Milloin ja miten ootte kertoneet tai kerrotte raskaudesta lähipiirille, ystäville jne? :)
Keskenmenneestä raskaudesta me ei miehen kanssa kerrottu kenellekään - paitsi sitten, kun se meni kesken ja kaipasin ystäviltä tukea suruun. Mun ystävät asuu muualla ja nähdään harvoin, joten suurimmalle osalle kerroin viesteillä meidän ryhmächatissa. Myös mun sisko ja veli ja miehen sisko ja sen mies tietää keskenmenosta.
Nyt tämän uuden plussan kanssa mulle on iskenyt joku kummallinen hinku kertoa jo vaikka kenelle :D Kaipa se on vähän niin, että kun kerran keskenmenosta tietävät, niin kerrotaan nyt sitten tästä uudestakin tärpistä heti kättelyssä. Jos jokin menee pieleen, niin osaavatpa myötäelää sitten. Niinpä olen lähetellyt ystäville samaiseen ryhmächattiin kuvia plussatesteistä ja kertonut juuri samaisille sisaruksille jo :) Miehen siskolle oli pakkokin kertoa, jotta saivat joulun aikaan auttaa meitä salailussa, anoppilassa kun oltiin. Normaalisti kun en todellakaan kieltäytyisi punaviinistä tai terästetystä glögistä.
Molempien vanhemmat aiotaan kyllä pitää pimennossa ainakin siihen asti, että saadaan tietää, kasvaako tuolla oikeasti joku. :) Kummankin äidit on hirveitä hössöttäjiä, ja mun äiti on lisäksi ärsyttävän kova murehtimaan asioista. Halutaan siis vähän säästää sekä itteämme että heitä... Kaikista liikuttavinta musta on ajatella sitä hetkeä, kun mun isä saa kuulla raskaudesta. Oon aina ollut isän tyttö, ja isä tykkää muutenkin vauvoista.
Keskenmenneestä raskaudesta me ei miehen kanssa kerrottu kenellekään - paitsi sitten, kun se meni kesken ja kaipasin ystäviltä tukea suruun. Mun ystävät asuu muualla ja nähdään harvoin, joten suurimmalle osalle kerroin viesteillä meidän ryhmächatissa. Myös mun sisko ja veli ja miehen sisko ja sen mies tietää keskenmenosta.
Nyt tämän uuden plussan kanssa mulle on iskenyt joku kummallinen hinku kertoa jo vaikka kenelle :D Kaipa se on vähän niin, että kun kerran keskenmenosta tietävät, niin kerrotaan nyt sitten tästä uudestakin tärpistä heti kättelyssä. Jos jokin menee pieleen, niin osaavatpa myötäelää sitten. Niinpä olen lähetellyt ystäville samaiseen ryhmächattiin kuvia plussatesteistä ja kertonut juuri samaisille sisaruksille jo :) Miehen siskolle oli pakkokin kertoa, jotta saivat joulun aikaan auttaa meitä salailussa, anoppilassa kun oltiin. Normaalisti kun en todellakaan kieltäytyisi punaviinistä tai terästetystä glögistä.
Molempien vanhemmat aiotaan kyllä pitää pimennossa ainakin siihen asti, että saadaan tietää, kasvaako tuolla oikeasti joku. :) Kummankin äidit on hirveitä hössöttäjiä, ja mun äiti on lisäksi ärsyttävän kova murehtimaan asioista. Halutaan siis vähän säästää sekä itteämme että heitä... Kaikista liikuttavinta musta on ajatella sitä hetkeä, kun mun isä saa kuulla raskaudesta. Oon aina ollut isän tyttö, ja isä tykkää muutenkin vauvoista.
itselläni ei ole äitiä niin hän on ollut aina tosi läheinen.
en ikinä yleensä siihen hommaan suostu, mut eilen ei sitten huvittanut itse lähteä mihinkään selvinpäin.
). Lähdin hakemaan ja tietty perillä koko äijäporukka yritti saada jäämään vielä. Onneksi kaikki oli ihan yhtä sooseissa ettei kukaan varmaan muista et mr. höpötti koko ajan "lapsensa äidistä" ja et "nyt on pojat paljon tärkeempiä asioita elämässä, ku nämä juhlat". Alkoi lasten äidistä tuntua et kohta saapi isukki ottaa taksin kotiin
tai sitten pitää vaan pukeutua kaapuihin.. sekin saattaa kyllä herättää epäilyksensä. :D