Monikulttuuriset ja/tai kaksikieliset perheet

Saanko kysyä, että missäpäin Suomea te muut asustelette? Itse ollaan Etelä-Suomesta, läheltä Helsinkiä. Olisi mahtavaa tutustua lähemmin muihin monikulttuurisiin perheisiin ja vaikka miehellä on täällä Suomessa ystäviä jonkin verran kenen kanssa keskustella äidinkielelläänkin niin lisää ei koskaan ole pahitteeksi :)
 
AryA täsmälleen samat ajatukset täällä! Me asutaan Helsingissä. Ja mieskin sitä paitsi kovasti kyselee, että mitä kaikkea me täällä kirjoitellaan. Yksikin ilta matka mökiltä kotiin meni nopeasti teidän juttuja kääntäessä. :D

Meillä mies muistaakseni kävi vain poliisilaitoksella rekisteröitymässä, Eu-kansalaiselta ei vaadittu muuta. Ja sekin olis pitänyt voida hoitaa netissä, mutta kappas kun siinä ois pitänyt maksaa SUOMALAISILLA nettipankkitunnuksilla joku maksu, niin eipä onnistunut, kun pankkikaan ei ulkomaalaiselle nettitunnuksia antanut (ennen kuin tuli joku aikaraja täyteen)... Että sellainen systeemi! :D
 
kirppuliina, meillä mies on kanssa uteliaana, että mitäs kaikkea siellä muitten mammojen kanssa höpetellään? Oonkin miehelle kehunut, että miten hieno homma tälläinen foorumi on, saa ensikertalaisena tukea moneen asiaan ja saa purkaa tuntojaan.

Niin, teillä tietenkin on ihan eri systeemit ollut koska miehesi on Eu-kansalainen. Meillä piti myös maksaa melkoinen summa poliisilaitokselle käsittelykuluja ja itse oleskeluluvasta. Saatiin maksettua sinne ihan kortilla. Meillä mies sai pankkiin tilin heti ja pankkikortin. Noita nettipankkitunnuksia ei olla vielä kyseltykkään, pian pitäisi nekin kyllä hankkia jos sattuisi hyvä tuuri käymään ja mies löytämään töitä. Toivon mukaan ei ole ongelmia niiiden saamisessa.

Pian meillä on edessä tuo uuden oleskeluluvan hankinta, marraskuussa menee tämä nykyinen vanhaksi. Se taisi olla sitten se neljän vuoden lupa. En usko, että sen kanssa ongelmia tulee, kun ei ollut tämän ensimmäisenkään kanssa.
 
Mun mies on nyt jo samaa mieltä, kun oon saanut täältä niin paljon hyviä vinkkejä :D

Taisin muistaa vähän väärin, varmaan minä maksoin silloin sen nettimaksun. Mutta siis henkkarit piti käydä näyttämässä jonkun aikarajan sisällä, jona aikana sinne laitokselle ei tietenkään ollut enää yhtään vapaata aikaa. Sitten pankista vielä sanoivat, että he ei yleensä näitä kortteja heti anna, mutta kun minä nyt olen pitkään ollut asiakas niin tekevät tässä nyt poikkeuksen. Vai oliskohan tuo kuitenkin johtunut siitä että työpaikka vitkasteli sopimuksen toimittamisessa, jonka takia ei saanut sosiaaliturvatunnusta ajoissa. Noh, sekavaa se joka tapauksessa oli ja mietittiin kyllä silloin välillä hieman, että jos byrokratia on näin hankalaa Eu-kansalaiselle, jolla on työsopimus, niin kuin hankalaa sen täytyy olla muille. Onneksi teillä on AryA kuitenkin tuo oleskelulupa hoitunut kivuttomasti ja toivottavasti hoituu myös uusi! :)
 
Uskoisin että uusi oleskelulupa annetaan kyselemättä, vaikka ei vielä mies ole töitä saanut. Onhan meillä kohta uusi perheenjäsen ja se merkkaa käsittääkseni hyvinkin paljon. Mies on myös aloittamassa piakkoin Suomenkielen intensiivikurssin ja se onkin sitten täyspäiväistä opiskelua ja hyvä juttu, varsinkin siihen asti kun hän töitä saa.
Onko Kirppuliina sun mies kielikursseille menossa? Aattelin itse alkaa opiskelemaan tiiviimmin tuota Espanjaa kunhan äitiysloma alkaa. Mies opettaa kyllä paljon mutta aattelin vähän omatoimistakin opiskelua, ehkä meen jopa kursseille ja kirjastosta katsella vähän materiaalia.
 
Meillä taas niin että haettiin ekaa oleskelulupaa Kuubassa Suomen konsulaatissa eikä siinä tullut mitään ongelmia. En muista yhtään mitään koko prosessista, taisin olla jollain rv29 raskaana :D Oleskelulupa noin viidessä kuukaudessa mut sitten mies ei saanut maastapoistumislupaa Kuuban puolesta kun olis ollut armeija edessä. Lahjottiin nimi pois armeijan listalta mutta hintana poispääsylle oli tosiaan se että mies menetti oikeutensa kotimaassaan. En usko että oleskeluluvan uusimisen kanssa tulee mitään ongelmaa sitten kun sen aika taas on 2017, ei viimeksi ainakaan tullut. Nyt siis miehellä on se neljän vuoden lupa. Kansalaisuuttakin voisi jossain kohtaa harkita mutta sehän tarkottaisi myös asevelvollisuuta... :P Katsotaan, katsotaan...

Me ollaan Tampereelta ja pyöritään täällä aika pienissä piireissä, mies enemmäm tai vähemmän välttelee täällä turhan läheisiä välejä kuubalaisten ja latinoiden kanssa, niissä ympyröissä kun tuppaa oleen tuhottomasti draamaa. Tähän asti mies onkin opiskellut aika lailla koko Suomessa olonsa ajan, nyt on eka kerta kun on vähän tilanne auki eikä oikein tietoa tulevasta. Koulusta on onneksi saanut kavereita niin että taitaa tuntea jo tässä meidän naapurustossa enemmän porukkaa kun minä :)
 
No ohops, teilläkin on ollut omat kuviot noissa oleskelulupa-asioissa, TSC. Onko sulla muuten tietoa tuosta kansalaisuuden hakemisesta? Pitikö olla 10 vuotta asunut Suomessa ja osata täydellisesti Suomen kieli? Eikös muuten tuo asevelvollisuus tarkoita vain tietyn ikäluokan miehiä? Meillä tuo asia ei tietenkään ole piiiiitkään aikaan ajankohtainen enkä tiedä, onko koskaan edes tarpeen.

Mitäs mieltä teidän puolisot on Suomen talvesta? :p
 
No oho, aika seikkailu teillä kyllä TSC!

Pitää olla asunut Suomessa 5 vuotta keskeytymättä tai, jos on naimissa + asuu suomalaisen kanssa, niin 4 vuotta. Meillä tuo armeija ei ainakaan tuu ajankohtaiseksi, kun siinä oli tosiaan joku ikäraja, jonka jälkeen eivät enää huoli.

Mies kävi yhden suomenkielen iltakurssin töiden ohessa vähän päälle vuosi sitten ja nyt on suunnitellut seuraavaa. Itsekin oon ajatellut panostaa kielen opiskeluun, viimeistään kun jään äitiyslomalle. Kirjoja jo ostettu! :) Ja tykkää kylmästä ja lumesta, mutta pimeys on rankkaa... Mut niin on mullekin!

Ainiin ja piti aiemmin kirjoittaa myös siitä halailusta! Biarako niistä aiemmin mainitsi? Mulle siis kans oli ensin hieman jänniä ne miehen kulttuurin poskisuudelmat joka kerta tavatessa ja lähtiessä. Erityisesti siis alussa, kun en tuntenut juuri ketään niistä ihmisistä, jotka tuli iholle. Mutta tottui kyllä nopeasti, ja musta se on lopulta oikein ihana tapa. Koomisin tilanne ehkä oli vaihtaa poskisuukkoja miehen exän kanssa, hänen puoleltaan alkuun hiukan kylmissä tunnelmissa... :D
 
Ah, kiitos Kirppuliina tuosta kansalaisuustiedosta. Se onkin mahdollista saada melko pian.

Hienoa, että sulla on jo kielen opiskelu niin hyvässä vaiheessa että kirjat olet hankkinut. Mulla se on vasta suunnittelu asteella :p Jotenkin mulla takkuaa tuo uuden kielen opettelu, tahtoisin niin oppia mutta onko sitä jo niin vanha että ei meinaa muistiin jäädä? :grin Huomaan että tarvitsee toistoa paljon enemmän kun nuorempana. Toisaalta olen lohduttautunut sillä, etä tulen pakostakin oppimaan ennemmin tai myöhemmin kun kodissa lapsen myötä puhutaan jatkuvasti Espanjaa. Tai mies puhuu mutta kyllä se varmasti sitten itsellekkin tarttuu.

Meillä mies oli viime talvena aivan hurmioissaan lumesta :happy: Tai siitä vähästä, mitä oli. Hän on jo suunnitellut paljon lumileikkejä tyttäremme kanssa, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin, en ole itse niin kylmässä lumessa pyörimisen ystävä. Pimeys tuntui myös miehestä rankalta. Itse taas keskitalveen asti jollain tavalla nautin pimeydestä mutta kyllä se hyvältä tuntuu, kun alkaa valoistumaan jälleen.

Mulla oli muuten täsmälleen sama tuon halailun ja poskipusuilun kanssa! Meillä kun ei todellakaan ole semmoinen perheessä ollut tapana niin olin kyllä hyvinkin jäykkänä aluksi mutta pian siihen rupesi tottumaan ja nyt nautinkin kovin siitä. Oli muuten hulvatonta nähdä mun jäykät vanhemmat syleilevän moneen otteeseen miehen vanhempia ja veljiä! Olivat kovasti otettuja ja nauroivat että tässä sitä oppii jäyhä Suomalainenkin :grin
 
Ja kieltä ei tarvitse osata täydellisesti kansalaisuuden saamiseksi, muistaakseni siinä kielitestissä on eri osa-alueet joista yksi saa olla heikompi. Sitä en nyt muista montako osa-aluetta oli. Asevelvollinen on muistaakseni 27 vuotiaaksi asti ja mies on nyt 22. Toisaalta sivari voisi tehdä kielitaidolle hyvää.

Meillä miestä ei häiritse yhtään kylmyys ja pimeys :D Mä oon itse tosi viluinen ja talvisin ihan mieli maassa, mies taas ei tykkää hikoilla tai saada turhan paljoo aurinkoa.

Mulla ei ollut ihmeemmin sopeutumisvaikeuksia halailun ja pussailun suhteen. Meidän suvussa ei kyllä sellasta harrasteta, tuntuu että varsinkin äidin puolen suku on vielä tavallista jäyhempää. Kaveripiirissä sitten taas toisaalta halailu ja suukot on ihan vakioita, joten miksikäs ei miehen perheen kanssa. Välillä melkein miehen suku tuntuu läheisemmältä kun oma sukuni...
 
AryA mä ostin pari kirjaa viimeksi kun käytiin Barcelonassa, siellä tarttuu kieli paljon helpommin, kun sitä kuulee jatkuvasti ympärillä. Ehkä sama sitten lapsen kanssa. :) Samalla latasin pari sanapelisovellusta kännykkään. Niillä saa sitä toistoa, ja muutenkin kivoja, kun tehtävät vaikeutuu pikkuhiljaa.

TSC, miten sä olet muuten itse löytänyt kuubalaisen tanssin?

Sama muuten mulla, että miehen perhe tuntuu läheisemmältä nykyään. Tosin siihen kyllä tietty vaikuttaa se, että omat vanhemmat ei oo enää elossa. Meilläkin on kyllä perheessä ja hyvien kavereiden kesken jonkin verran halattu, mutta se tuntui alkuun tosi oudolta, että suukotellaan myös ihan tuntemattomien kanssa ekaa kertaa tavatessa.

Mites muuten nukkuminen näin kesällä? Tarviiko olla pimeää? Meillä aina alkukesästä vähän naristaan siitä että aamulla ei pysty nukkumaan. Mutta eipä oo silti viitsinyt siirtää mun orkideoita ikkunalaudalta ja sulkea rullaverhoa kokonaan. Ei tule kuulemma kuitenkaan tarpeeksi pimeää. Nukkuu sitten mieluummin maskin kanssa alkukesän. Itellä taas kesällä riittää vähemmätkin unet, mutta talvella voisin nukkua vuorokauden ympäri.
 
Mun mies pelkää pimeää, joten ei haittaa kesällä öiden valoisuus :'D Mua kyllä häiritsee mut nukun sit unimaskin kanssa.

Kuubalaisiin tansseihin päädyin ihan sattumalta kun kroppa sanoi itsensä irti baletista ja jazzista. Olin käynyt balettiaikoina dancehall reggae kurssilla ja sen innoittamana googlasin missä vois tanssi reggaetonia Tampereella ja sille tielle jäin. Reggaetonin jälkeen tuli mukaan salsa, parisalsa, oikeestaan kaikki mitä oli tarjolla. Sit päädyin tanssikoulun kassalle töihin kun siellä kuitenkin hengasin kaikki illat, koulun omistaja bongasi mut joltain tunnilta ja otti opetettavakseen, sit kävin zumbaohjaajakurssin, treenasin tuntien pitämistä zumballa ja siitä sit siirryin pitämään kaikkea muuta. Kuubassa oon käynyt 1-2 kertaa vuodessa syventämässä taitoja :)

Mä opin aikanaan espanjaa tosi hyvin musiikin kautta. Sieltä jäi mieleen paljon sanoja ja samalla kuuli ääntämisen. Ekat reissut kuljin sanakirja kädessä ja pistin vaan sanoja pötköön kieliopista välittämättä. Kieliopin kävin opiskelemassa kuntoon iltalukiossa ja kirjoitin espanjan keväällä :) Kaikki pelit, telenovelat, hömppäkirjat, naistenlehdet ja lastenohjelmat myös auttoi paljon. Ja toki se pakko, kun mies ei puhu sanaakaan englantia :D
 
Pääkaupunkilaiset kattokaas tuo duoduo.fi! Järjestävät mm. perhekahvila tapaamisia kahden kulttuurin perheille. Saatiin siitä joku esite ekalla neuvolakäynnillä, mut ei oikeen passaa meille kun asutaan Tampereella. :(

Yleinen kielitutkinto eli B1 taso kai vaaditaan kansalaisuuden saamiseksi. Eli ei kovin paha mun mielestä. Ja suosittelen noita työväenopistonkursseja niissä on niitä intensiivikurssejakin eli ei oo kaikki ihan turhaa lässytystä kerran viikossa :D Kurssimaksuun voi saada myös tukea ainakin Tampereella, jos on työtön.

Meillä on kans toi, että mies ei pysty nukkuun kesällä, jos on valoisaa. Mä taas haluun kerätä sitä valoo talven varalle niin paljon, kun vaan mahdollista :P

Mies laittoi eilen työhakemuksen Saksaan. Oli vähän epäileväinen, kun kuitenkin on nyt edes jotain töitä täällä ja tietää kuinka onnellinen oon täällä, kun saan asua lähellä perhettäni. Mutta mulle on myös tärkeetä, että mies viihtyisi työssään ja toi olisi hänen unelmatyönsä. Saa nähdä miten tässä vielä käy :)
 
Vasta tänään huomasin tän palstan!!!! Apua ois niin paljon kommentoitavaa että hiki tulee ku ajattelee :) yritän parhaani mukaan kommentoida lyhyesti ja ytimekkäästi :D

Mies meksikolainen, yhdessä puhutaan espanjaa. Mies puhuu poikien kanssa espanjaa ja mä suomea, pojat puhuu molempia kieliä tosin suomi on vahvempi. Harmittaa että miehen perhe asuu niin kaukana eikä päästä usein tapaamaan, pojilla kun olisi serkkujakin Meksikossa. Meillä on paljon latino ystäviä sekä latino seurakunta jossa käydään joten pojat kuulee paljon espanjaa.

Me tutustuttiin aikanaan netissä, juteltiin ja skypeteltiin pari vuotta ja tultiin siihen tulokseen että täytyy nähdä. Mies tuli suomeen ja sille tielle jäi. Kolmen kuukauden sisään mentiin naimisiin, että saatiin miehelle oleskelulupa. Ja yllätyin kanssa ettei jouduttu haastatteluun.
Arya eiköhän sunkin mies sen neljän vuoden oleskeluluvan saa helposti, meillä ainakaan ei ollut mitään vaikeuksia. Nyt miehellä on jo pysyvä oleskelulupa ja kansalaisuuden hakeminen seuraavaksi vuorossa. Me ollaan jo niin vanhoja että armeijaan eivät huolis :)

Arya, lasten Meksikon kansalaisuus kannattaa kuulemma hakea suomessa suurlähetystön kautta. Tulee kuulemma halvemmaksi ja muutenkin helpompi prosessi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta ystävät tiesivät kertoa.

Ite oon sen verran latino että luulen että meillä on vähemmän kulttuurieroja mun miehen kanssa ku mulla olisi suomalaisen miehen kanssa.

Tulipahan tekstiä ja varmasti unohdin jotakin:D
 
Kappas miten meitä suomi-espanja komboja onkin sattunut tänne! :)

Meillä tosiaan joo mies joutui Kuubassa haastatteluun jossa oli pyydetty valokuvia, puhelutietoja, miehen perheeltä oltiin kyselty meidän väleistä yms... Kunnon ristikuulustelu siis.

Mulla samat fiilikset Mir77 tosta latinoudesta, suomalaisen miehen kanssa tuntui enemmän siltä että oltiin eri kulttuureista :D
 
Me ollaan miehen kanssa tavattu lukiossa, ei tosin silloin vielä lyöty hynttyitä yhteen. Muutama vuosi sen jälkeen tavattiin uudestaan, ja se oli sitten siinä. :) Niin ja Espoosta ollaan!

Halailu on täälläkin omalta puolelta jäykkää, se on jännä miten puupökkelöksi sitä voi itsensä välillä tuntea. :D Mikäs muuten on ollut teidän miehistä kaikista "omituisinta" tai silmiinpistävintä suomalaisessa kulttuurissa? Mikä taas hienoa?Ja toisinpäin, onko ollut jotain, mihin ootte itse joutuneet totuttelemaan, tai jotain mitä haluaisitte ehdottomasti osaksi omien lastenne elämää? Tosi mielenkiintoista kuulla näitä. :)
 
Mä odottelinkin sua tänne, Mirr :joyful: Muistin että olette reissaamassa niin tiesin, että kohta varmasti kuullaan sinustakin :)

Joo, meillä on tarkoitus hoitaa tuo kaksoiskansalaisuus tuolla lähetystössä. En usko että tulee mutkia matkaan sen suhteen mutta sen saaminen on meille kummallekkin tärkeää ja kyllä siitä varmasti meidän tyttärelle myös hyötyä on.

Juu, toivon mukaan onnistuu meillä tuo neljän vuoden luvan saaminen ja ollaankin sen suhteen aika luottavaisia. Onko se niin, että neljän vuoden luvan jälkeen voi hakea jo pysyvää oleskelulupaa? Meilläkään ei tarvitse pelätä tuota armeijaan passittamista missään vaiheessa kun ollaan jo niin "vanhoja" :grin
 
Salli, mun mies on pitänyt Suomalaisten hiljaisuutta ja vähäpuheisuutta asiana, joka on vaatinut totuttelua. Sekä tätä jäykkyyttä mikä on tyypillistä myös monissa läheisissä perhesuhteissa. Toisaalta taas mies arvostaa Suomalaisten rauhallisuutta ja sitä, kuinka hyvää huolta Suomalaiset pitävät omasta maastaan.
Itse taas pidän Meksikolaisessa kulttuurissa siitä, että tunteita osoitetaan avoimesti ja perhe on hyvin tärkeä ja läheinen. Esimerkiksi yhteiset ateriat ovat olleet miehen perheen kanssa huippuja! Syödään pitkän kaavan mukaan ja naurua ei puutu niiltä aterioilta. Lisäksi kaikki esimerkiksi tilaavat ravintolassa eri annoksen ja sitten maistellaan vähän kaikkien lautasilta :p
Kuten tuossa aikaisemmin totesin niin en ole itse huomannut meillä miehen kanssa mitään isompia kulttuurieroja. Ollaan hyvin läheisiä ja pystytään puhumaan kaikesta niin ehkä se vaikuttaa paljon. Myönnän, että itsessäni on hieman tätä Suomalaista "jäyhyyttä" ja ujoutta, niin minut on kasvatettu ja ei ole halailtu eikä liikoja osoitettu tunteita perheessä. Eli tämä on asia, minkä haluan lapsellemme Meksikolaisesta kulttuurista. Tunteita osoitetaan avoimesti, halataan ja pussataan :)
 
Arya joo neljän vuoden oleskeluluvan jälkeen saa pysyvän.

Kirjoittelen myöhemmin lisää nyt täytyy mennä päiväkotiin keskustelemaan miten ihana pikku2 meillä on :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top