Mua ärsyttää...

Okei. Mistä löysit tiedon, että uudessa rajoitetaan? Mä olen löytänyt vain ne kiky-muutokset...

Sain ensin henkilöstösihteeriltä tiedon, että lomat kertyy vain tän vuoden joulukuuhun asti, kun HUS maksaa palkkaa sinne asti. Esimiehet ei tienneet asiasta mitään ja luottivat tuohon (kolmelta kysyin). Kun laitoin linkin kvtes:iin ja kyselin, missä sanotaan, että vanhempainvapaalta ei kerry lomia, niin henkilöstösihteeri ei enää tiennytkään asiasta mitään... Kysyin sitten vielä HUS-servisistä, josta sain varmaa tietoa. Siihen ainakin luotan. Ja sieltä vastasivat myös, että muutos tulee helmikuun alun jälkeen alkaviin äitiysvapaisiin, kun silloin tulee uusi kvtes voimaan. Eli meillä ei keskenkaiken vähene lomakertymä. :)
 
Mua ärsyttää, että miehelläni on vapaus lähteä ulos tapaamaan kavereitaan, jos siltä tuntuu ja minä puolestani olen täysin sidottu tuohon pieneen ihmiseen. Epäreilua! Väsyttää ja itkettää alvariinsa. Kuitenkaan en mihinkään vaihtaisi tätä. Haluaisin kuitenkin, että mieheni ymmärtäisi vähän enemmän.
 
Täällä nukuttu viime yönä neljä tuntia ja sekin pätkissä... Toivottavasti ensi yön saa nukuttua kunnolla...
 
Rakas mieheni on jossain, eikä vastaa puhelimeen. Nyt olis aika täydellinen hetki lähteä synnyttämään. :angry4
 
Tiania, sama vika. Tänäänkin nähny miestä ehkä enintään tunnin verran. Ottaa aivoon. Joskin että niistä poissaolotunneista oli muutaman nikkaroimassa hoitotasoa meijän vessan seinälle, mut silti.
 
Kyllä ottaa pannuun kun mies ei oo vielä tähän aikaan tullut kotia (klo 01.00), lähti työn puolesta "parille" jo alkuillasta! Laittoi äsken sentään viestiä et venähtää vähän eikä ole humalassa, laitoin takas aika tiukkasanaista viestiä niin katotaan älyääkö kohta tulla. En saa nukuttua kun ootan millon tulee, murehdin jos menee humalan ja krapulan puolelle ja tää masutyyppi päättäis nyt syntyä, tiistaina laskettu aika niin pikkasen vituttaa noi ylimääräiset menot tässä vaiheessa! Miehet!:mad:
 
Ahdistus päällä. Tässä viimeisen 2 kk aikana on tapahtunut niin paljon. Vuodelepo ja sairausloma töistä, pojan ennenaikainen syntymä, keskola-aika stresseineen, koiran tapaturma, kotiutuminen, vierastulva, ensimmäisen oman koiran lopettaminen... Nyt alkaa tuntua, ettei itse meinaa pysyä edes tässä perässä ja ehtiä käsitellä omia tunteita ja ajatuksia kaikesta tapahtuneesta. Kuitenkin kuun vaihteesta alkaen on minun isän syntymäpäivät, anopin syntymäpäivät, isänpäivä, pojan ristiäiset, miehen synttärit, reissu anoppilaan ja joulukuussa pitäisi ehtiä vielä minunkin vanhempien luo käymään. Ja sitten onkin joulu. Eli aikaa ei hirveästi tulekaan. Tällä hetkellä tuntuu, että en tosiaan jaksa ja ehdi alkaa miettimään ja hommaamaan lahjoja, suunnittelemaan ja järjestämään ristiäisiä ja laittamaan joulua. Kaikki tämä tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä. Nimestä ei tietoa, mitä kellekin lahjaksi - ei hajuakaan, millaiset ristiäiset halutaan ja järjestetään, en tiedä yhtään. Missä ihmeen välissä mie ehdin tutustua kunnolla poikaan ja saan vain nauttia ajasta hänen kanssaan?? Tekisi vain mieli pesiytyä pojan kanssa sohvan nurkkaan tai sänkyyn muutamaksi päiväksi, mutta kun olisi 100 ja 1 asiaa hoidettavana ja suunniteltavana... Ahdistaa, kun kohta tämä pieni nyytti on jo iso ja vauva-aika on muisto vain ja en ole ehtinyt ja pystynyt nauttimaan siitä. :sad001
 
Tsemppiä Stella!
Anna lahjoiksi jotain yksinkertaista, esim. Lahjakortti kirjakauppaan, ravintolaan, elokuviin...jne. Mieti joulua vasta joulukuussa :) (niin minä teen, nyt ei ole joululle aikaa). Ota kalenteri käteen ja selaile nimiä vaikka samalla kun vauvan kanssa seurustelet sohvan nurkassa.. Ristiäisiin voi kutsua vain ne rakkaimmat ja niiden hoitamiseen voi pyytää vaikka apua ystävältä tai äidiltä tai anopilta. Lemmikin menettäminen on kova paikka, siihen en tiedä mikä auttaa.. Onhan tuo karvainen kaveri ollut siinä aina rinnalla mukana, jospa aina välillä ajattelet hyviä hetkiä. Se pieni nyytti tosiaan kasvaa, mutta sitä ei kannata murehtia, ei se kuitenkaan yhdessä yössä kasva ja aina pysyy kuitenkin sun nyyttinä, oli ikä 1 tai 11. Voimia ja parempaa mieltä sinne. :) .. Kyllä kaikki suttaantuu aina parhain päin.
 
Mua ärsyttää. Meinasin oksentaa kun pesin hampaita (olohuoneessa katsellessani formuloita), tuli kiire vessaan ja siinä ryytäkässä loukkasin varpaani pahasti. Sain onneksi ohjeet ystävältäni,joka on lääkäri ja pärjään kotona, mutta kipu on kova kävellessä. :sad001 Onneksi raskaus on vasta alussa (rv10+2), ei ole loppuraskauden vaivat pahentamassa.
 
Nimen miettimiseen voit saada apua Väestörekisterin nimilistoista http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_navigaatio.asp tai https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/none

Kyllä sun sukulaiset ja tutut varmasti ymmärtävät, vaikka tänä vuonna et kerkeisikään niin panostamaan joululahjoihin. Ja jos ei ymmärrä, niin eivät ole edes lahjoja ansainnut :wink itse ajattelin tänä vuonna tilata kaiken netistä, jolloin saan jouluostokset tehtyä samalla kun pesin ja imetän vauvaa. Ja toki miehenkin voi laittaa ostoksille :)

Juuri ajanpuutteen vuoksi päätimme pitää ristiäiset kotona ja kutsutaan ainoastaan kummit, sisarukset, meidän vanhemmat ja isovanhemmat.

Tsemppiä Stella, kyllä se siitä ja muista, että miehellekin voi (ainakin yrittää) delegoida osan töistä :)
 
Ärsyttää kun ei talvitakit mahdu päälle eikä kiinnostais yhtään lähtee kauppoja kiertelemään (ja missä välissä muka...)! Maha kutistunut jo aika hyvin mut näköjään sitä laardia on tullut muuallekin kroppaan :sad001 ehkä uskaltaudun joku päivä vaikka Prismaan vauvan kanssa ja ostan vaan jonkun paksumman takin hätävaraks...
 
Suuri pelästys, suuri veren menetys, nukutus, kaavinta, 17 neulan reikää käsissä ja jaloissa, monta päivää sairaalassa=jumalaton ikävä esikoista, vauvasen kantapäiden rei'itys, väsyminen arjen perusasioissa (vessareissu, hammaspesu ja hiustenharjaus samalla käynnillä), melkein 40 astetta kuumetta ja tissitulehdus (toivottavasti -kohtutulehdus ei kiehdo).... No, kaikki on oikeasti ihan hyvin eikä ole oikeutta valittaa: ollaan elossa, vauva kunnossa, upea isä jaksaa ja isoveli on reippauden perikuva. Ajattelin vaan vielä kertaalleen sylkäistä ärsytyslistan ulos, josko sitten vaikka kohta tasaantuisi.
 
Kiitos Tema, vaikka osaan hienosti purra hammasta ja jatkaa matkaa, niin nyt toivon samaa, vaikka vaan pienen hetken ilman uutta murhetta, sitten taas varmasti jaksaisi hymyillen ihmetellä eloa. Mutta kuten sanottua, onni on ihana perhe, sisko ja ystävät -kohta taas mennään eikä meinata :wink
 
Takaisin
Top