Naurettavimmat itkukohtauksesi!
- Ketjun aloittaja Etsijä
- Aloituspäivämäärä
K
K_@tri
Vieras
Itkinpä tossa viikko takasin. Olin lähdössä salille kun mut valtas suunnaton tunnekuohu kenkäkaapilla. En löytänyt (muka) sopivia kenkiä jalkaani ja lähin partsille poraan. Mies luuli et joku on kuollut itkusta päätellen mut ei.. Syyn kuultuaan alko ehdotteleen eri kenkiä ja sitten vasta vollotutti kun ei sovi. Silmiä pyöritellen ukko aatteli varmaan et poraa nyt porus sitten ja jätti mut rauhottuun sinne partsille :D Sit mua vollotutti K-supermarketin mainos, ford mainos ja taisinpa 8 mile leffaakin vähän itkustaa kun sitä viikko pari sit telkusta kattelin :D
Mrs. Peek-a-boo
Näppärä viestien naputtelija
Itkin katsoessani Inside Outia kun yksi mielikuvitushahmo katosi savuna ilmaan :)
Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
Eiiikä... Kerroin eilen miehelle, että joillakin voi tulla mielialanvaihteluja ja itkuja, _mutta en oo itsellä huomannut mitään sellaista_. Vähän ajan päästä tulee Polar-mainos ja kattelen siinä, että mikähän tän mainoksen idea on. Myrsky ja sen jälkeen paatissa myrskyn jälkeen, kaikki ok. Sitten tulee se perhanan kissa ja maukaisee, ja jostain syystä Niagarat alkaa valua silmistä. :D
siffu23
Jostain jotain jo tietävä
No nyt on pakko kertoa :D Alahuuli rupesi väpättämään ja silmät kostumaan keskellä prismaa synttärikortin vuoksi. Siinä oli koira, jolla oli aurinkolasit ja siinä luki "parhaat bileet voi alkaa, kun on hyvä seura" tai jotain sinneppäin. Mulla oli sillon vielä joku hyvä perustelu, miksi se oli mielestäni niin älyttömän liikuttava, mutta en TODELLAKAAN muista. voi hyvänen aika... jotenkin kaikenmaailman kortit ja runot herättävät nyt tunteita :D
Luin paikallislehdestä artikkelin, jossa vanhainkodin asukkaat olivat päässeet katsomaan, kun vasikat oli päästetty laitumelle. Itkin aivan hysteerisenä, jolloin mies tuli vauhdilla katsomaan, että mitä nyt on käynyt. Yritin ulvonnan ja niiskutuksen lomassa selittää, mutta sain pihalle vain jotain tyyliin "mummooot... Yyyyy! Lehmääääät" ja hakkasin sormella kyseistä lehtiartikkelia. Siinä vaiheessa, kun mies ratkesi nauramaan, alkoi itseäkin naurattamaan. Siinä sitten itkin ja nauroin kovaan ääneen samaan aikaan. Kamala tilanne :D
Olen todella herkkä ihminen, ja raskauden myötä itkuherkkyys on vain pahentunut. Huvittavin itkukohtaus mikä on jäänyt mieleen on se, kun mies oli kokannut päivällisen ja tehnyt leipää ruoan lisäksi. Yksi leipä oli jäänyt syömättä ja illalla korjasin sen roskiin kun oli jäänyt koko päiväksi seisomaan keittiön pöydälle. Kun sain leivän heitettyä roskiin, tuli aivan valtava syyllisyyden tunne, juoksin miehen luokse olohuoneeseen ja aloin parkumaan. Mies ihmetteli mitä nyt on käynyt, hetken päästä sain sanottua, että jouduin leivän heittämään roskiin minkä toinen oli joutunut "kovalla vaivalla" tekemään, miehen mielestä asia oli huvittava, omasta mielestä aivan hirveä ja surullinen asia.
Kyllä tietyt tunteenpurkaukset jälkeenpäin naurattaa, mutta tiedän että vielä lisää on luvassa :D
Kyllä tietyt tunteenpurkaukset jälkeenpäin naurattaa, mutta tiedän että vielä lisää on luvassa :D
butzeri
Sukkela juttelija
Mä sain ehkä hävettävimmän itkukohtauksen pari viikkoa sitten ratikassa. Luin lehestä juttua koulukiusatusta pojasta ja rupesin pillittämään. Muut matkustajat katto ihan ihmeissään että mikäköhän tolle tuli. Huppu päässä sitten juoksin pysäkiltä kotiin vollottaen koko matkan.
Muita tälläsiä itku kohtauksia tulee kotona päivittäin, eilen aloin itkee hysteerisesti ihan äkkiseltään. Mies kysyy että mikä nyt, niin juoksen vaan vessaan ja lukittaudun sinne. Vartin maanittelun jälkeen suostuin aukasemaan oven ja toisen vartin rauhottelun jälkeen sitten suostuin kertomaan miks itken. Ja syyhän siis oli että karhunpentuja kuolee. En ees ite tiiä mistä toi ajatus mun päähän putkahti kesken jonku realitysarjan
Muita tälläsiä itku kohtauksia tulee kotona päivittäin, eilen aloin itkee hysteerisesti ihan äkkiseltään. Mies kysyy että mikä nyt, niin juoksen vaan vessaan ja lukittaudun sinne. Vartin maanittelun jälkeen suostuin aukasemaan oven ja toisen vartin rauhottelun jälkeen sitten suostuin kertomaan miks itken. Ja syyhän siis oli että karhunpentuja kuolee. En ees ite tiiä mistä toi ajatus mun päähän putkahti kesken jonku realitysarjan
Mulla ei raskausaikana hirveesti tullu itkukohtauksia mutta kaikkein naurettavin oli kun ajoin töistä kotiin isäni autolla, kuuntelin myös isäni musiikkia ja sieltä tuli jukka kuoppamäen sininen ja valkoinen, sen biisin sanojen takia itkin koko matkan :D ja toinen hyvä oli kun kerran itkin hysteerisesti kun ei meidän kissalle kelvannu kalapuikko :D
Onneksi oon säästyny tähän asti tosi vähillä itkukohtauksilla(lukuunottamatta kaikki väsymyksen takia itketyt itkut), mutta yks huvittavimmista oli ku pitkän työpäivän jälkeen menin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja laitoin mikropitsan uuniin, tähän asti vielä kaikki hyvin. Mutta ku otin pitsan mikrosta ja tiputin sen keittiön lattialle väärinpäin tuntu että maailma romahtaa. siitä sitten istuin sen vieressä ja itkin, eikä siitä meinannut tulla loppua :D mies vähän ihmetteli että mikä sille nyt taas tuli :D
Oon kyllä ruvennut itkemään vaikka mistä lähiaikoina... Leffat on saaneet itkemään vaikkei hurjan surullisia olisi olleetkaan, jotkut asiat joista on ilostunut paljon niin on tullut itku... Sitten näitä tosi hönttejä, huomasin kesken makkarakeiton teon että perunoita on liian vähän -> itku -> mies kauppaan kiireenvilkkaa. Myös siitä kun onnistuin vahingossa peläyttämään meidän koiran pyykkitelineellä kolistellessani, rupesin itkemään raasuparan puolesta. 
Myös siitä kun onnistuin vahingossa peläyttämään meidän koiran pyykkitelineellä kolistellessani, rupesin itkemään raasuparan puolesta. elisasusanna
Silmät suurina ihmettelijä
Oon muutenkin tosi herkkä ni on tullu paljon itkettyä. Katottii yks ilta miehen kanssa bridesmaids elokuvaa ja nauroin nii kovaa että aloinki itkemään hysteerisesti. Se oli aika mielenkiintoista. Mies säikähti niin paljon että sulki telkkarin.
Tämä teki mut hirveän surulliseksi 
(joo, olen hirveä Potter-fani..)!
On kyllä omituisia nää tunnevaihtelut... Sillon kun näin vauvelin 10 vkolla ultrassa ja se heilutteli siellä raajojaan ja sydämen sykekin kuului ekan kerran ja hirveä huoli helpotti, niin vaikka oli vähän herkkis olo ja tosi onnellinen, niin en kyllä tirauttanut yhtään kyyneltä. Mutta tänään aamulla kun katsoin jääkaappiin ja näin että mies oli ostanu mulle vadelmia niin se tuntui maailman ihanimmalta asialta ja itkin liikutuksesta vaikka kuinka kauan ja aina vaan uudestaan jos aattelin niitä vadelmia... 
Onkohan mulla prioriteetit vähän sekaisin vai mitä ihmettä 
Onkohan mulla prioriteetit vähän sekaisin vai mitä ihmettä 
Terhinaattori
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Muuten menny kohtuu hyvin, mitä nyt ylitulkitsen miestäni vähän väliä ja vetistelen siks. Mutta silti eräs vie pohjat: sain kauhean raivo- ja itkukohtauksen, kun myöhästyin minuutilla poliisin lupapalveluihin varatusta ajasta ja minua ei kuulutettu enää. Jouduin ihan vartin odottamaan aulassa, mutta se riitti. Sitä lupapalvelun naista varmaan pikkusen ihmetytti... :D
Pennonen
Jostain jotain jo tietävä
Oon ollu koko ikäni herkkä ja itkuun taipuvainen ihminen, mutta nyt on ollut kyllä normaaliakin vaikiampaa! Luen töissä lounastauolla aina paikallislehteä, ja monet artikkelit, joissa ei oo ees mitään herkistävää, saa mut piättelleen itkua. Esimerkiksi oli yks uutinen pelastustoimen harjotuksista onnettomuustilanteissa, luin sen ja silmät täytty kyynelistä mutten kehannu itkeä Ihme kyllä, töissä oon saanu piettyä itteni suht koht kasassa.
Toinen asia onkin sitte ku liikun kaupungilla, ja näen joko vanhuksia tai vammaisia ihmisiä. Etenkin muutamat lapset pyörätuoleissaa on saanut mut ihan tolaltani, vaikka ovatkin olleet ihan normaaleja ja hyväntuulisia! Mutta ku itkettää! Ja vanhukset on aina olleet mun heikko kohta, en kestä ku nään jonku mummun tai papan käsien tärräävän... Ja vielä yksinäiset ihimiset! Jos ravintolassa tai kahavilassa on joku yksin niin heti mietin että voi raukka, haluaiskohan tuo seuraa, vaikka kyllä monet varmasti nauttii omista hetkistään...
Mulla on käynyt nyt yhessä pienessä ravintolassa kolme kertaa niin, että en oo saanu itkuani piäteltyä. Eka kerta oli, ku kaks teiniä oli tuoneet äitinsä syömään sushia ekaa kertaa ikinä, neuvoivat miten niitä syyään ja mitä on wasabi, ja mää pyyhin silmäkulmia. Toisella kerralla siellä oli juurikin eräs yksin lounasta nauttiva nainen, ja mun piti kahtoa toisaalle ja itkiä tirrauttaa, vaikka tämä nainen hymyillen söi omassa seurassaan. Viimesellä kerralla itkut herahti, ku mun mies sano, että voisi käyä joku viikonloppu kavereillansa toisessa kaupungissa - järkytyin niin siitä että hän haluaa olla ilman mun seuraa etten meinannu saaha itkua loppuun Luulen että ravintolan omistaja ei kohta päästä mua sisälle enää...
Ihme kyllä, töissä oon saanu piettyä itteni suht koht kasassa.Toinen asia onkin sitte ku liikun kaupungilla, ja näen joko vanhuksia tai vammaisia ihmisiä. Etenkin muutamat lapset pyörätuoleissaa on saanut mut ihan tolaltani, vaikka ovatkin olleet ihan normaaleja ja hyväntuulisia! Mutta ku itkettää! Ja vanhukset on aina olleet mun heikko kohta, en kestä ku nään jonku mummun tai papan käsien tärräävän... Ja vielä yksinäiset ihimiset! Jos ravintolassa tai kahavilassa on joku yksin niin heti mietin että voi raukka, haluaiskohan tuo seuraa, vaikka kyllä monet varmasti nauttii omista hetkistään...
Mulla on käynyt nyt yhessä pienessä ravintolassa kolme kertaa niin, että en oo saanu itkuani piäteltyä. Eka kerta oli, ku kaks teiniä oli tuoneet äitinsä syömään sushia ekaa kertaa ikinä, neuvoivat miten niitä syyään ja mitä on wasabi, ja mää pyyhin silmäkulmia. Toisella kerralla siellä oli juurikin eräs yksin lounasta nauttiva nainen, ja mun piti kahtoa toisaalle ja itkiä tirrauttaa, vaikka tämä nainen hymyillen söi omassa seurassaan. Viimesellä kerralla itkut herahti, ku mun mies sano, että voisi käyä joku viikonloppu kavereillansa toisessa kaupungissa - järkytyin niin siitä että hän haluaa olla ilman mun seuraa etten meinannu saaha itkua loppuun
Luulen että ravintolan omistaja ei kohta päästä mua sisälle enää...