Muille kertominen...

Nessu, tuota hieman mietinkin ja myös tiedän toisella olevan omassa suhteessaan ongelmia.
Itse en jaksa jokaisesta tuiskahduksesta ja erimielisyydestä nostaa meteliä, vaikka joskus ikävältä tuntuunkin.
Viestit tuntui ihan ala-asteen riidoilta ja turhan dramaattiselta aikuisten käymäksi.
Sovittiin nyt näkevämme, kunhan ajat käy yksiin.
Katsotaan nyt.
 
Evelin, kehu esikoista paljon, mitä kaikkea hän jo osaa ja mitä hän saa tehdä/syödä jne ja kerro miten vähän vauva osaa syntyessään ja että menee piiiitkä aika ennen kuin vauva saa tehdä/syödä kaikkea mitä esikoinen saa. Mittanauhasta voitte katsoa miten pieni vauva vielä on ja voit näyttää miten iso hän oli syntyessään. Tuon ikäinen ehkä hahmottaa ajan kulumisen paremmin mittanauhasta (kuinka paljon vauvan vielä pitää kasvaa) kuin kuukausien laskeminen. Ja onneksi hänellä on hyvin aikaa sopeutua ajatukseen.
 
Meillä ainakin esikoinen (4v.) innostui, kun pyysin häntä auttamaan vauvan unilelun valinnassa, koska hän on asiantuntija niissä jutuissa. :) Ollaan myös mietitty, mitä kaikkea hän voi opettaa pikkusisarukselle, ja kuinka paljon se pieni ihaileekaan taitavaa isoveljeään.
 
Mä kans ajattelisin, että ota evelin esikoinen mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen valmisteluun. Niin että isosisaruksen roolista tulee tärkeä.
Noin pienen on vielä vaikeaa hahmottaa sitäkin, milloin se vauva oikeasti tulee. Ja ettei siitä ole heti leikkikaveriksi.
 
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! :happy:

Meillä on viime aikoina luettu paljon kirjaa missä Onni-poika saa pikusisaruksen ja se on selvästi kiinnostanut. Uutisen jälkeen se on vielä ollut sivussa. Eilen esikoisen aloitteesta katsottiin yhdessä hänen vauvakuviaan mutta en puhunut uudesta vauvasta mitään vaan keskityttiin kuviin. Siitä miten paljon esikoista rakastetaan puhutaan meillä päivittäin ja sitten kun keskusteluyhteys taas aukeaa niin voin selittää asiaa vielä tarkemmin. Valmisteluihin hänet otetaan mukaan ja saa olla mukana laittamassa vauvan huonetta ja valita vauvaleluistaan ne jotka haluaa vauvalle antaa jne. Aikaa vauvan tuloon hän ei tietenkään vielä hahmota mutta sanottiin että kesän jälkeen ja sitten "kun kaikki vadelmat on kerätty pensaista" kun hän on innokas vadelmien etsijä. :happy: Sen verran asiaa sain konkretisoitua että sanoin että vauva on vielä pienempi kuin sinun pienin pupusi ja menee vielä tosi kauan ennen kuin vauva on valmis tulemaan masusta pois.

Kyllä se tästä kunhan alkuun päästään. Hoidossa hän ei ollut vielä puhunut asiasta ja sovittiin että sanoo siellä sitten kun siltä tuntuu.
 
No mähän sitten mokasin, kun en eilen kuitannut itseäni pihalle töistä kun lähdin sinne ultraan ja sama henkilö, joka kuittaa mun tunnit, sattui näkemään, että tulin "väärästä" suunnasta tavallista lääkärikäyntiä ajatellen. Kovin kyseli tänään, että missä olin ja mitä se lääkäri sanoi. :) Pomolle tosiaan olen kertonut ja ensi viikolla olisi tarkoitus julkistaa asia töissä, kun saadaan tällä viikolla kerrottua ensin tuleville isovanhemmille.
 
Connie, tuo oli kyllä kollegaltasi rajanylitys. Tuollaista ei ole soveliasta kysyä. Itse olisin suuttunut tuossa tilanteessa enkä olisi vastannut kysymyksiin ellei se olisi joku läheinen työkaveri kenelle jo haluaisin kertoa.
 
Soveliasta se ei tosiaan ollut, enkä vastannutkaan sille mitään. Tiedän, että se kyseli osaksi siksi, kun meillä oli just viime vuoden lopulla sellainen tilanne, että työkaveri ei kertonut raskaudestaan ennenkuin eka uskalsi kysyä jossain puolivälin paikkeilla, eikä se senkään jälkeen puhunut koko asiasta. Siks ne nyt vahtaa ja kyselee. :) Siis ei silti hyväksyttävää, mutta se on muutekin sellainen töksäyttelijä. :) Miehet ei aina osaa olla kovin hienotunteisia näissä asioissa.
Ainoa mikä mua tässä huolestuttaa, on se, että se kysyy sitä varmasti meidän yhteiseltä kaverilta, joka kysyy sitä mun mieheltä ja vaarana on, että miehen vanhemmat ovat paikalla kuulemassa kysymyksen. Ei siis olla tosiaan kerrottu vielä tuleville isovanhemmille kun odotettiin sitä eilistä ultraa ja nyt sopivaa tilaisuutta siihen kertomiseen... Meille tulee kohta kiire kertoa...
 
Meidän lapset ei tiedä vielä tulevasta sisaruksestaan.
Kovasti haluaisin kertoa ja odotan heidän reaktiota, mutta vanhemmat lapset ( kohta 9v ja 6v) ei yhtään osaa pitää salaisuuksia.
Mies ei halua vielä että muut saa tietää kun tää kylä on niin pieni eikä menisi kauaa kun kaikki tietäisi.

Oon kyllä ihmetellyt kuinka esikoinen ei oo saunassa mitää kommentoinut mun vatsan ja tissien kasvua.
Yleensä kyllä kommentoi kaiken ääneen ja muistaa naapureillekin kertoa! :grin
 
Huihheijaa! Nyt loppu mahan piilotteleminen ja sisään vetäminen. Töissä kollegoille kerrottu. Vastaanotto oli kaikilta muutenkin mukavilta ja fiksuilta tyypeiltä oikein kiva, kovasti halailivat ja onnittelivat.

Jotenkin relampi fiilis nyt. Raskautta ei tartte pantata oikeastaan keneltäkään. Sitä mukaa kun tuttuja ja kavereita tupsahtelee vastaan, voi sitten heillekin kertoa.

Mutta nyt on siis vanhemmat, sukulaiset, lähimmät ystävät ja duunikaverit hoideltu. Kaiken salailun jälkeen fiilis on suorastaan loistava! Nyt saan iloita raskaudesta ääneen ja niin, että se saa näkyäkin! ❤️

Nessu 14+0
 
Mua jännittää viikonloppu, kun olisi tarkoitus kertoa tuleville isovanhemmille. Meillä siis oli eka ultra maanantaina ja sovittiin jo heti, että kerrotaan vasta sen jälkeen. Jos ultrassa olisikin ollut huonoja uutisia, niin olisivat pettyneet pahasti, koska tulevat olemaan innoissaan uutisesta. Mietittiin, että pienempi pettymys kertoa sitten vaan ne huonot uutiset, kun eivät ole ehtineet iloitakaan asiasta vielä.
No ultrassa oli kaikki hyvin, joten ne mun jo aiemmin ostetut pienet valkoiset neuletöppöset laitettu kauniisti silkkipaperin kanssa pieneen lahjapussiin ja ultrakuvat siellä alimmaisena piilossa. Mun äidille (asuu sen verran kauempana) se menee etukäteen annettavasta äitienpäivälahjasta. Anoppiehdokaalle täytyy miettiä, että miten sen lahjapussin "perustelisi", kun ei sitä voi oikein vaan tökätä käteen että tossa. o_O Kai mä sanon, että löysin niin hyvän jutun, että oli pakko ostaa tai jotain. :rolleyes: Tai sitten mä vaan sanon, että se on äitienpäivälahja jo etukäteen, mutta se ei voi odottaa äitienpäivään asti.
Muuten varmaa voitaisiinkin odottaa äitienpäivään, mutta mun on töissä jo kerrottava muillekin kun maha vaan turpoaa (siis turvotusta edelleen), eikä se töissä kertomisen jälkeen pysy pienellä paikkakunnalla salassa. Ja sitä paitsi työnantaja joutuu jo kohta hakemaan mulle lehti-ilmoituksella sijaista, enkä usko että saataisiin ikinä anteeksi, jos anoppiehdokas lukisi asiasta lehdestä. :hilarious:
 
Kaikki muut tietää varmaan paitsi mun esimies jolle laitan s postia ru jälkeen :) (olen siis nyt kin äitiys lomalla ja oon sopinut jääväni hoito vapaalle ) laitan varmaan s postiin kuvan ja ilmoitan että toinen äitiys Loma alkaa elokuussa ;D
 
Mulle on jo äitiysloman sijainenkin palkattu, ei tosin vielä ole aloittanut, mutta sitten meillä on kesä aikaa saada homma rullaamaan, mulla erittäin laaja-alainen työnkuva ja paljon eri järjestelmiä ja tietotaitoa vaativa työ, jossa joutuu joka päivä soveltamaan jotakin uutta... Ja olen ollut samassa paikassa töissä jo 20 vuotta vaikka toimenkuva välillä on vaihtunutkin :)
 
Kerroin äsken esimiehelle, kun oli rauhallinen aamuhetki ja hän tuli kyselemään syksystä (palaan siis silloin takaisin omalle osastolleni), ja olisinko kiinnostunut jatkamaan. Käännyin sivuittain niin että maha näkyi ja sanoin, etten ole lihonut... enkä siis ole syksyllä töissä. Se oli todella iloinen, juteltiin sitten raskausajan vuodoista (hänellä on lapsia useampi) yms.

Sanoin myös, ettei mun työteho ole normaali. Se vaan totesi, että hyvä niin, hän olisi enemmän huolissaan, jos raskaudella ei olisi vaikutusta. Että kyllä nyt kuuluukin ”lipua” vähemmälle töissä.

Nyt vaan pitäisi vielä jossain vaiheessa kertoa mun oikeasti oman osaston esimiehelle myös. Se on hankalampaa, kun tiedän, että siellä on laskettu kuukausia mun paluuseen.
 
Mulla on ollut aina kertomisen jälkeen tosi ristiriitaiset tuntemukset. Tavallaan on ihana kertoa ja se etenkin ettei tarvii enää salata asiaa, kun se on melkein tuntunut valehtelulta välillä. Mutta sitten en tiedä, jotenkin tuntuu hurjalta sen jälkeen kun uutiset on kerrottu ja ihmiset alkaa sulatella asiaa. Mikähän siinä edes on, jotenkin kai pelottaa se kun nyt ihmiset tietää ja kai sekin että mitä jos jotain sattuu ja joutuu kertomaan huonot uutiset. Ihan hassua! Tavallaan haluais kuuluttaa koko maailmalle ja tavallaan vain pitää omana tietonaan asian. Kuulostaako tutulta?
 
Christalli, kyllä kuulostaa erittäin tutulta.

Minä oon vähän yllättynyt, miten innoissaan ja onnellisia osa on ollut mun puolesta. Minä olen toivonut lasta niin kauan, että en ole osannut iloita enää aikoihin muiden raskausuutisista. On toki mukavaa kun muut ovat kiinnostuneita, mutta vähän mua vielä hämmentää tää asia.
 
Tää nyt ei liity periaatteessa kertomiseen, mutta periaatteessa joo! Me ollaan siis kerrottu molempien vanhemmille, mut nyt mietin et ku mennään kylään niin olisi ihana vie ultrakuva kehyksissä ja kirjoittaa siihen joku "ensimmäinen kuva minusta mummulle ja ukille". Saako ultrakuvaa käydä teettämässä lisää tai siis teetetäänkö niitä ja onko idea ihan tyhmä? Onko kellään parempaa ehdotusta tekstiksi? :shy:
 
Fannyeh, tuohan on hauska idea :)

Me annettiin tuleville isovanhemmille kortit, joissa oli ultrakuvista kopsatut kaksi kuvaa ja pieni teksti. Kovasti tykkäsivät, kun saivat ekan kuvan pienestä mukanaan kotiin vietäväksi.
 
Fannyeh jos itsellä on skannaava tulostin niin sillä voi tulostaa kuvat yhtä hyvin. Teettämisestä en tiedä sillä ne on kuvat pitäisi melkeestään olla digitaalisena, tosin saahan ne skannattua koneelle. Ja se ultrakuva on teidän joten saatte tehdä sillä mitä haluatte. Ja idea ei ole ollenkaan pöllömpi, aika ihana oikeastaan.
 
Meillä ei oo skanneria, mutta kirjastossa olisi kopiokone? Eli mieluummin siis ottaa vaan kopsut? :shy: Katotaan millaiset saadaan aikaiseksi!
 
Takaisin
Top