Monikulttuuriset ja/tai kaksikieliset perheet
- Ketjun aloittaja kirppuliina
- Aloituspäivämäärä
Tänään täällä foorumilla oli jokin huoltokatkos, siksi ei varmaan TSC sun viesti ole tullut läpi.
Joo, kyllä mä myös epäilen että kaikki syrjiminen loppuisi mutta toivoisin että kuitenkin vähentyisi. Me asutaan pikkupaikkakunnalla, missä ei paljon ole maahanmuuttajia. Saa nähdä tulevaisuudessa. Aina sitä haluaa omia lapsiaan suojella, vaikka ei kaikelta voi eikä pidäkkään. Pitää vaan sitten puhua lapsen kanssa, kun on riittävän iso ja jos huomaa tälläistä tapahtuvan.
Se tosiaan on ärsyttävää kun ihmiset kyselevät, miksi on ottanut ulkomaalaisen miehen. Eihän sillä väliä ole, ihminen siinä merkitsee. Hohhoijaa...
Ollaan siis myös naimisissa mun miehen kanssa. Meidän yhdessäolo olisi muussa tapauksessa käynyt todella kinkkiseksi eikä voitu kuvitellakkaan pitkiä erossaolo aikoja, ikävä ois ollut niin raastava. Mikään syy miehen maahan tuloon naimisiin meno ei meille ollut. Oltaisiin menty joka tapauksessa. Se vain vauhditti sitä. Me myös tiesimme molemmat että haluamme perustaa perheen ja ollaan molemmat siinä suhteessa vähän vanhanaikaisia, että halutaan olla silloin naimisissa kun yhteinen lapsi saapuu.
Joo, kyllä mä myös epäilen että kaikki syrjiminen loppuisi mutta toivoisin että kuitenkin vähentyisi. Me asutaan pikkupaikkakunnalla, missä ei paljon ole maahanmuuttajia. Saa nähdä tulevaisuudessa. Aina sitä haluaa omia lapsiaan suojella, vaikka ei kaikelta voi eikä pidäkkään. Pitää vaan sitten puhua lapsen kanssa, kun on riittävän iso ja jos huomaa tälläistä tapahtuvan.
Se tosiaan on ärsyttävää kun ihmiset kyselevät, miksi on ottanut ulkomaalaisen miehen. Eihän sillä väliä ole, ihminen siinä merkitsee. Hohhoijaa...
Ollaan siis myös naimisissa mun miehen kanssa. Meidän yhdessäolo olisi muussa tapauksessa käynyt todella kinkkiseksi eikä voitu kuvitellakkaan pitkiä erossaolo aikoja, ikävä ois ollut niin raastava. Mikään syy miehen maahan tuloon naimisiin meno ei meille ollut. Oltaisiin menty joka tapauksessa. Se vain vauhditti sitä. Me myös tiesimme molemmat että haluamme perustaa perheen ja ollaan molemmat siinä suhteessa vähän vanhanaikaisia, että halutaan olla silloin naimisissa kun yhteinen lapsi saapuu.
Biara
Jostain jotain jo tietävä
Ompas monet teistä naimisissa :) En tiedä, ehkä mekin vielä ennen lapsen syntymää pyörähdetään maistraatissa 
Itsestäänselvää meille, että jossain vaiheessa naimisiin mennään, mutta minusta vain olisi ihana myös häät järjestää jossain vaiheessa, enkä haluaisi nyt mitään kiirehtiä vain paperiasioiden helpottamiseksi. Meille naimisiinmenoa ja häitä tärkeämpää olisi, että lapsia tulisi kun ollaan vielä suht nuoria ja lapsia on kuitenkin molempien haaveissa 4.
Kiitos vastauksista Salli ja TSC. Netin selauksen perusteella olen minäkin ymmärtänyt, että isälle voi hakea huoltajuutta samalla kun tunnustaa isyyden, mutta se vaatii vielä vahvistuksen. Toivottavasti se sujuu nopeasti. ja ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista tunnustaa isyyttä jo raskausaikana, mikä on kyllä harmillista.
Maistraarin sivuilta: Sopimus lapsen huollosta tehdään kirjallisesti ja se vahvistetaan sen kunnan sosiaalilautakunnassa, missä lapsella on asuinpaikka.
Varmasti hurahtaa alussa aika tosi nopeasti pienokaisen kanssa, mutta toivon silti, että pääsemme mahdollisimman pian vauvan kanssa Saksassa käymään. Ja se ei tulisi todellakaan olemaan mikään vauvan esittelykierros :D Uskon, että se tekisi hyvää siinä tilanteessa, koska mies on täällä Suomessa ollessa niin stressaantunut työasioista, että maisemanvaihdos ja tutut ihmiset olisi varmasti hyväksi. Saisimme myös molemmat ehkä hieman levätä, kun miehen äiti joka on hoitanut lapsia työkseen voisi auttaa vauvan kanssa. Meillä olisi myös käytännössä oma kaksio käytössämme, joten ei tarvitsisi toisten nurkissa ja vaivana kuitenkaan olla.
TSC voi hyvinkin olla, että ollaan TAYSissa samaan aikaan. Kaikki vähän epäilee, että tämä vauva syntyy viikkoa aikaisemmin, koska mies ollut 2 viikkoa ajoissa ja minä melko tarkkaan laskettuna, joten keskiarvona sitten jälkikasvu tulisi viikko ennen laskettua aikaa. Toki eihän näistä koskaan tiedä :D
AryA, toisaalta voi olla hyväkin, kun on pikkupaikkakunnalta, vaikka ei maahanmuuttajia siellä niin paljon olekaan. Ihmiset kuitenkin usein tuntee lähes kaikki, mikä voi olla hyväksikin. :)
Itsestäänselvää meille, että jossain vaiheessa naimisiin mennään, mutta minusta vain olisi ihana myös häät järjestää jossain vaiheessa, enkä haluaisi nyt mitään kiirehtiä vain paperiasioiden helpottamiseksi. Meille naimisiinmenoa ja häitä tärkeämpää olisi, että lapsia tulisi kun ollaan vielä suht nuoria ja lapsia on kuitenkin molempien haaveissa 4.Kiitos vastauksista Salli ja TSC. Netin selauksen perusteella olen minäkin ymmärtänyt, että isälle voi hakea huoltajuutta samalla kun tunnustaa isyyden, mutta se vaatii vielä vahvistuksen. Toivottavasti se sujuu nopeasti. ja ainakaan toistaiseksi ei ole mahdollista tunnustaa isyyttä jo raskausaikana, mikä on kyllä harmillista.
Maistraarin sivuilta: Sopimus lapsen huollosta tehdään kirjallisesti ja se vahvistetaan sen kunnan sosiaalilautakunnassa, missä lapsella on asuinpaikka.
Varmasti hurahtaa alussa aika tosi nopeasti pienokaisen kanssa, mutta toivon silti, että pääsemme mahdollisimman pian vauvan kanssa Saksassa käymään. Ja se ei tulisi todellakaan olemaan mikään vauvan esittelykierros :D Uskon, että se tekisi hyvää siinä tilanteessa, koska mies on täällä Suomessa ollessa niin stressaantunut työasioista, että maisemanvaihdos ja tutut ihmiset olisi varmasti hyväksi. Saisimme myös molemmat ehkä hieman levätä, kun miehen äiti joka on hoitanut lapsia työkseen voisi auttaa vauvan kanssa. Meillä olisi myös käytännössä oma kaksio käytössämme, joten ei tarvitsisi toisten nurkissa ja vaivana kuitenkaan olla.
TSC voi hyvinkin olla, että ollaan TAYSissa samaan aikaan. Kaikki vähän epäilee, että tämä vauva syntyy viikkoa aikaisemmin, koska mies ollut 2 viikkoa ajoissa ja minä melko tarkkaan laskettuna, joten keskiarvona sitten jälkikasvu tulisi viikko ennen laskettua aikaa. Toki eihän näistä koskaan tiedä :D
AryA, toisaalta voi olla hyväkin, kun on pikkupaikkakunnalta, vaikka ei maahanmuuttajia siellä niin paljon olekaan. Ihmiset kuitenkin usein tuntee lähes kaikki, mikä voi olla hyväksikin. :)
Me ei olla naimisissa, mutta joku hatara muistikuva nimittäin on, että samalla kun mies tunnusti isyyden, siinä oli joku lappu raksi ruutuun-tyylilla, jossa sovittiin yhteishuoltajuudesta. Voihan olla että se paperi on sen jälkeen vielä seilannut viranomaiselta toiselle, olin kyllä sellaisessa vauvahuumassa silloin että on voinut mennä ihan kokonaan multa ohi. 
Odottaako Biara sun miehen perhe kovasti vauvaa? :)
Odottaako Biara sun miehen perhe kovasti vauvaa? :)
Meillä kans kakskielinen&-kulttuurinen perhe ja saatiin kans ohjeeks et toi johdonmukaisuus puhumisessa on tärkeetä. Miehellä vaan välillä tuntuu et suomi on jo vahvempi kieli kuin oma äidinkieli, kun jo lapsena tänne omien vanhempien kanssa tuli. No, ehkä sillekin tekee hyvää kerrata omaa kieltään ja toiv mäkin opin samalla. Toistaiseksi tuntuu, et kasvatusmielessä ei isompia törmäyksiä tuu, aika samoilla linjoilla mennään. Ajatellaan et annetaan lapselle molempien kulttuurien parhaat palat :)
Toi viime päivien maahanmuuttokeskustelu on ahdistanut täälläkin, ei pitäis lukea iltalehden keskustelupalstoja, vaan muistaa miten monta tuhatta ihmistä kerääntyi toreille puolustamaan kaikkien hyväksymistä. Kyllä mua ainakin pelottaa paljon enemmän, jos pimeällä tulee vastaan kaks kovis natsia kuin 2 tummaihoista... Onneks Helsingissä on ehkä suvaitsevampaa kuin muualla. Mikä taas on sinänsä hassua, kun muualla on ulkomaalaisia niin vähän. Kai kaikki tuntematon pelottaa ja helpompi syyttää vieraita kuin itseään, jos ei elämässä mene ihan hyvin. Pelottavinta on noi poliitikkojen rasistiset taustat.
Toi viime päivien maahanmuuttokeskustelu on ahdistanut täälläkin, ei pitäis lukea iltalehden keskustelupalstoja, vaan muistaa miten monta tuhatta ihmistä kerääntyi toreille puolustamaan kaikkien hyväksymistä. Kyllä mua ainakin pelottaa paljon enemmän, jos pimeällä tulee vastaan kaks kovis natsia kuin 2 tummaihoista... Onneks Helsingissä on ehkä suvaitsevampaa kuin muualla. Mikä taas on sinänsä hassua, kun muualla on ulkomaalaisia niin vähän. Kai kaikki tuntematon pelottaa ja helpompi syyttää vieraita kuin itseään, jos ei elämässä mene ihan hyvin. Pelottavinta on noi poliitikkojen rasistiset taustat.
Biara
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos Salli, toivotaan, että se on sillä rasti ruutun hommalla sitten selvä. Ja joo kyllä miehen perhe odottaa todella innoissaan vauvaa. Miehen vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja miehen sisaruksetkin ovat kovasti innoissaan ja toivottavasti saavat tästä kipinän aloittaa itsekin lasten hankinnan Harmillista vaan tuo välimatka, kun eivät näe vauvaamme niin usein. Mutta ei pitäisi valittaa, täällä on niin monella miehen perhe paljon paljon kauempana!
Tytsy toi, että aiotte antaa molempien kulttuurien parhaat palat lapselle kuulostaa tosi hyvältä, jotain sellaista on mekin ajateltu. :) Meilläkin kasvatusasioissa tuskin tulee suuria yhteentörmäyksiä, mutta painotetaan ehkä hieman erilailla asioita sen vuoksi miten meidät on kasvatettu. Esim. miehelle on todella tärkeää, ettei lapsesta tule mitään suomalaista jurottavaa tuppisuuta ja mulle taas tärkeää, että lapset tekee asioita itsenäisesti eikä äiti passaa kaikkea valmiiksi lapsen eteen.
Toi on varmasti totta, että kaikki tuntematon pelottaa, mutta musta on myös ongelmana se, ettei suomalaiset osaa kunnioittaa muita kulttuureja tai uskontoja ja täällä voidaan tehdä pilaa ihan mistä tahansa. Mulla meinas tulla itku (osittain varmaan kyllä syynä raskaushormonit) kun pari viikkoa sitten oli miehen kavereita kylässä ja olivat Tampereella kaupungilla ollessaan törmänneet joihinkin idiootti suomalaisiin, jotka alkuun rupatelleet ihan mukavia kun luulivat heitä englantilaisiksi, mutta kun kuulivat, että ovat Saksasta, sanoneet olevansa MYÖS natseja ja tehneet oikeen natsitervehdyksen. Mua hävetti niin suunnattomasti, kun kuulin asiasta. Täällä Suomessa on ihan eri meininki näissäkin asioissa, kun Saksassa moisesta voi saada sakot tai jopa joutua vankilaan. Voin vain kuvitella kuinka epämukava tilanne oli mieheni ystäville.
Mies on alkanut lukea vauvamahalle sivun tai pari saksaksi joka ilta <3 Romaani on kyllä aika raaka, jotain Game of Thrones tyyppistä, mutta onneksi sillä ei vielä ole väliä. Pääasia, että vauva kuulee toista äidinkieltään. :)
Harmillista vaan tuo välimatka, kun eivät näe vauvaamme niin usein. Mutta ei pitäisi valittaa, täällä on niin monella miehen perhe paljon paljon kauempana!Tytsy toi, että aiotte antaa molempien kulttuurien parhaat palat lapselle kuulostaa tosi hyvältä, jotain sellaista on mekin ajateltu. :) Meilläkin kasvatusasioissa tuskin tulee suuria yhteentörmäyksiä, mutta painotetaan ehkä hieman erilailla asioita sen vuoksi miten meidät on kasvatettu. Esim. miehelle on todella tärkeää, ettei lapsesta tule mitään suomalaista jurottavaa tuppisuuta ja mulle taas tärkeää, että lapset tekee asioita itsenäisesti eikä äiti passaa kaikkea valmiiksi lapsen eteen.
Toi on varmasti totta, että kaikki tuntematon pelottaa, mutta musta on myös ongelmana se, ettei suomalaiset osaa kunnioittaa muita kulttuureja tai uskontoja ja täällä voidaan tehdä pilaa ihan mistä tahansa. Mulla meinas tulla itku (osittain varmaan kyllä syynä raskaushormonit) kun pari viikkoa sitten oli miehen kavereita kylässä ja olivat Tampereella kaupungilla ollessaan törmänneet joihinkin idiootti suomalaisiin, jotka alkuun rupatelleet ihan mukavia kun luulivat heitä englantilaisiksi, mutta kun kuulivat, että ovat Saksasta, sanoneet olevansa MYÖS natseja ja tehneet oikeen natsitervehdyksen. Mua hävetti niin suunnattomasti, kun kuulin asiasta. Täällä Suomessa on ihan eri meininki näissäkin asioissa, kun Saksassa moisesta voi saada sakot tai jopa joutua vankilaan. Voin vain kuvitella kuinka epämukava tilanne oli mieheni ystäville.
Mies on alkanut lukea vauvamahalle sivun tai pari saksaksi joka ilta <3 Romaani on kyllä aika raaka, jotain Game of Thrones tyyppistä, mutta onneksi sillä ei vielä ole väliä. Pääasia, että vauva kuulee toista äidinkieltään. :)
Tytsy olen aivan samaa mieltä. Se on kyllä totta, että kaikenlainen vihapuhe ja tuomitseminen rehottaa netissä. Ja muutenkin melkein minkä vaan uutisten kommenttiketjujen lukeminen saa vaan savun nousemaan päästä, joten minäkin yleensä jätän ne kokonaan omaan arvoonsa. Täällä Helsingissä sellaisissa paikoissa, joissa itse liikun, näkee onneksi rasismia aika vähän (tosin uskon kyllä, että siihen törmää paljon useammin, jos omassa tai perheen ulkonäössä on jotain poikkeavaa ja yksikin tapaus on liikaa!), vaikka bussipysäkillä ja kauppareissulla näkee aina erilaisia naamoja ja kuulee monia kieliä. Ainoa hiukan rasismilta haiskahtava tilanne viimeaikoina sattui bussissa, kun kuski ei vaivautunut edes yrittämään neuvoa englanniksi apua pyytänyttä henkilöä. Tarina on kuitenkin sikäli hyvin positiivinen, että muut matkustajat puuttuivat heti tilanteeseen, ja hän sai lopulta hyvät neuvot ja juttuseuraa loppumatkan ajaksi. Tuollaiset pienet sattumukset saavat minut uskomaan, että ne kapeakatseiset, omaa napaansa tuijottavat idiootit ovat kuitenkin vähemmistö, ja kyllä suomalaisetkin vielä tottuu ulkomaalaisiin, kun vaan tapaa heitä enemmän. Meidän lähialueilla asuu sekaisin kaikkia ikä- ja sosiaali- ja tuloluokkia sekä vuokralla että omissa asunnoissa. Musta se on lopulta aika optimaalinen tilanne ja edistää suvaitsevaisuutta. :)
Ja siitä olen teidän kanssa täysin samaa mieltä, että tuo "miksei suomalainen kelvannut" on kyllä todella väsynyt läppä! Itse oon joskus sitä sellaisilta "huumoriveikoilta" kuullut, mutta jos joku olisi tosissaan sanonut, oisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. :/
Ja siitä olen teidän kanssa täysin samaa mieltä, että tuo "miksei suomalainen kelvannut" on kyllä todella väsynyt läppä! Itse oon joskus sitä sellaisilta "huumoriveikoilta" kuullut, mutta jos joku olisi tosissaan sanonut, oisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. :/
Biara, ihana kuulla että ovat innoissaan. :) On varmasti tosi erilaista sun appivanhemmillekkin odottaa ensimmäistä lapsenlastaan välimatkan takia, onneksi lentoliikenne on kuitenkin nykyisin suht sujuvaa! Sellainen juttu tuli mieleen, että mun mies on lapsena nähnyt omia Englannissa asuvia isovanhempiaan keskimäärin sen 2-3 kertaa vuodessa, mutta silti välit isovanhempiin ja muihin sukulaisiin ovat todella lämpimät, jopa lämpimämmät kuin sukulaisiin täällä Suomessa. Välimatkasta voi siis olla ihan hyötyäkin
Niin jännä ajattelutapa toi "Miksei suomalainen mies kelvannut". Ei kai sitä elämänkumppania valita jonkun tietyn ulkoisen puitteen, kuten rahan, kansalaisuuden tai vaikka ulkonäön mukaan. Eikä sitäpaitsi kukaan tule kysymään, että häh, eikö sulle nyt olis rumempikin mies kelvannut.. :-D
Niin jännä ajattelutapa toi "Miksei suomalainen mies kelvannut". Ei kai sitä elämänkumppania valita jonkun tietyn ulkoisen puitteen, kuten rahan, kansalaisuuden tai vaikka ulkonäön mukaan. Eikä sitäpaitsi kukaan tule kysymään, että häh, eikö sulle nyt olis rumempikin mies kelvannut.. :-D
Hah, haa, Salli toi oli hyvä! 
Pitääpä ensi kerran jos moiseen kyselyyn törmää niin käyttää kyseistä fraasia.
Joo, mustakin toi Tytsyn aikomus antaa molemmista kulttuureista parhaat palat kuulostaa hyvältä! Varmasti meillä pyritään samaan ja toivon, että meillä on mahdollisuus matkata sen pari kertaa vuodessa Meksikoon jotta pieni pääsee alusta asti tutustumaan toiseen kotimaahansa.
Voi Biara, ihan hävettää tuollaiset hölmöt Suomalaisjuipit, jotka ovat tuollaista menneet möläyttämään sun miehelle ja hänen kavereilleen. Ei sitten niiin minkäänlaisia tapoja!
Onko muuten muilla kokemusta kaksoiskansalaisuuden hankkimisesta? Meillä mies aikoo kyllä mennä Meksikon suurlähetystöön asiaa selvittämään mutta olisi kiva kuulla kokemuksia muilta, jos teillä niitä on :)
Pitääpä ensi kerran jos moiseen kyselyyn törmää niin käyttää kyseistä fraasia.Joo, mustakin toi Tytsyn aikomus antaa molemmista kulttuureista parhaat palat kuulostaa hyvältä! Varmasti meillä pyritään samaan ja toivon, että meillä on mahdollisuus matkata sen pari kertaa vuodessa Meksikoon jotta pieni pääsee alusta asti tutustumaan toiseen kotimaahansa.
Voi Biara, ihan hävettää tuollaiset hölmöt Suomalaisjuipit, jotka ovat tuollaista menneet möläyttämään sun miehelle ja hänen kavereilleen. Ei sitten niiin minkäänlaisia tapoja!
Onko muuten muilla kokemusta kaksoiskansalaisuuden hankkimisesta? Meillä mies aikoo kyllä mennä Meksikon suurlähetystöön asiaa selvittämään mutta olisi kiva kuulla kokemuksia muilta, jos teillä niitä on :)
TSC92
Vauhtiin päässyt keskustelija
AryA, meillä myös kaksoiskansalaisuusasian selvitys edessä, ongelmana lähinnä se että Kuuban lait on tähän mennessä muuttuneet noin kerran vuodessa >.< Sillon kun mieheni piti päästä sieltä pois niin hän menetti kaikki oikeutensa Kuubalaisena, ei saa siis enää palata kotimaahansa asumaan, mutta ei oo myöskään Suomen kansalainen. Kun esikoinen syntyi kaksoiskansalaisuuden hankkiminen oli mahdollista vaan jos ensin oli Kuuban kansalaisuus ja oltaisiin sitten hankittu hänelle Suomen kansalaisuus. Nykyään kai erilainen laki mutta mistäs sitä tietää... Suurlähetystökin on nihkeesti auki ja sieltäkin ollaan saatu joka kerta ihan erilaista tietoa eikä aina oikeaa.
TSC onpa kurja tilanne! 
Oon huomannut, että maistraatissakin joskus asiat riippuu siitä kuka sattuu olemaan tiskillä, joten kyllä oikeuksistaan saa olla koko ajan tarkkana. ![:\](/styles/default/xenforo/meh.png "meh :\")
Me aiotaan kans kaksoiskansalaisuutta selvitellä ja ehdottomasti pyritään lapsille se saamaan. Ja sama juttu kulttuureista, yksi iso asia mikä haluttaisiin miehen kulttuurista lapselle ehdottomasti välittää on ne läheiset ja välittömät perhesuhteet, jotka ei välttämättä ole Suomessa ihan itsestäänselvyys.
Oon huomannut, että maistraatissakin joskus asiat riippuu siitä kuka sattuu olemaan tiskillä, joten kyllä oikeuksistaan saa olla koko ajan tarkkana. Me aiotaan kans kaksoiskansalaisuutta selvitellä ja ehdottomasti pyritään lapsille se saamaan. Ja sama juttu kulttuureista, yksi iso asia mikä haluttaisiin miehen kulttuurista lapselle ehdottomasti välittää on ne läheiset ja välittömät perhesuhteet, jotka ei välttämättä ole Suomessa ihan itsestäänselvyys.
Oi, oi TSC että on ikävä tilanne tosiaan! Niinhän se tosiaan taitaa olla, että asiat riippuu paljon maasta että kuinka nuo kaksoiskansalaisuus jutut järjestyy. Mies naureskeli tuossa, että homma saattaa kestää ja kestää, koska Meksikossa hakemukset ei tuppaa menemään vauhdilla eteenpäin missään, paitsi jos on antaa tukku tuohta niin rupee homma järjestymään.
On tullut Kirppuliina maistraatti meillekkin ikävän tutuksi...meillä ei sattunut hyvä tuuri ja oli tosi nihkeää palvelua. Jouduttiin menemään vielä naapurikaupunkiin ja siellä tuli juostua moneen otteeseen näiden avioliitoasioiden vuoksi. Kun kysyttiin, miksi ei ole voitu edellisellä kerralla kertoa niin totesivat että ette kysyneet Lisäksi jouduttiin juosta Helsingissä asiakirjoja suomentamassa ja ei ollut halpa juttu, ei. Meksikon pään kielenkäännöt ei kelvannut. Hah hah haa, nyt naurattaa mutta silloin ei tosiaan ollut itku kaukana!
Niinhän se tosiaan taitaa olla, että asiat riippuu paljon maasta että kuinka nuo kaksoiskansalaisuus jutut järjestyy. Mies naureskeli tuossa, että homma saattaa kestää ja kestää, koska Meksikossa hakemukset ei tuppaa menemään vauhdilla eteenpäin missään, paitsi jos on antaa tukku tuohta niin rupee homma järjestymään. On tullut Kirppuliina maistraatti meillekkin ikävän tutuksi...meillä ei sattunut hyvä tuuri ja oli tosi nihkeää palvelua. Jouduttiin menemään vielä naapurikaupunkiin ja siellä tuli juostua moneen otteeseen näiden avioliitoasioiden vuoksi. Kun kysyttiin, miksi ei ole voitu edellisellä kerralla kertoa niin totesivat että ette kysyneet
Lisäksi jouduttiin juosta Helsingissä asiakirjoja suomentamassa ja ei ollut halpa juttu, ei. Meksikon pään kielenkäännöt ei kelvannut. Hah hah haa, nyt naurattaa mutta silloin ei tosiaan ollut itku kaukana!
AryA meillä taas ei meinanneet alussa kirjata miehen asumista vakinaiseksi, vaikka työsopimus oli sitä minimiaikaa pidempi. Ekalla visiitillä ei ollut ongelmaa, mutta jotain papereita puuttui. Seuraavalla kerralla sai aika kauan inttää ennenkuin virkailija suostui tarkistamaan säännöt ja sitten myönsi olleensa väärässä. Ja juostiin mekin hieman tuon avioliittoasian kanssa, vaikka ei ollut kyllä lähellekään niin hankalaa, kuin olisi voinut olla. Mies kävi nimittäin lähetystössä vannomassa olevansa naimaton ja kirjoittivat todistuksen sitten suoraan siellä. :D Kääntäjän kanssa piti toki meidänkin asioida, koska eivät lähetystössä kuitenkaan suostuneet kirjoittamaan todistusta englanniksi, joka olisi maistraatille kelvannut...
Eli tyypillisesti hankalaa tuo asiointi maistraatissa Ai, teillä riitti tuo lähetystössä naimattomuuden vannominen. Meillä miehen vanhemmat joutuivat Meksikon päässä hankkimaan esteettömyystodistuksen ja hankkivat myös käännöksen englanniksi mutta koska siitä käännöksestä puuttui apostille, niin Suomessa jouduttiin uudestaan käännättämään. Se helpotus, kun kaikki oli vihdoin valmista ja pääsi vastaamaan rakastamalle miehelleen "tahdon" 
Ai, teillä riitti tuo lähetystössä naimattomuuden vannominen. Meillä miehen vanhemmat joutuivat Meksikon päässä hankkimaan esteettömyystodistuksen ja hankkivat myös käännöksen englanniksi mutta koska siitä käännöksestä puuttui apostille, niin Suomessa jouduttiin uudestaan käännättämään. Se helpotus, kun kaikki oli vihdoin valmista ja pääsi vastaamaan rakastamalle miehelleen "tahdon"
Eikä, siis oikein hankalimman kautta Onneksi se on nyt teillä takana!
Multa ei meinannut millään naurusta tulla loppua, kun kuulin miehen lähetystöseikkailusta. Oispa vaan maistraatissa tienneet. Mies kyllä kovasti yritti vakuuttaa mulle, että vannominen on hänen kotimaassaan vakava asia. Mut silti! "Vannon kautta kiven ja kannon" :D
Onneksi se on nyt teillä takana!Multa ei meinannut millään naurusta tulla loppua, kun kuulin miehen lähetystöseikkailusta. Oispa vaan maistraatissa tienneet. Mies kyllä kovasti yritti vakuuttaa mulle, että vannominen on hänen kotimaassaan vakava asia. Mut silti! "Vannon kautta kiven ja kannon" :D
Hah haa, voi kun meilläkin olisi tuo vannominen toiminut! Nyt mä räkätän täällä, kun aattelen itse niitä maistraatin sitruunanaamaisia virastotätejä, jos oltais kokeiltu vannomista kautta kiven ja kannon!
Uskon, että on varmasti hyvinkin vakava asia sun miehen kotimaassa, en mä sillä enkä tietenkään pahalla täällä hekottele mutta ei voi mitään, että silti hauskaa!
Uskon, että on varmasti hyvinkin vakava asia sun miehen kotimaassa, en mä sillä enkä tietenkään pahalla täällä hekottele mutta ei voi mitään, että silti hauskaa!
Biara
Jostain jotain jo tietävä
Ompas osalla ollut hankalaa avioliittoon pääseminen. Ja toivottavasti TSC teillä kaksoiskansalaisuusasiat selviävät.
Noi perhesuhteet on kyllä tuolla keskieuroopan suunnalla joskus hiukan erilaiset kun täällä. Alkuun mulle tuli aika epämukavakin tunne, kun kaikki miehen perheenjäsenet ja kaverit tulee halaan tullessa ja lähtiessä. Miehen mukaan seisoin paikallani kuin mikäkin jääkalikka. Ei meidän suomalaisessa perheessä halailtu koskaan, vaikka tosi läheisiä ollaankin. Mutta kyllä toi varmaan tulee tavaksi meidän omassa perheessä, nyt kun olen siihen tottunut :P
Jos haluatte kertoa niin kiinnostaisi tietää, oletteko matkustellessa vai miten tavanneet puolisonne? Meillä alko ihan ystävyyspohjalta, kun mies oli vaihto-opiskelijana täällä ja itse olin kansainvälisyystuutorina.
Mua niin naurattaa noi isyyslait ja tunnustamisasiat, kun koitan niitä miehelle kääntää ja niissä puhutaan siittämisestä. :D
Noi perhesuhteet on kyllä tuolla keskieuroopan suunnalla joskus hiukan erilaiset kun täällä. Alkuun mulle tuli aika epämukavakin tunne, kun kaikki miehen perheenjäsenet ja kaverit tulee halaan tullessa ja lähtiessä. Miehen mukaan seisoin paikallani kuin mikäkin jääkalikka. Ei meidän suomalaisessa perheessä halailtu koskaan, vaikka tosi läheisiä ollaankin. Mutta kyllä toi varmaan tulee tavaksi meidän omassa perheessä, nyt kun olen siihen tottunut :P
Jos haluatte kertoa niin kiinnostaisi tietää, oletteko matkustellessa vai miten tavanneet puolisonne? Meillä alko ihan ystävyyspohjalta, kun mies oli vaihto-opiskelijana täällä ja itse olin kansainvälisyystuutorina.
Mua niin naurattaa noi isyyslait ja tunnustamisasiat, kun koitan niitä miehelle kääntää ja niissä puhutaan siittämisestä. :D
TSC92
Vauhtiin päässyt keskustelija
Me tosiaan mentiin naimisiin Kuubassa, eipä meillä oikeestaan ollut vaihtoehtoja mutta varmaan olisin halunnut häät siellä joka tapauksessa. Paras ystäväni ja joukko muita suomalaisia kavereitakin pääsi paikalle :) Ja tosiaan, häät oli suunnitelmissa jo ennen kun aloin odottaa esikoista eli sinänsä ei menty naimisiin pakkoraossa vaikka toki tiedettiin että yhteistä elämää saman katon alla ei voida alottaa ennen kun ollaan naimisissa :)
Mä opetan työkseni Kuubalaisia tansseja ja olin Kuubassa ekalla tanssimatkalla kun tavattiin. Mies ei tanssi, ihan sattumalta tavattiin kotibileissä. Meillä ei myöskään ollut sillon yhteistä kieltä :D Siitä sitten puolen vuoden päästä lähdin reissuun uudestaan, ja taas siitä kuukauden päästä. Sillä kolmannella reissulla kihlauduttiin ja neljännellä (vai viidennellä, en enää erota matkoja toisistaan :D) mentiin naimisiin. Tänä vuonna 4. hääpäivä :)
Mä opetan työkseni Kuubalaisia tansseja ja olin Kuubassa ekalla tanssimatkalla kun tavattiin. Mies ei tanssi, ihan sattumalta tavattiin kotibileissä. Meillä ei myöskään ollut sillon yhteistä kieltä :D Siitä sitten puolen vuoden päästä lähdin reissuun uudestaan, ja taas siitä kuukauden päästä. Sillä kolmannella reissulla kihlauduttiin ja neljännellä (vai viidennellä, en enää erota matkoja toisistaan :D) mentiin naimisiin. Tänä vuonna 4. hääpäivä :)
Hauska kuulla miten ootte tavanneet puolisonne! :)
Me tutustuttiin töiden kautta, kun mies oli pari kertaa vaihdossa täällä. Sen jälkeen jatkettiin samassa projektissa, joskin eri maissa, ja nähtiin välillä kokouksissa eri puolilla Eurooppaa. Alunperin ystävyytenä alkanut suhde sitten pikkuhiljaa syveni, kun alettiin viestitellä ihan päivittäin. Sitten yhdellä kerralla kun tavattiin, olikin yhtäkkiä molemmin puolin vaikea lähteä, ja oli pakko myöntää että meidän välille oli syntynyt jotakin. Se tunne kun toisen seurassa on niin hauskaa, voi olla ihan täysin oma itsensä ja kun ymmärtää toisiaan täydellisesti.
Mies oli lähdössä heti sen jälkeen yksinään pitkälle reppumatkalle, mutta koko matkan ajan oltiin lähes päivittäin yhteydessä ja lopulta päätettiin tavata uudestaan niin pian kuin mahdollista. Sen tapaamisen jälkeen sitten oltiin etäsuhteessa ja seilattiin kahden maan välillä, kunnes mies kaksi vuotta sitten väitteli ja sai Suomesta töitä. :) Tulipa tästä muuten kivoja muistoja mieleen! :)
Me tutustuttiin töiden kautta, kun mies oli pari kertaa vaihdossa täällä. Sen jälkeen jatkettiin samassa projektissa, joskin eri maissa, ja nähtiin välillä kokouksissa eri puolilla Eurooppaa. Alunperin ystävyytenä alkanut suhde sitten pikkuhiljaa syveni, kun alettiin viestitellä ihan päivittäin. Sitten yhdellä kerralla kun tavattiin, olikin yhtäkkiä molemmin puolin vaikea lähteä, ja oli pakko myöntää että meidän välille oli syntynyt jotakin. Se tunne kun toisen seurassa on niin hauskaa, voi olla ihan täysin oma itsensä ja kun ymmärtää toisiaan täydellisesti.
Mies oli lähdössä heti sen jälkeen yksinään pitkälle reppumatkalle, mutta koko matkan ajan oltiin lähes päivittäin yhteydessä ja lopulta päätettiin tavata uudestaan niin pian kuin mahdollista. Sen tapaamisen jälkeen sitten oltiin etäsuhteessa ja seilattiin kahden maan välillä, kunnes mies kaksi vuotta sitten väitteli ja sai Suomesta töitä. :) Tulipa tästä muuten kivoja muistoja mieleen! :)
Oikein mukava tosiaan jakaa näitä tapaamiskokemuksia :)
Me tavattiin, kun mun mies oli täällä Suomessa musiikkiasioissa. Mun mies on siis ammattimuusikko ja musiikinopettaja. Hän on vieraillut täällä Suomessa ennenkin. Me oltiin työporukan kanssa liikkeellä ja meillä synkkasi miehen kanssa heti. Tiedettiin melkolailla heti, että tää on nyt sitä, tämän ihmisen kanssa haluan elämäni viettää. Meidän ajatukset ja mielenkiinnonkohteet kävivät yhteen tosi hyvin. Ikävä kyllä seuraavana päivänä siitä, kun tavattiin, miehen piti matkustaa takaisin Meksikoon
No, mehän vietettiin siiitä huolimatta kaikki liikenevä aika yhdessä eli skypessä jutellen Toisaalta pidän hyvänä asiana sitä meidän skype aikaa koska opittiin tuntemaan toisemme todella hyvin. Juttelimme tuntikausia kaikesta mahdollisesta, maan ja taivaan välillä.
Noin neljä kuukautta hänen kotiin paluunsa jälkeen mieheni pääsi palaamaan takaisin Suomeen eikä ole enää takaisin lähtenyt. Hän on nyt ollut Suomessa reilun vuoden.
Miten teillä on noitten oleskelulupien hakujen kanssa mennyt? Meillä oli yllättävän helppoa, eivät edes haastatteluun pyytäneet vaikka siihen varauduttiin koska poliisiasemalla kertoivat että pariskunnat jotka hakevat ensimmäistä oleskelulupaansa, yleensä haastatellaan.
Me tavattiin, kun mun mies oli täällä Suomessa musiikkiasioissa. Mun mies on siis ammattimuusikko ja musiikinopettaja. Hän on vieraillut täällä Suomessa ennenkin. Me oltiin työporukan kanssa liikkeellä ja meillä synkkasi miehen kanssa heti. Tiedettiin melkolailla heti, että tää on nyt sitä, tämän ihmisen kanssa haluan elämäni viettää. Meidän ajatukset ja mielenkiinnonkohteet kävivät yhteen tosi hyvin. Ikävä kyllä seuraavana päivänä siitä, kun tavattiin, miehen piti matkustaa takaisin Meksikoon
No, mehän vietettiin siiitä huolimatta kaikki liikenevä aika yhdessä eli skypessä jutellen Toisaalta pidän hyvänä asiana sitä meidän skype aikaa koska opittiin tuntemaan toisemme todella hyvin. Juttelimme tuntikausia kaikesta mahdollisesta, maan ja taivaan välillä. Noin neljä kuukautta hänen kotiin paluunsa jälkeen mieheni pääsi palaamaan takaisin Suomeen eikä ole enää takaisin lähtenyt. Hän on nyt ollut Suomessa reilun vuoden.
Miten teillä on noitten oleskelulupien hakujen kanssa mennyt? Meillä oli yllättävän helppoa, eivät edes haastatteluun pyytäneet vaikka siihen varauduttiin koska poliisiasemalla kertoivat että pariskunnat jotka hakevat ensimmäistä oleskelulupaansa, yleensä haastatellaan.