Muille kertominen

Kiitos Marce!

Tottahan se on että suoraa pitää sanoa mutta tuntuu pahalta kun meillä vähän vahingossa tuli plussa ilman suurempaa yritystä, ja toiset yrittämällä yrittää hoidot ja kaikki eikä millään onnistu. Ehkä välit sitten hetkeksi tosiaan viilenee ja mahdollisesti osaa iloita meidän puolesta myöhemmin.
 
Kiitos Marce!

Tottahan se on että suoraa pitää sanoa mutta tuntuu pahalta kun meillä vähän vahingossa tuli plussa ilman suurempaa yritystä, ja toiset yrittämällä yrittää hoidot ja kaikki eikä millään onnistu. Ehkä välit sitten hetkeksi tosiaan viilenee ja mahdollisesti osaa iloita meidän puolesta myöhemmin.

Kerro suoraan ja kasvotusten, ja kysy ystäväsi fiiliksiä asiasta. Sano, että kertominen ei ollut helppoa ja että toivottavasti heilläkin pian onnistaisi. Älä kerro ystävällesi enempää kuin hän kysyy, eli kerro, että olet raskaana mutta älä hehkuta. Vaikka se ei heiltä ole pois, että teille lapsi tulee, käy lapseton suuria tunteita ja epätoivoa ja katkeruuttakin läpi, eikä sille mitään voi :/ niin toisten tunteet on hyvä ottaa huomioon ja hillitä omaa onneaan hetken verran. Ja kannattaa myös sanoa, että toivot, ettei se vaikuta teidän väleihin. Tsemppiä! :)
 
Kerro suoraan ja kasvotusten, ja kysy ystäväsi fiiliksiä asiasta. Sano, että kertominen ei ollut helppoa ja että toivottavasti heilläkin pian onnistaisi. Älä kerro ystävällesi enempää kuin hän kysyy, eli kerro, että olet raskaana mutta älä hehkuta. Vaikka se ei heiltä ole pois, että teille lapsi tulee, käy lapseton suuria tunteita ja epätoivoa ja katkeruuttakin läpi, eikä sille mitään voi :/ niin toisten tunteet on hyvä ottaa huomioon ja hillitä omaa onneaan hetken verran. Ja kannattaa myös sanoa, että toivot, ettei se vaikuta teidän väleihin. Tsemppiä! :)
Kiitos vastauksesta!
Totta joka sana! Pystyn kyllä hillitä hehkun! Heillä nyt hoidot ilmeisesti viimeset käynnissä joten toivoa toki on että raskautuvatkin vielä!
 
Oli sit pakko kertoa pojille kun vanhempi äkkäs mun mama vitamiinit ja kun nuorempi on erityislapsi ja välillä joutuu painimaan hänen kanssaan (9-vuotias) että toinen ymmärtää etten voi enää tehdä sellaista (8+5 nytten). Olivat kauhean tohkeissaan ja täytyy toivoo ku nuorempi on niin kauan toivonut sisarusta että se vaikuttaa hänen käytökseen ja alkaisi opetteleen hillitseen itseään ku nyt on vähän niin kuin pakko :)
 
Meillä tietää mun kolme kaveria ja mun äiti ja isä. Muille kerrotaan vasta nt-ultran jälkeen. Mä kerroin myös viime raskauden aikaan samoille ihmisille aiemmin eli nyt oli luonnollista toimia samoin. Ajattelen sen niin, että jos menisi vaikka kesken, niin näille ihmisille kertoisin myös suru-uutisen, joten raskaudesta kertominen ei haittaa.

Mua helpottaa, kun joku tietää. Ei tarvi peitellä kaikkea väsymystä ja pahaa oloa. Saa rauhassa heittää pitkälleen lattialle kaverin ollessa täällä, ilman et ihmetellään. Ja mun äiti on taas mulle niin tärkeä, et jaan hänen kanssaan jopa enemmän kuin joidenkin kavereiden.
 
Tänään kerron äidille! Pakko kun ei pysty enää pidättelemään salaisuutta! Kuitenkin tärkein ihminen maailmassa ja surunkin hänelle jakais! Voi sitä riemua kun kuulee! Taidan ostaa jonkun kortin tulevalle ”mimmulle”!:dead:
 
Meillä asuu perheet kaukana ja varmaan pääsiäisen tienoilla mennään käymään. Anoppi ainakin tarkoitus yllättää jollain hauskalla ja kekseliäällä tavalla. Se tulee niiin hyppimään riemusta. Uutista odottanut varmaan ainakin 2011 häistä asti :joyful: Saa nähdä näkyykö masu miten tuolloin.
 
Ens vkl varmaan joutuu paljastaa parille kaverille, mut jos ar ultrassa on kaikki kunnossa niin sit pikkuhiljaa vois kertoa muille kavereille kun hyvä tilaisuus tulee. Perheille ehkä vasta ekan virallisen ultran jälkeen. Ja töissä sit vasta joskus myöhemmin :)
 
Kerro suoraan ja kasvotusten, ja kysy ystäväsi fiiliksiä asiasta. Sano, että kertominen ei ollut helppoa ja että toivottavasti heilläkin pian onnistaisi. Älä kerro ystävällesi enempää kuin hän kysyy, eli kerro, että olet raskaana mutta älä hehkuta. Vaikka se ei heiltä ole pois, että....
Itse olisin neuvonut kertomaan samat asiat, mutta viestillä. Tiedän viestin olevan persoonaton, mutta antaa lapsettomalle ihmiselle mahdollisuuden reagoida uutiseen juuri sillä tavalla kuin ensireaktio olisikin ilman että täytyy väkisin onnitella toista. Ensireaktio voi olla kaikkea ilon ja surun välillä. Jos reaktio onkin suru, hän saa tuntea sen rauhassa kokematta huonoa omatuntoa siitä että suru näkyi eikä heti pysty toisen puolesta iloitsemaan. Ilo voi tulla myöhemmin.
 
Mä kerroin jo ennen testin tekemistä yhdelle ystävälle kun koin, että miehen lisäksi pitää päästä jonkun kanssa puhumaan asiasta. Hänelle kerroin siis plussatestistä heti mieheni jälkeen. Tämä ystävä sai itse juuri esikoisensa joulukuussa, niin häneltä on ollut hyvä kysyä neuvot moneen juttuun.
Lisäksi kerroin toiselle parhaalle ystävälleni, kun näimme tällä viikolla. Halusin kertoa kasvotusten ja en yhtään tiedä, että milloin ehdimme näkemään seuraavan kerran. Lisäksi jouduin kertomaan yrityksemme organisaatiossa yhdelle henkilölle, kun hän prässäsi minua puhelimessa uuden henkilökunnan palkkaamisesta juuri perjantaina. Äidilleni kerrotaan, kun hänellä on reilun viikon kuluttua syntymäpäivät. Hän täyttää 60 vuotta ja on puhunut nyt pari vuotta kuinka ”alkaa olla mumma-iässä”, mutta lapsenlapsia ei siis vielä ole, joten ei ole vielä oikea mumma. Suunnittelin, että kirjoitan hänelle syntymäpäiväkortin tulevan vauvan nimissä, otsikolla ”Hei mumma!” Äitini on myös yhtiökumppanini ja yrityksemme vuoksi hänen tulee saada tietää pikimmiten.
Muille kerrotaan, kun viikkoja kertyy lisää. Varmasti sitten siellä 11-12 viikon paikkeilla.
 
Mäki haluisin keksiä jonku kivan tavan kertoa asiasta. Tosin mul on koko ajan sellanen olo et otsassa lukee raskaana ja et kaikki on jo tajunnut asian ja sitteku kerron ni sanovat jo tieneensä :D
 
Me kerrottiin esikoisesta mun vanhemmille ja veljelle niin, että vietiin joulupöytään skumppa-pullo, joka oli sellaisessa puurasiassa johon oli maalattu kylkeen 1+1=3. Ihan oli siis Alkossa myynnissä silloin tollasia pulloja noissa rasioissa. Ei ne porukat ens alkuun ees tajunnut katsoa et mitä siinä rasiassa lukee, mutta kun tajusivat, niin hoksasivat kyllä heti, että mistä tuulee :hilarious: Varmuuden vuoksi mulla oli itelleni vielä holitonta juotavaa mukana et jos eivät ois tajunnut niin olisin kaivanut ne sit esiin :grin
 
Itse olisin neuvonut kertomaan samat asiat, mutta viestillä. Tiedän viestin olevan persoonaton, mutta antaa lapsettomalle ihmiselle mahdollisuuden reagoida uutiseen juuri sillä tavalla kuin ensireaktio olisikin ilman että täytyy väkisin onnitella toista. Ensireaktio voi olla kaikkea ilon ja surun välillä. Jos reaktio onkin suru, hän saa tuntea sen rauhassa kokematta huonoa omatuntoa siitä että suru näkyi eikä heti pysty toisen puolesta iloitsemaan. Ilo voi tulla myöhemmin.

Kiitos Lulu vastauksesta! Hyvä pointti ja juuri näitä asioita olen miettinyt. Mietin usein miltä itsestäni tuntuisi hänen tilanteessa ja juuri se suru varmasti tulisi ensin ja sitä olisi vaikea peitellä. Uskon kyllä että iloitsee myöhemmin mutta ajan kanssa. Voin toki olla täysin väärässäkin. Voihan olla että hän olisi super onnellinen meidän puolesta. Jokainen reagoi tavallaan.
 
Jokainen reagoi tosiaan tavallaan ja joka kerta voi reagoida eri tavalla - riippuen vaikkapa onko saanut viimeeksi hyviä vai huonoja uutisia.

Itsellä on taustalla pitkä lapsen kaipuu ja huomasin toisissa raskausuutisissa reagoivan eri tavalla kuin toisissa. Itsellä vaikutti todella paljon missä jamassa oma elämä oli sillä hetkellä kun sain taas kuulla uudesta lapsesta. Jokaisesta lapsesta lähipiirissäni olen pystynyt iloitsemaan ja olen onnellinen, vaikka itse uutisen kuuleminen saattoikin välillä olla vaikeaa. Pahin tilanne oli kuulla viimeisenä, isossa naisporukassa kun yksi nousi ylös ja ilmoitti asiasta - kaikki tuijottivat reaktiotani. Itselle raskausuutisten saaminen oli helpointa viestillä - pystyi tuntemaan juuri sen tunteen jonka tunsin silloin, ilon tai surun. Tahdoin myös peittää ne muutamat negatiiviset ensireaktiot, sillä luulen niillä olevan vaikutusta ystävyyssuhteeseen. Varsinkin kun lopulta olen kaikista ollut onnellinen.

Vielä loppuun mainitsen, että lapsettomuushoidoissa en koskaan ole ollut, kyse on muista syistä miksi lapsen hankinta ei ole onnistunut..
 
Mä kerroin melkein heti plussan jälkeen siskolle ja yhdelle ystävälle. Ystävä on myös raskaana (la toukokuussa), joten ollut tosi helpottavaa purkaa yhdessä tuntoja.
Viikon päästä ma mennään ar-ultraan niin sen jälkeen ajateltiin kertoa vanhemmille sitä mukaa kun nähdään. Omille tää on ensimmäinen lapsenlapsi, joten vähän jännää nähdä ja kuulla reaktio :) Muille kavereille varmaan lähempänä helmikuun loppua aletaan kertoo.
 
Mun on varmaan pakko kertoa huomenna äidille kun mennään sinne syömään ja istumaan iltaa. En keksi mitään muuta syytä olla juomatta viiniä, enkä oikein tahtoisi valehdellakaan. Silti pelottaa kertoa kun raskaus on vielä niin alussa, enkä tahtoisi tuottaa uudestaan pettymystä ja surua jos tämä meneekin taas kesken.
 
Mä varmaan joudun kans huomenna paljastaa parille työkaverille. Jännittää ihan hulluna! Mut ei olla mitään muutakaan selitystä juomattomuudesta miehen kans keksitty niille :hilarious:
 
Mä varmaan joudun kans huomenna paljastaa parille työkaverille. Jännittää ihan hulluna! Mut ei olla mitään muutakaan selitystä juomattomuudesta miehen kans keksitty niille :hilarious:
Osta pari alkoholitonta ja vetoa et iski huono olo eikä huvita juoda :)
 
Lähdetään laivalle ja tiedän ettei mee läpi jos yritän vaan limua juoda. Mut tiedän myös etteivät kyllä juorua eteenpäin ja varmaankin kertoisin niille myös jos jotain pahaa tapahtuis ni luulen et tulee kaikille kivempi matka jos paljastan suoraan mistä on kyse :)
 
Takaisin
Top