Monikulttuuriset ja/tai kaksikieliset perheet

kirppuliina

kirppuliina

Vauhtiin päässyt keskustelija
Joulukuunmammat 2015
Ajatuksia, vinkkejä, kokemuksia kahden kielen ja/tai kahden kulttuurin kanssa elämisestä? Mikä toimii? Missä voi mennä vikaan? Miten selittää anopille, että vauvan voi viedä talvellakin ulos, ynnä muita kulttuurieroja?

Me ollaan viimeaikoina kovasti pohdittu tuota kieliasiaa - miten varmistaa, että lapsi oppii toisenkin äidinkielen, kun me miehen kanssa keskustellaan keskenämme pääosin englanniksi.
 
Mulla itsellä ei ole kokemusta, mutta isosiskoni elää kaksikielisesti ja kulttuurieroilla. Siskoni siis suomalainen, muuttanut belgiaan, löytänyt miehen joka on kotoisin afrikasta ja he asuvat nykyään kahden pojan kanssa siellä belgiassa. Keskenään he puhuvat suurimmaksi osaksi ranskaa, jonkun verran myös englantia. Pojille mies puhuu ranskaa, siskoni suomea. Lapset siis ovat oppineet, että äidille puhutaan suomea ja isälle ranskaa ja koko perheen kesken ranskaa. Myös suomeen tullessa pojat osaavat aina vaihtaa suomen kieleen. Kulttuurieroja tulee esim sellaisissa tilanteissa, että saako koira mennä lapsien lähelle (afrikassa kun niitä ei lemmikkeinä pidetä, vaan vahteina) ja tietty kasvatusnäkökulmissa on pieniä eroja. Mies on kuitenkin kotoisin kristitystä maasta, joten ihan hirveen suuria arvo-eroja ei ole. On niitä tilanteita, että sisko on täysin eri mieltä jostain kasvatuksellisesta asiasta kun mies, mutta niitä varmasti tulee ihan ilman kulttuurierojakaan. Tuo kielisyys on ehkä haastavinta ollut, nuoremman pojan kanssa sisko ei ole ihan niin keskittyneesti aina puhunut suomea, vaan sekoittanut välillä ranskaan, niin välillä meinaa mennä kielet pojalla sekaisin. Tärkeää siis painottaa sitä kenelle puhuu ja mitä kieltä ja pitää siitä kiinni jos haluaa ettei lapsi ala sekoittelemaan niitä :P
Isän sekä meidän puolen perheellä toisinaan ollut ihmettelemisiä, mutta olkoon ne meidän ihmettelemisiä ja antakoon kuitenkin heidän perheenä tehdä heille sopivat ratkaisut :) Elä siis liikaa jännittele anopin mielipiteitä. Löydätte varmasti itse parhaan tavan toimia :)
 
Meillä kaksikielinen ja -kulttuurinen perhe.

Kielistä, molempien vanhempien pitää tosissaan panostaa siihen että lapsi oppii kummankin äidinkielen. Siihen ei riitä se, että vähän nyt juttelen tällä omalla kielelläni, vaan pitää ihan tietoisesti nähdä vaivaa ja puhua lapselle paljon. Oman lisänsä tuo tietty vielä se jos vanhemmat puhuu keskenään kolmatta kieltä, mutta siitä mulla ei ookaan kokemusta. Isompana myös kirjat ja lastenohjelmat molemmilla kielillä on iso apu, vaikkei se tietenkään korvaa keskustelua. Monesti lapsi jossain vaiheessa kieltäytyy puhumasta heikompaa kieltä, tietenkin koska se on vaikeempaa. Ja tosiaan se on myös tärkeetä että lapsi oppii erottamaan kielet, eli äidin kanssa puhutaan yhtä ja isän kanssa toista.

Meillä kävi nyt kesän aikana niin että tyttö kieltäytyi puhumasta Suomea mun kanssa kun oltiin pari kuukautta miehen peheen luona. Nyt onneksi kun ollaan taas Suomessa hän puhuu kyllä suomea, paitsi isänsä kanssa. Kaiken kaikkiaan uskon että tollanen muutaman kuukauden kielikylpy teki tosi hyvää, heikompi kieli vahvistui huimasti.

Kulttuurieroista. Mun kokemuksen mukaan ei auta muu kun olla itse varma siitä että tekee niin kun parhaaksi katsoo tai tietää ja rauhallisesti selittää suvulle että näin täällä tehdään, se on maan tapa. Meillä on mennyt niin päin että mun äiti ei meinaa sietää miehen kulttuuria ollenkaan eikä näe kahta kulttuuria lainkaan rikkautena, vaikka kuvittelee olevansa kovinkin avoin ja suvaitsevainen. Suuria mielipide-eroja ei oo kasvatusasioissa tullut lähinnä koska mieheni on niin mukautuvainen. Toisaalta ollaankin kyllä aika samoilla linjoilla oltu alusta asti siinä, mitä piirteitä halutaan erityisesti korostaa miehen kulttuurista. Tietty se vaikuttaa ehkä eniten tässä kulttuuriasiassa että kun kerran Suomessa asutaan niin ollaan suomalaisen kulttuurin ympäröimiä ja miehenkin pitää sopeutua tänne.
 
Täällä myös kaksikielinen ja kulttuurinen perhe :happy: Mies on Meksikosta ja asunut vasta vuoden päivät täällä Suomessa, joten kieltä ei vielä täydellisesti osaa vaikka on paljon oppinutkin. Eli meillä on sama tilanne kun teillä Kirppuliina, puhutaan pääsääntöisesti englantia. Meille on vaan täysin selviö, että lapsestamme tulee kaksikielinen ja saa kaksoiskansalaisuuden. Olemme sopineet, että isä puhuu lapselle Espanjaa ja minä Suomea. Ei varmasti tule olemaan ongelmatonta mutta kyllä se siitä lähtee lutviutumaan ja me vanhemmat opimme siinä toistemme kieltä samalla.

Lapsemme on myös hyvä oppia Espanja siinä mielessä, että hän pystyy sitten isän puolen suvun kanssa kommunikoimaan. Olisi väärin, jos he eivät pystyisi mitään keskenään puhumaan. Aiomme kyllä asua täällä Suomessa ja vierailla ainakin pari kertaa vuodessa Meksikossa. Mieheni vanhemmat ja perhe vierailevat täällä Suomessa myös 1-2krt vuodessa.

Kulttuurieroista täytyy sen verran sanoa, etten ole niihin juurikaan törmännyt. Tai ainakaan mihinkään suurempaan. Toki Meksikolaiset ovat paljon sosiaalisempia ja puheliaampia kuin Suomalaiset mutta siinäkään ei minusta voi hirveästi yleistää. On niitä sosiaalisia ja puheliaita Suomalaisiakin :grin
Puhumme hyin paljon asioista keskenämme ja vaikuttaisi, että kasvatuksen suhteen menemme samoilla linjoilla, ainakin vielä.

Sanoisin, että kaksikielisyys ja kulttuurisuus perheessä on suunnaton rikkaus ja lapselle tulee olemaan vain hyötyä kahdenkielen osaamisesta :)

Kiva juttu Kirppuliina kun perustit tämän juttelupaikan tälle aiheelle! Tulee varmasti jatkossakin tarvetta höpistä näistä aiheista :)
 
Meillä myös miehen perhe on hyvin ymmärtäväinen ja luottavat meihin, että tiedämme kuinka täällä Suomessa vauvaa hoidetaan, että esim. talvella voi mennä ulos kun pukee riittävästi. Perheemme tulee loistavasti toimeen keskenään mikä on tietenkin suuri helpotus. Ymmärrän miehen perhettä myös että heillä on vaikeaa, kun poika ja lapsenlapsi asuvat niin kaukana.
 
Me ollaan myös sitä mieltä, että kaksi kieltä ja kulttuuria on iso rikkaus, ja että asioista aktiivisesti keskustelemalla päästään kyllä yhteisymmärrykseen. :) Kulttuurierot yleensä otetaan huumorilla. Mies tosin välillä härnää äitiään tahallaan, kun hän on sellaista herkästi huolestuvaa sorttia. :D Mutta täytyy sanoa, että anoppi on kyllä ollut tosi kunnioittava meidän perheen asioiden suhteen, ja muutenkin aivan ihana. Se tässä kyllä on harmillista, että miehen sukua ei pääse näkemään niin usein kuin haluttaisiin, varsinkin kun mun vanhemmat ei ole enää elossa. Ja tietty heillekin kurjaa, mutta ymmärtävät kyllä, että täällä on nyt meille parempi. Ja itsekin kyllä koen, että "kulttuurieroja" löytyy usein paljon enemmän suomalaisten perheiden väliltä, kuin mun ja mun miehen taikka hänen perheensä väliltä.

Meillä kielisoppaa vaikeuttaa vielä se, että myös mun mies on kaksikielinen (espanja/katalaani), ja aikoo puhua lapselle katalaania. Myös miehen perhe puhuu pääosin katalaania. Mulla oli meidän tavatessa auttavia espanjan opintoja takana, ja päätin, että opettelisin ensin kunnolla puhumaan espanjaa, mutta jonkin ajan kuluttua muutin mieleni ja päätin suosiolla vaan alkaa opettelemaan suoraan katalaania, kun kuulen sitä paljon enemmän ja ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että sotken niitä keskenään. Mies taas on täällä ollessaan kyllä opiskellut suomea, mutta koska työkieli on englanti, painetta oppimiseen ei ole kauheasti ollut. Nyt sitten täällä yritetään, josko opittaisiin keskenämme kommunikoimaan ainakin sellaiset helpot arkitilanteet kumpikin omalla äidinkielellään (eli siis ymmärtämään tarpeeksi toisen äidinkieltä), jotta lapsen kielten oppimisesta tulisi edes vähän yksinkertaisempaa. Ehkä. Täytyy kyllä perehtyä asiaan vielä vähän paremmin! :)

Ihanaa kuulla teidän kokemuksia! Näistä on tosi kiva jutella, vaikkei nyt mitään ongelmia olisikaan. Tai mä ajattelen oikeastaan, että ei ole ongelmia, on vain erityispiirteitä. :)
 
Meillä ei ole monikulttuurinen perhe mutta mieheni haluaa kasvattaa lapsemme kaksikielisiksi puhumalla englantia jota hän osaa kuin äidinkieltä, ystävälläni on sen sijaan monikulttuurinen perhe jossa 5 kieltä käytössä joita puhuvat joten nostan hattua kuinka joillakin onnistuu vastaava, itse olen valitettavasti onneton kielitaidolta vaikka rakastan matkustelua ja kulttuurikirjoa :)
 
Meillä tuleva isä lukee jo satuja mahamatkustajalle ja juttelee ruotsiksi. Eli meillä tullaan menemään niin, että mä puhun suomea vauvalle, mies ruotsia, kotikieli meillä miehen kanssa suomi. Ja lisäbonuksena asumme pois Suomesta, joten lapsi oppinee sujuvasti kolmikieliseksi. Kolmannen kielen tulee väkisin oppimaan paikallisten leikkikavereiden kautta

Johdonmukaisella käytöksellä aikuinen tukee lapsen oppimista. Lapsi saattaa sanoa jossain vaiheessa asioita eri kielellä ja vaikka aikuinen ymmärtäisi tämän, niin pitää kysyä sillä teille yhteisellä kielellä, että mitä tarkoitit.
 
Miehen äidinkieli on englanti, mutta mies on itsekkin kaksikielinen ja asunut ikänsä Suomessa, joten varsinaisia kulttuurieroja ei meillä ole. Mutta kaksikielisyys tosiaan on rikkaus, niinkuin joku sanoi. :)

Pojalle mies on alusta lähtien puhunut englantia, ja nyt 1v10kk iässä on alkanut lapselta itseltäänkin tulemaan juttua kummallakin kielellä. Kielet menevät välillä sekaisin, mutta mullekkin painotettiin neuvolassa että on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään lapselle, niin lapsi oppii kunnolla molemmat kielet. Lapsi sitten vastaa sillä kielellä millä osaa, ja vanhempi voi sen toistaa omalla äidinkielellään. Meillä on kyllä iso plussa se, että miehen perhe asuu lähellä, joten poika kuulee englantia myös paljon siellä. Ja tietty TSC:n mainitsemat lastenohjelmat ja kirjat tukevat kielen kehitystä. :)
 
Tää ei nyt ihan suoraan liity monikielisyyteen, mutta monikulttuurisuuteen ehkäpä. Mua jotenkin stressaa ja hirvittää tää yhteiskunnan tilanne, koko ajan mietin koska tytär joutuu kuulemaan ekat rasistiset kommentit ja iltaisin huolettaa jos mies ei oo kotona :/ Kuitenkin meidän lapsista huomaa että toinen vanhemmista on ulkomaalainen. Tähän mennessä ollaan päästy huuteluiden ja kommenttien suhteen vähällä mutta väkisin on vähän sellanen olo että haluaisin pois täältä, jonnekin missä lapset ei erottuisi joukosta :(
 
TSC, kyllä musta liittyy hyvinkin aiheeseen ja varmasti mielessä monella meistä! Meillä ei ole kauhean todennäköistä, että lapsi poikkeaisi kovasti ulkonäkönsä puolesta, mutta kyllä minäkin silti tätä asiaa olen kovasti miettinyt ja se ahdistaa myös ihan yleisellä tasolla. Jo pelkkä erikoinen nimikin voi täällä vaikuttaa niin moneen asiaan ja lähipiirissä on lapset saaneet ajoittain kokea ikäviä tilanteita. Suomi on vielä aika ksenofobinen maa, ja aina ollaan lynkkaamassa jokainen eri värinen sen jälkeen kun yksi tekee jotain väärin. :( Mutta toisaalta optimistina ajattelen, että tilanne muuttuu vielä parempaan suuntaan. Lapset ja nuoret ovat useimmiten fiksumpia ja avomielisempiä kuin vanhempansa ja ainakin Helsingissä on jo olemassa aika vahva suvaitsevainen "kupla", jossa monikulttuurisuus on ihan itsestään selvä asia. Ja yhä useammat ovat onneksi valmiita myös puuttumaan tilanteisiin ja näyttämään että eivät hyväksy minkäänlaista rasismia.

Mutta siis todella kurjaa TSC, että joudut noin murehtimaan! :( Minkälaiset naapurit teillä on?
 
Voi kuinka ikävää TSC, että joudutte edes tuollaista miettimään :( Suomi on kyllä toisinaan kovin ahdasmielinen maa. Meillä löytyy ihan suvustakin varsin suvaitsemattomia ihmisiä ja se saa kyllä välillä mun veret kiehumaan ihan todella. Meillä ei erilainen ulkonäkö niinkään tule olemaan ongelma, mutta pelkään jo kuinka paljon lapsi joutuu jotain natsijuttuja kuulemaan. :/

Mutta kiva kun on tällänenkin keskustelu luotu :) Me aijotaan puhua omia äidinkieliämme vauvalle. Englantia joudutaan kyllä vielä käyttämään keskenään. Menen syksyllä työväen opiston kurssille opiskelemaan saksaa ja mies suomea, joten toivottavasti sen myötä kotonakin aletaan puhumaan vähemmän enkkua. Mulla on nyt joku A2 tason saksa ja miehellä A2-B1 tason suomi eli vielä on paljon tekemistä molemmilla.

Ei nyt ihan aiheesta, mutta läheltä liippaa...
Teiltä joilla jo on lapsi/lapsia kysyisin, oletteko naimisissa? ja miten matkustelut sujuneet? Mietityttää kovasti jo kaikki käytännön asiat, kun olemme "vain" avoliitossa miehen kanssa. Kun lapsi syntyy, tarvitsee siis mennä lastenvalvojan juttusille tunnustamaan isyys (onnistuukohan käynti englanniksi? Tuleeko lisäkyselyä, kun lapsen siittämisaikaan ollaan asuttu eri maissa vielä?). Miehelle tarvii hakea myös huoltajuus. Sitten tarvisi saada nimiasiat mahdollisimman nopeasti kuntoon (lapselle tulee miehen sukunimi), että voidaan hakea vauvalle passia. Toivottavasti hyväksyvät nimiehdotuksen mukisematta, vaikkei suomalainen nimi olekkaan. Onko tietoa kuinka kauan noissa asioissa yleensä kestää?
Entä kuinka aikaisin olette matkustaneet vauvan kanssa? Meillä on onneksi lyhyt parin tunnin lento vain.
Haluamme siis matkustaa mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen Saksaan, mutta en ole varma kuinka kauan kaikki byrokratia vie. Olisi kamalaa jos reissussa sattuukin minulle jotain ja miehellä ei ole vielä lapsen huoltajuutta.
Kaksoiskansalaisuuskin pitäisi hakea, mutta sillä ei kai ole niin kiire.
Toivottavasti jollain teistä kokemusta näistä ja osaatte vähän neuvoa antaa. :)

Ihanaa, että Suomessa on monikulttuurisia pareja ja perheitä <3
 
Ai hitsi miten vaikeita kysymyksiä sulla Biara! Me mentiin tässä just ihan vaan käräjäoikeudessa naimisiin, osittain juuri noista mainitsemistasi syistä. Oli vaan niin paljon helpompaa ja turvallisempaa sillä tavoin. Sen tiedän, että haastattelevat kyllä myös englanniksi (yksi työkaveri kävi läpi tuon prosessin). Hassua, kun Espanjassa riittää vaan, että mies menee ilmoittamaan olevansa lapsen isä ja that's it! :D
 
Kiitos vastauksesta kirppuliina! :) jos haastattelevat englanniksi niin luultavasti saa paperitkin englanniksi, mikä jo helpottaa asioita saksan päähän. Luulisi, että tällaiset asiat olisi nykypäivänä ja vielä EU:ssa vähän yksinkertaisempia. Hyvä että ainakin Espanjassa homma pelaa!
 
Minulla on myös ollut samanlaisia ajatuksia kun sinulla TSC. Olen paljon pohdiskellut tuota rasismi asiaa ja kyllä mua myös pelottaa, joutuuko lapsi/lapset kokemaan sitä. Ainahan se ei vain ole se ulkonäkö kimokkeena vaan jo nimi, toisen kielen puhuminen voi aiheuttaa syrjintää. Toisaalta toivon sydämestäni että tilanne täällä Suomessa paranisi ulkomaalaisten suhteen. Minusta on hirvittävän ahdasmielistä tuomita kaikki Suomen ulkomaalaiset vain sen takia, että muutama tekee rikoksia. Niitä rikosten tekijöitä löytyy joka kulttuurista.

Itse olen törmännyt jopa tuttujen suunnalta tälläiseen rivien välistä mutinaan, että mikäs, eikö Suomalainen mies kelpaa. Ärsyttänyt ihan suunnattomasti ja kieltämättä tiputtanut näitten ihmisten arvoa omissa silmissä.
Toisaalta mun mies on hurmannut koko mun suvun ja ystävät kun he ovat häneen tutustuneet :happy:
 
Tuo eikö suomalainen mies muka kelpaa on kyllä varmasti todella rasittavaa! Ihan kuin se nyt olisi siitä kansalaisuudesta kiinni. Voin rehellisesti sanoa, että olen ilonen, että isoäitini kuoli muutama kuukausi ennen kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Yhtä ahdasmielistä ihmistä en ole vielä tavannut (eikä vain ulkomaalaisasioissa). En olisi kyllä hänelle rakastani esitellyt!

Minäkin jotenkin haluan vielä uskoa suomalaisiin, että täällä menee asiat eteenpäin ja ihmisten asenteet muuttuvat. Meillä on suvussa paljon porukkaa, joka ei edes englantia puhu ja kovin ovat sitten pidättyväisiä kaikkien ulkomaalaisten suhteen. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että joidenkin kohdalla asenteet on muuttunut nopeastikin, kun mieheni on mennyt ihan reilusti sanomaan käsipäivää ja suomeksi esitellyt itsensä.
 
Onpa törkeitä kommentteja! :eek: Syrjintä on myös ihan äärettömän surullista, varsinkin kun lapsi on kyseessä..

Biara, muistaakseni isästä tulee heti lapsen huoltaja kun on tunnistanut isyyden, tietenkin siis jos vanhemmat niin haluavat. Sen jälkeen vaan nimipaperit vetämään. :)
 
Itse olen kasvanut kaksikielisessä perheessä. Olisin itse toivonut, että vanhempani olisivat puhuneet minulle pelkästään omaa äidinkieltään. Minulla välillä sekoittuvat ikävällä tavalla suomi ja englanti. Omien poikien kanssa olen ollut hyvin tiukka, että molemmat puhuvat heille vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään. Mies puhuu pojille ruotsia ja minä suomea. Isäni olen myös pakottanut puhumaan heille vain englantia. Tulokset ovat olleet hyviä, pojat sekoittavat kieliä hyvin vähän ja ovat oppineet kaikkia kieliä.
 
Äääh, kirjotin päivällä piiiiitkän vastauksen ja tää perhana ei julkaissut sitä >.<

Tosiaan siis, ei olla onneksi vielä kohdattu kovinkaan paljon rasismia, ja mikään ei oo vielä suuntautunut lapseen. Meidän asuinalueella on paljon maahanmuuttajia ja ihan tietoisesti halusin muuttaa tänne ennen esikoisen syntymää jotta olisi muitakin monikulttuurisia perheitä ympärillä. Esikoinen on nyt ollut tällä viikolla tutustumassa tarhaan jossa aloittaa maanantaina ja siellä ainakin oli lapsia ihan joka lähtöön :)

Suomen tilanteen suhteen oon aika pessimisti, en oikein jaksa aina uskoa siihen että asenteet muuttuisi kun kaikki vihapuhe tuntuu olevan ihan arkipäivää.

AryA, multakin jaksetaan aina kysyä että mikä siinä on kun suomalainen ei kelpaa ja miksi just kuubalaisen halusit. Ihan niin kuin olisin miehen pelkän passin perusteella valinnut!

Biara, me myös ollaan naimisissa, eipä tuo mies olisi muuten tänne päässytkään kotimaastaan. Muistelisin lukeneeni lähiaikoina että isyyden tunnustamisen jälkeen paperit vahvistetaan maistraatissa ja sitten vasta voi hakea huoltajuutta. Nimen voi käsittääkseni kuitenkin valita lapselle. Ainakin itselläni oli isäni sukunimi vaikka vanhempani ei koskaan olleet naimisissa ja äiti oli yksinhuoltaja. Jossain vaiheessa oli suunnitteilla muutos jonka mukaan avoparit olis voineet tunnustaa isyyden jo odotusaikana, kannattaa ehkä kysyä neuvolasta.

Aikaahan noihin paperiasioihin menee väkisinkin, varsinkin kun joulu ja vuodenvaihde osuu siihen saumaan. Esikoisen vauva-aikaa muistellen uskoisin kuitenkin että vaikka pääsisitte matkustamaan vasta lapsen ollessa esim. 4kk, niin se aika hurahtaa äkkiä siinä vauvaan tutustuessa ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutuessa :) Me matkustettiin ekaa kertaa esikoisen ollessa 6kk.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top