Muille kertominen

Oon kertonut entiselle pomolle, koska kiitin häntä, miten opetti mut rukoilemaan neljättä ja opetti mulle sen työn, mitä juuri olin kuullut päseväni jatkamaan uudessa kaupungissani. Maanantaina aion kertoa nykyiselle pomolle, jotta perutelisin vähän hyväksyttävämmin firman vaihtoa sellaiseen, missä on mahdollisuus tienata paremmin. Haluaisin kertoa äidilleni ja vaikka ja kelle, mutten tiedä, miten. Tai ehkä reaktio pelottaa äidin puolesta ja keskenmeno ystävien kohdalla. Teen huomenna sellaisen testin, mikä näyttää viivojen värin perusteella viikot, josko ois vahvistunut. Ainakin oireet ovat voimakkaat.
 
Meillä on kerrottu muutamalle läheiselle ystävälle, ketkä tietävät yrityksestä:) Lisäksi menin kertomaan esikoisen vauvaryhmässä vaikka kovasti yritin olla paljastamatta:facepalm: En tiedä vielä yhtään miten muille kerrotaan, olisi niin kiva keksiä joku hauska tapa paljastaa asia, mutta katsotaan malttaako sitä tarpeeksi pitkään odotella uutisen kertomista.

Miten muute olette aiemmista kertoneet?
 
Mulle on nyt iskenyt hirvee halu päästä kertomaan kaikille parhaille kavereille ja sukulaisille mutta koitan kovasti malttaa vielä hetken. Jos vaam pystyn niin viikon 12 tienoolle.
 
Itse kerroin juuri omille vanhemmille, muuten odotellaan ultraan saakka. Jotkut naisethan sen vaan "näkevät" ja arvaavat. Ainakin viimeksi kävi näin. Kuulemma mun olemus oikein huuti että olen raskaana [emoji16]
 
Tutuuh sanoi:
Itse kerroin juuri omille vanhemmille, muuten odotellaan ultraan saakka. Jotkut naisethan sen vaan "näkevät" ja arvaavat. Ainakin viimeksi kävi näin. Kuulemma mun olemus oikein huuti että olen raskaana [emoji16]
Click to expand...

Meillä on töissä nainen, joka huomaa yleensä heti, jos joku on raskaana. Tiennyt joillakin ennenkä raskaana ollut on asiaa itse tiennyt. Nyt jännitänkin, pystynkö itse pitämään asiaa salassa häneltä kuinka kauan :D
 
Mua vähän itseänikin ärsyttää työnantajan puolesta, kun vasta tammikuussa aloitin määräaikaisena, äitiysloman sijaisena mutta välillä elämä yllättää.. jännittää kyllä aikanaan kertoa asiasta.
 
Ei kannata vaivata liikaa päätänsä. Vaikka joo kyllä muakin harmitti kun siirryin viimeksi firman sisällä äitiysloman sijaiseksi ja tiesin jo olevani raskaana. Mutta elämä tosiaan yllättää. Välillä nytkin tuntuu pahalle että mammaloma tulee heti perään ja oon töistä putkella siis 3-4 vuotta pois! Mietityttää kuinka paljon jään jälkeen ja mikä siellä odottaa kun palaan. Mutta en kauaa murehdi, se on aina hetkittäinen tunne. Muistutan aina itseäni siitä että perhe on tärkeintä ja sitten tulee muut. P$%#an väliä mitä muut ajattelee [emoji16]
Ja joo tuo kun jotkut arvuuttelee töissä että onko joku raskaana. Niiiin ärsyttävää. Viimeksi kielsin monta kertaa ja kun vihdoin kerroin niin sanoin että näihin on syynsä miksi naiset ei kerro ennen kuin haluavat. Ja olen vielä esimiesasemassa, voi sitä arvuuttelun määrää [emoji38]
 
Joo nuo arvuuttelut loppu itseltä, kun työparia painostettiin töissä lapsen hankinnasta ja heillä olikin pitkä lapsettomuustausta, kertoi viimein kun ei jaksanut kaikkien vihjailuja :( Samoin sattui itseä keskenmenon jälkeen, kun äiti puhui, kuinka haluaisi jo mummuksi ja mielessä vaan, että kohta olisitte, jos ei ois huonosti käynyt. Arkoja asioita nämä monesti, kun aina ei kaikkien taustaa voi tietää.
 
Mä oon kertonut yhdelle kaverille koska tarvitsin jonkun kenen kanssa voin puhua. Muutaman päivän olen pohtinut pitäisikö kertoa omille vanhemmille mutta mies on toivonut että kerrottaisiin vasta neuvolan jälkeen. Saa nähdä maltanko salailla siihen asti
 
Mä oon muutamalle hyvälle ystävälle kertonut. Oli pakko saada vähän keskustelu tukea. Ja näistä ystävistä yksi on myös raskaana. Muille meinasin odottaa sinne 12 viikolle saakka. Ja mietin just että odotanko oman äitini suhteen myös sen 12 vikkoa, kun edellisissä kerroin kyllä hyvinkin jo alussa. Saa nähdä :D
 
Meillä mies halusikin jo kertoa äidilleen, ja oli kyllä iloinen uutinen hänenkin mielestä. Alunperin suunniteltiin että kerrotaan läheisille vasta siinä rv 12 tienoilla, mutta ollaan nyt pohdittu, että mikäli ensimmäisessä ultrassa on kaikki ok, ja pieni on oikeassa paikassa niin voitaisiin kertoa heti sen jälkeen myös miehen isälle ja minun äidille. Muille (meidän isovanhemmat, kaverit, yms) vasta sitten rv 12 jälkeen. Muut saa sitten huomata viimeistään kesällä jos meikäläinen muuntautuu rantapalloksi. ;)
 
Sain tänään vasta kerrottua miehelleni kun hän viimein työreissuiltaan kotiutui:grin tovin testiä ihmeteltyään kysyi: pääsenkö minäkin isyyslomalle:grin pomonsa kuulemma lomaillut enempi ja vähempi viimeajat isyysloman merkeissä:rolleyes: muille ei kerrota kun vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kun raskaus on jo astetta varmempaa.. :)
 
Kerroin jo tänään kahdelle kaverille ja eilen yhdelle. Eilen plussasin. Tekis mieli kertoa jo kaikille. Ekasta kerrottiin suurimmalle osalle vasta rakenneultran jälkeen. Nyt mies ehdottaa, että odottaisi ekan ultraan.
 
Mä arvelin ettei vielä kerrottas hirveen monelle. Mutta mies oli tohkeissaan jo parille kaverille kertonut. Varmaan kerron tytön perhepvhoitajalle lähipäivinä kun hän on kovasti odottanut että millon meille tulisi toinen lapsi. Töissä pomolle pakko kertoa alkuvksta kun se on lähdössä ulkomaan matkalle ainakin kahdeksi viikoksi niin ei tarvii ihmetellä jos mulle tulee sairaspäiviä sen aikana tai hänen palattuaan, en halua keksiä päästäni mitään tekosyitä. Meillä on onneksi tosi mukava ja ymmärtäväinen pomo niin ei tarvitse stressata kertomista. :) Ja myös senkin takia jos sattuu esim. Keskenmeno ja sen myötä poissaoloa ja kesälomalle jäännin sekä sijaisen hommaamisen voi paremmin suunnitella. Mulla maha näkyi viimeks 6kk kohdilla vasta kunnolla niin en sinne asti aio peitellä.. :D
 
Osaisipa itsekin olla alusta asti varma raskaudesta ja iloita joka hetkestä, tekisi mieli vaan kuuluttaa koko maailmalle että raskaana olen mutta sitten mieleen hiipi se pelko että entä jos tämä ei hyvin päätykään.. Mutta jos ensimmäinen kolmannes sujuu ongelmitta ja kaikki on masuasukilla hyvin niin ainakin lähipiirille kerrotaan :) heiltä kun saa sitten varmasti tukeakin jos jotain ikävää sattuisikin tapahtumaan..
 
Me kerromme aina vasta ekan kolmanneksen jälkeen. Ei uskalla enemmin.
Ainoastaan mies ja mun henk.koht avustajat tietävät alusta asti.
 
Minä jouduin paljastamaan eilen äidilleni pahoinvoinnin vuoksi. Varmaan myös töissä joudun pian kertomaan,jos olo ei ala helpottaa. Yritän sinnitellä ekaan ultraan asti, mutta jos joku asiasta kysyy, niin en osaa oikein valehdellakaan..
 
Mä varmaan kerron ens viikolla kahdelle kaverille, jotka ovat itsekin raskaana. Ens viikolla siks, että haluun vielä varmistua että plussa on varmasti selkeempi.
Muille kertomisesta ei olla vielä tarkemmin puhuttu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top