee.
 
Takaisin
Top