Monikulttuuriset ja/tai kaksikieliset perheet

Mir kiva että liityit joukkoon! :) Mekin välillä vitsaillaan, että mies on kyllä persoonaltaan enemmän suomalainen kuin minä. :D Itse oon kasvanut ehkä vähän erilaisessa perheessä sikäli, että meillä oli aika "eurooppalainen" kulttuuri, ja paljon kontakteja muihin maihin. Matkusteltiin paljon, mutta ei esimerkiksi koskaan käyty "rantalomilla". Hieman kulttuurieroja minäkin koin joidenkin suomalaisten miesten kanssa, suurimmat liittyi varmaankin alkoholiin ja puhumattomuuteen.

Miehen mielestä omituisia asioita on esimerkiksi se, ettei naapurit välttämättä tervehdi, että vauvan nimi voi vielä olla salaisuus kuukaudenkin syntymän jälkeen, että vaimo usein ottaa täällä miehensä sukunimen, että aikuisetkin ihmiset saattavat juoda ruuan kanssa maitoa, ynnä muita pieniä juttuja. Tällä viikolla ollaan kerrottu joillekin työkavereille raskaudesta, ja juttu lähti tietysti kiertämään. Miestä nauratti kovasti, kun ulkomaalaistaustainen työkaveri oli ainoa, joka tuli huhuja kuultuaan suoraan onnittelemaan. Kukaan suomalainen ei sano mitään, ennenkuin on henkilökohtaisesti asiasta kerrottu. :D Erikoista hänestä on myös kuinka paljon tietylle päivälle määrättyjä ruokalajeja meillä on tai että kärjistetysti jokainen suomalainen mies osaa rakentaa jotakin. :D Hän pitää täällä esimerkiksi rauhallisuudesta, luonnonläheisyydestä sekä puhtaasta ilmasta ja vedestä. Itse olen miehen kotimaassa ollessani joutunut vähän totuttelemaan sellaisiin käytännön asioihin, kuten pakkausmuovin järkyttävä määrä ja pullovesi kotikäytössä. Hassua taas on se, kuinka siellä itsenäistytään ja "aikuistutaan" hieman hitaammin kuin täällä. Ruokakulttuuri on aivan ihana ja alkoholia osataan käyttää niin paljon järkevämmin. Samoin tietysti se jo aiemmin moneen kertaan mainittu välittömyys ja tunteiden avoin osoittaminen! <3 Tästä aiheesta riittäisi niin paljon juttua! :)
 
Hauska näitä lukea :) Kirppuliina on oikeassa tästä varmasti tulisi vaikka kuinka juttua, mutta kirjoittelen nyt mitä tuli äkkiseltään mieleen.

Arjen kulttuurierot on tosi pieniä, mutta esim. se on hassua, että varmaan ainoastaan Suomessa on olemassa kuivauskaappi. Muuallahan astiat kuivataan pyyhkeellä.

Miehen mielestä se on outoa, ettei naapuri välttämättä tervehdi. Toisaalta hän tykkää siitä, ettei ole pakko puhua väkinäistä small talkia ja täällä väkeä on jokapaikassa paljon vähemmän.

Mielestäni saksalaiset miehet ovat todella kohteliaita ja hyvätapaisia suomalaisiin verrattuna. Saksassa opiskellessani jäi jopa hieman sellainen fiilis, että saksalaiset nuoret naiset ovat nirsoja ja pitävät kaikkea oven availua, juomien maksamista ja kassien kantelua yms. itsestäänselvyytenä, joka miesten kuuluu tehdä ja he voivat silti käyttäytyä kuinka töykeästi tahansa. Miehelleni oli alkuun tosi hankalaa se, että maksoin itse kaiken ja kannoin kauppakassit. Välillä sovimme, että Saksassa ollessa mies saa kantaa ostokset kotiin, kun hänestä tuntui, että ihmiset tuijottaa häntä tyyliin, miksi tuo mies ei auta tyttöystäväänsä. Mulle on tärkeetä tasa-arvo ja itsenäisyys ja oon sellanen minä-itte-teen ihminen, jotenkin tuntuu tosi vaikeelta, jos mies joutuu mua auttaan ihan vaan siks, että on mies. Nyt raskaana ollessa joudun turvautuun miehen apuun enemmän ja siitäkös tuo tykkää :P

Saksassa vaimot on tosi usein kotirouvia, jotka huolehtii lapsista ja kodista. Harvalla on edes mahdollisuutta käydä täyspäiväisesti töissä, kun lapset eivät saa koulussa lounasta. Sitten kun lapset kasvavat usein tehdään osapäiväistä, että jää aikaa kodinhuoltoon ja ruuanlaittoon.
Oma äitini oli lähes 10 vuotta kotona minun ja sisarusteni ollessa pieniä, mutta sen jälkeen palasi töihin ja "teki uraa". Olen tästä tosi ylpeä ja haluan myös itse pyrkiä samaan. Haluan olla lasten kanssa kotona, mutta tuntuisi vähän tyhmältä, kun on AMK-tutkintokin niin jättää se tavallaan hyödyntämättä. Lisäksi isäni on aina ollut tasa-arvoisesti meitä kasvattamassa ja myös leikkimässä meidän kanssa ja haluaisin sen myös omille lapsille. Miehen isä oli ehkä enemmän auktoriteetti ja "toi leivän pöytään".
 
Mun mies on latinoksi aika hiljainen ja "epäsosiaalinen" hän on tykännyt suomessa siitä kun ei just väkisin tarvii vääntää small talkia ja voi olla hiljaakin. Tykkää myös suomalaisten rehellisyydestä ja täsmällisyydestä. Joskus hänestä suomalaiset tuntuu epäkohtelialta kun esimerkiksi vahingossa tönäistessä ei pyydetä anteeksi tms. Myös lapsivihamielisyys hämmentää häntä, koska meksikossa kaikki tulee höpöttelemään pikku lapsille ja lapset saa pitää ääntä yms. Mies asui 7 vuotta Kanadassa ennen kuin muutti suomeen joten kulttuurishokki ei ehkä ollut niin suuri kuin jos olisi suoraan Meksikosta muuttanut, tosin Kanadassa on hyvin vahva latino kommuuni, eli ei hänellä juuri paikallisia kontakteja siellä ollut vaan pelkkien latinoitten kanssa hengaili sekä teki töitä.
Ruoan kanssa miehellä ehkä suurimmat ongelmat :D Suomi ruoka ei oikein iske ja tehdäänkin paljon meksikolaistyyppistä ruokaa, ja hän ei voi ymmärtää ainaista leivän syöntiä tai sitä että ruokana voi olla vaan perunaa ja kastiketta, kun Meksikossa syödään ensin keitto, jonka kanssa tuoreita tortilloja ja sitten riisiä, papuja, lihaa, perunaa etc.
Mun taas oli vaikeaa meksikossa se että aamupalaksi tarjottiin muutama makea keksi ja kuppi kahvi. Itellä ei aamusta makea uppoa vaan juustoleipä ennemmin.

Meillä lapsuuskodissa on aina halailtu ja pussailtu kovasti, joten on ihanaa kun sitä voi huoletta tehdä myös miehen kotimaassa.
 
Ihan totta Biara! Ja kun näkee miten muualla asiat menee, oppii myös arvostamaan sitä miten helppoa Suomessa on tehdä tasa-arvoisia valintoja, kun yhteiskunta tukee niissä niin paljon! Espanjassa tuo tasa-arvoasia on hyvin kahtiajakoinen. On piirejä, joissa machokulttuuri kukoistaa, mutta toisaalta myös piirejä, joissa sitä vastustetaan todella raivokkaasti. Jälkimmäinen on yleisempää mieheni kotiseudulla, ja tuntuu että hän on tasa-arvoasioissa välillä kriittisempi kuin minä. :D Hän kokee Suomen olevan hieman piilokonservatiivisempi maa, kuin oli ennen tänne tuloaan kuvitellut. Jännästi tuo sukunimiasiakin on joissakin miehen tuttavissa (eniten naispuolisissa) herättänyt välillä suorastaan närkästystä. Muuten yleensä kyllä pohjoismaita aina ylistetään maasta taivaaseen, varsinkin kouluja! :)

Miten muuten teillä muilla, onko miehillä aikomuksia jäädä jossain vaiheessa kotiin lasten kanssa? Me ajateltiin vähän vuorotella, jos tilanne niin sallii. :)
 
Kiva kuulla teidän kulttuurieroista! :) Itse toivon kovasti, että omat lapset oppisivat ymmärtämään myös isänsä perheen kulttuuria, enkä pistäisi englantilaista tapakasvatustakaan pahaksi. ;) Tuntuu että ainakin Euroopassa ja ehkä muuallakin(?) lapsia kasvatetaan enemmän yhteisön jäseniksi, ja jo pienestä odotetaan vanhempien ohjaavan, miten tulisi toimia esimerkiksi vieraiden ihmisten seurassa. Myös lapsen sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus luetaan helpommin ansioksi kuin täällä. :)

Ja tuo lapsiviha on kyllä ihan käsittämätön piirre suomalaisissa. Välillä tuntuu että lapset ovat ennemminkin taakka kuin ilo, ja pitäisikö suorastaan hävetä että on kehdannut mokomia saattaa tähän maailmaan muita häiritsemään. :D

Mulla on mahdollisuus käydä koulua iltaisin, joten tää syntyvä on varmaankin kotona n. 2-vuotiaaksi, ja isoveikka tietty siinä samassa. On kyllä suoritus lähteä 10:nen kotiäitivuoden jälkeen lähteä luomaan uraa, nostan hattua!
 
Tuo sukunimi asia muuten aiheutti hämmennystä Meksikon päässä eli on heille todella outoa, että vaimo ottaa miehen nimen. Me päädyttiin siihen, että otan mieheni nimen. Oikeastaan minun miehelleni se oli ihan sama, vaikka häntäkin hieman huvitti. Meksikossa kun on tapana laittaa lapselle kaksiosainen sukunimi, johon tulee ensin isän ja sitten äidin sukunimi. Naimisiin mennessämme aiheutti sekaannusta täällä Suomen päässä kun meinasin saada itsekkin kaksiosaisen nimen eli mieheni isän ja äidin nimen :grin Siinä olikin selittämistä, että ei, vain se ensimmäinen.

Meidän lapsellemme tulee ainakin täällä Suomessa vain tämä yksi meidän yhteinen sukunimi mutta en ole ihan varma, joutuuko kaksoiskansalaisuutta hakiessa laittamaan passiin minunkin vanhan sukunimen yhteisen nimen perään. Toivottavasti ei, ei soinnu mitenkään hyvin nykyinen ja minun tyttönimeni. Mitenkäs Mirr teidän lapset? Onko vain yksi sukunimi?

Meillä taas mies pitää valtavasti myös Suomalaisesta ruuasta. Hän on todella kaikkiruokainen ja olen ollut siitä kiitollinen. Tottakai kokkaamme myös Meksikolaista mutta aina ei ole helppo löytää kaikkia tarvittavia ainesosia vaikkakin olemme hyviä löytöjäkin tehneet. Tämä Suomen texmex hyllyhän on niin kaukana Meksikolaisesta ruuasta kuin olla ja voi. Useinmiten minä hoidan kuitenkin ruuanlaiton ja miehelle menee ihan hernekeitosta ja perunoista sooseineen päivineen kaikki ihan mukisematta ja aina jaksaa kehua! :) Maustamaan olen kyllä alkanut ronskimmalla kädellä ja meillä on aina lisämausteita pöydässä. Kunhan menemme Meksikoon niin miehen äiti on luvannut opettaa minua Meksikolaisen ruuan saloihin.

Kirppuliina, meillä mies mahdollisesti saattaa jäädä lapsen kanssa kotiin jossain vaiheessa, riippuu vähän onko hän töitä saanut. Toistaiseksi hän on vielä työtön ja jos työttömyys jatkuu niin hän aloittaa Helmikuulla Suomen kielen intensiivikurssit. Siksi aikaa kunnes ne alkaa hän aloittaa kielikurssin kansalaisopistolla. Olisi toivottavaa, ettei lapsen tarvitsisi mennä heti hoitoon mutta ei meillä taida rahallisesti olla muutakaan mahdollisuutta mikäli mies on työttömänä. Tuo kotihoidon tuki on niin pieni, ettei sillä oikein elä.
 
AryA meillä myös yksi sukunimi, mutta mies haluaa että pojilla on kaksi sukunimeä kun mennään meksikoon ja on ottanut selvää että pojat saa mun tyttönimen vaikka itse en sitä enää käytä. Ymmärrän että siellä on tärkeää että on kaksi sukunimeä yksi kun merkkaa että sitä isää ei ole. Yritin ehdottaa että laitetaan kaksi kertaa sama sukunimi eli Rangel Rangel niin mies oli ihan järkyttynyt että sitten ihmiset ajattelee että me (eli minä ja hän) ollaan serkuksia tai sisaruksia.

Mun mies on todella hankala syömisen suhteen ja siitä on varmasti messevimmät riidat ja mielenpahoitukset saatu aikaan. Nyt hän on pikku hiljaa oppinut joko olemaan hiljaa tai jopa kehaisemaan, mutta alkuun oli liikaa suolaa tai ihan liian vähän ja ruoka oli ihan hyvää muttei nyt mitään herkkua aina löyty jotain vikaa, mulla keitti ihan tyystin jossain vaiheessa ja annoin miehulaisen kuulla kunniansa. Edelleenkään en voi soveltaa mitä mieleen juolahtaa kokata vaan on pääasiassa kokattava niitä tuttuja ja turvallisia. Itsekin olen tämän 7 vuoden aikana alkanut sopeutua tilanteeseen. Joo ei noita oikeita meksikolaisia tuotteita pahemmin ole saatavilla, joten mekin sovelletaan sen mukaan mitä saadaan kaupasta. Harmittaa kun näyttäis siltä että molea ei enään saa kaupoista :(
AryA Mitä löytöjä te olette tehneet? Ja millaisia meksikolaisia ruokia kokkaatte?
 
Ai, tuo olikin uutta että Meksikon päässä ajatellaan, ettei ole isää ollenkaan jos vain yksi nimi on. Huutelin tuossa miehelle, että onko hänestäkin asia noin, niin sanoi että saattaa olla tai sitten ajatellaan automaattisesti, että lapsi on ulkomaalainen. Pitää keskustella asiasta vaikka lähetystössä.

Ai sulla on noin ronkeli mies. Varmasti aiheuttaa hankaluutta arkeen. Mites teidän lapsukaiset? Molea ei tosiaan taida saada mistään täältä Suomesta. Onko sitä tosiaan joskus saanutkin? Miehen äiti toi sitä meille ja veli nyt heinäkuussa täällä käydessään. Ihan peruskaupoista löydettiin sellainen merkki kun La Costeña ja varsinkin sitä salsaa käytetään paljon ihan joka paikkaan. Laitan muuten ihan perus makaroonilaatikkoonkin ja tulee niin hyvää! Maissitortilloja mies löysi gluteenittomasta hyllystä ja niistä ollaan kokattu tacoja. Kanaa tai lihaa sisälle ja salsaa tai chipotlea ja ranskankermaa päälle niin ai että on hyvää! :p quesadilloja mies myös kokkailee ja lisäkkeeksi sellaista punaista riisiä mikä valmistetaan liemessä jossa on kanalientä, tomaatia, sipulia, valkosipulia ja öljyä. Ehkä Helsingissä saattaisi olla erikoisliikkeitä josta saisi jotain Meksikolaisia tuotteita. Pitäisi vähän tutkia asiaa lähemmin.

Olisikos sulla jotain hyviä vinkkejä antaa tai reseptejä Meksikolaiseen ruokaan, jos yllättäisin tuon miehen joku päivä? :)
 
Hei kaikki! Onpas ollut mukava lueskella teidän juttuja Meillä kans kakskulttuurinen perhe. Naimisissa ollaan ja esikoista odotellaan. Mieheni äidinkieli on saksa ja yhteinen kielemme on englanti. Mies innolla odottaa, että lapsistamme tulee kolmikielisiä, mutta itse olen vähän skeptinen, että miten mahtaa käydä, kun en itsekään kaksikielisessä suvussa oppinut kun vain suomenkielen.
 
AryA molea sai ennen Prismasta ja citymarketista la costeña merkkiä myöskin ja me kans käytetään niitä la costeñan salsoja :P
Niitä pieniä maissitortilloja saa myös Prismasta tex-mex puolelta sekä hyvin varustetuista s-marketeista.
Cittareista saa pirkan salsa verdeä ja salsa chipotlea.
La costeñalla on sellanen säilykepurkki missä on rajas rojas, niistä saa hyviä papas con rajas eli chiliperunoita.
Salsa verdeä käytetään kastikkeena kun tehdään chilaquiles verdes :P
Ei meillä montaa reseptiä ole voin laittaa jotain lisäideoita yksityisviestinä esim jos haluat.
Mies lisää melkeen kaikkeen limeä :D
 
Ne pienet maissitortillat ovatkin parhaita! Niistä tulee mahtavia tacoja, kun ne paistaa rapeiksi. Ihastuin niihin heti, kun mies niitä ekan kerran mulle paistoi. Noita la costeñan rajas rojaseja mun mies käyttää myös mutta mulle ne on kerta kaikkiaan liian tulisia! :dead: Polte ei meinannut millään lähteä kitalaesta kun maistoin. Yritän kyllä totutella koko ajan vahvempaan ja vahvempaan. Ollaan ostettu myös tuota Pirkan Salsa Verdeä mutta ei sekään ole mun juttu. Mies kyllä käyttää sitä paljon. Limeä käytetään myös paljon, se melkein sopii mihin vain. Otan oikein mielelläni lisäideoita ja vinkkejä vastaan! :)
 
Tervetuloa mukaan Onnellinen :)

Meillä miehen on ollut vaikea ymmärtää suomalaisten alkoholinkäyttöä ja hän aika tarkkaan välttelee kaikkia vähänkin päihtyneempiä. Muuten ei oikeestaa oo ollut mitään... Ruoka maistuu, kesän valoisuus tai talven pimeys ei häiritse, ihmisten jurous lähinnä naurattaa. Sääntöjen määrä vissiin välillä vähän kummastuttaa, siis esim. kerrostalon järjestyssäännöt tms :D

Nimiaisiaan, Kuubassa sama kun Meksikossa et lapselle isän ja äidin ekat sukunimet eikä nainen ota avioliitossa miehensä nimeä, mut meillä niin että mulla ja lapsilla miehen eka sukunimi.

Meillä on vähän auki vielä miehen tilanne kun lapsi syntyy. Jos on just opiskelut vaiheessa niin tuskin jää kotiin, toisaalta voi myös hyvin olla että on sillon kotona joka tapauksessa. En usko että saa töitä siihen mennessä..
 
Sama juttu tuon alkoholiasian kanssa mun miehellä, TSC. Ekan kerran kun hän tuli Suomeen käymään, niin oli vappuaatto. Mies oli aivan järkyttynyt että onko täällä tämmöistä? Hän oli nähnyt Helsingin kadulla alastoman naisen ympäripäissään makaamassa. Vaikka mies ei absolutisti ole niin hän ei kertakaikkiaan pidä viinan kanssa läträämisestä ja liian juovuksissa olosta. Nytkin kun minä olen raskaana niin mies ei ota kun mökillä korkeintaan muutaman saunaoluen isäni seurassa. Tänään kun tuli vuosi meidän kihlautumisesta, hän toi meille alkoholitonta shamppanjaa! :Heartred
 
Joo alkoholin käyttöä täälläkin on hämmästelty lähinnä sitä humalaisten määrää. Kyllähän meksikossaki juodaan muttei niin humalahakuisesti. Myös ihmisten kielen käyttö kauhistuttaa ja naisten tupakointi.

AryA mun oli eilen käveltävä suuntaansa 2,5km että sain salsa verdeä :) Se on mahtavaa quesadillasten päällä, tai liha tacojen :P
 
Onnellinen tervetuloa mukaan! :)

Musta ei tuntuis yhtään oudolta ottaa miehen nimeä. En kyllä myöskään koe paineita, että se pitäisi ottaa. Tunnen monia suomalaisnaisia, jotka pitäneet tyttönimensä, vaikka yleisempää varmasti ottaa miehen nimi. Mulle tärkein syy vaihtaa nimeä olisi, että koko perheellä olisi sama sukunimi. Ehkä se vaikuttaa, ettei mulla ole tähän suomalaiseen nimeen mitään kummempia tunnesidoksia.

Miehen kotipaikassa alkoholi kuuluu valitettavasti vähän turhankin paljon kaikkeen kavereitten kanssa tekemiseen. Ja humalahakuista se on heillä aina. Tosin myös se vaikuttaa, että miehen kanverista suurin osa on sinkkuja ja juhlittua tulee aika paljon. Mua välillä ärsyttää jopa se, jos mies juo 2-3 kaljaa pe ja la. Itse kun ollut puoli vuotta ilman, niin tuntuu toikin isolta määrältä. Luulis, että yks 0,5 saunakalja viikonlopussa riittäis, eikä sekä perjantaina että lauantaina tarvi ottaa. :D

Meillä myös mies melko nirso, mutta myös laiska kokkaan ja käymään kaupassa, niin usein syö mieluummin sitä mitä mä oon valmiiks tehny kun, että alkaisi itse jotain tekeen. :D Ite tykkään lähes kaikesta ja aasialainen ruoka yks lemppareista, mut sit kun ei saa miehen takia laittaa: sipulia, valkosipulia, chiliä tai muuta tulista, ananasta tai muuta hedelmää, kesäkurpitsaa... hohhoijaa.. Lapselle kyllä aijon antaa kaikkea ja kaikkea täytyy maistaa. Mites muuten suomispesiaalit, kuten mämmi? Meillä mies tykkää siitä kuohukerman kanssa kovasti, mutta inhoo mustaa makkaraa :D

Mies haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jos vain mä saan töitä jostain :)
 
Biara, meillä mies siis ihan oikeasti syö mitä vain! :grin Mä oikein olen hakemalla hakenut Suomalaisia tyypillisiä inhokkiruokia, kuten tuota mämmiä ja mustaa makkaraa. Hän maistaa kaikkea, eikä välitä miltä se näyttää ja tykkää myös kaikesta. Olen vaan ajatellut että olen onnekas kun kokkaaminen on pääsääntöisesti mun vastuulla. Joten mies on aina tyytytyväinen, kun ruokaa vaan saa eteensä :) Toivottavasti lapsesta tulee yhtä helppo.
 
Meillä kans mämmi maistuu koko perheelle, samoin musta makkara, jouluruuat... Mut sit on näitä Kuuban outouksia (tai no, ei ne nyt enää tunnu oudoilta :D) kuten se että juusto ja levite samalla leivällä aiheuttaa mahakipua, maitokahvi on maitoa jos siinä on enemmän maitoa kun kahvia (sitä kahvia ei sit lasketa :D), banaani korvaa lautasella salaatin, maito juodaan aina lämpimänä... Kaikkee pientä :) Nyt kun mä oon kertaillut ens kuun ylppäreihin niin oon delegoinut ruuanlaiton miehelle eli lähinnä ollaan syöty kanaa ja possua limellä ja valkosipulilla :P

Esikoinen ei oo nirso, mutta tosi pieniruokainen kyllä. Spagettia hän varmaan söis joka päivä :D
 
Tervetuloa Onnellinen! :hello Me ollaan kolmen kielen kanssa mietitty lähinnä sitä, että kuinkakohan myöhään raukkaparka alkaa vasta puhumaan, kun kaksikielisyyskin jo ilmeisesti jonkin verran hidastaa tuota puhumaan oppimista. :D Noh, onhan ainakin kaksikielisyydestä muuten todettu olevan vaan hyötyä aivojen kehitykselle, joten eipä tuo kai haittaa...

Minuakaan ei olis kyllä haitannut ottaa miehen sukunimeä. Olisihan se ollut kiva, jos koko perhettä yhdistäisi sama nimi, mutta toisaalta ei tuo asia myöskään jäänyt harmittamaan. Se tosin nyt vähän mietityttää, että mitä tehdään, jos ei saadakaan lapselle sitä kaksiosaista sukunimeä täällä Suomessa. Harmittaa, jos ei saada molempia. :(

Meillä ei oikeen mämmi uppoa! Tosin en muista kokeiltiinko sitä kermavaahdon kanssa, se voisi kyllä auttaa asiaa... :grin Muut suomispesiaalit on tähän mennessä kelvanneet. Mustaa makkaraa en kyllä itse muista edes nähneeni piiiitkään aikaan, mutta vähän vastaavanlaisia taitaa kyllä löytyä Espanjastakin, joten se ei taida olla ainakaan kynnyskysymys. On se ruoka mustakin vaan niin ihanaa, kun käydään siellä miehen kotona. Täällä on ikävä sitä tuoreiden merenelävien valikoimaa ja joitakin vihanneksia ja hedelmiä jotka vaan ovat niin paljon parempia siellä. Kotiintuomisina on usein ainakin 5 litraa oliiviöljyä, arbequina-oliiveja, juustoja ja viiniä jos vaan sellaista vielä mahtuu. :) Nirsoja ei kyllä olla kumpikaan, mutta vähän kulinaristin vikaa löytyy. Me tykätään molemmat laittaa ruokaa ja mitä enemmän erilaisia makuja ja uusia kokemuksia, sen parempi. :)
 
Meillä mies kyllä syö pääsiäisenä mämmiä jos joku tarjoaa, mutta itse en, viime pääsiäisenä maistoin ja kyllä meinas laatta lentää. Mustaa makkaraa ei syödä myöskään, mies ei suostuisi varmaan edes maistamaan. Jouluruoista hän sanoo että kyllä nyt kerran vuodessa voi uhrautua, muttei nyt mitenkään erityisesti tykkää. Me kun oltiin meksikossa neljä vuotta sitten jouluna ja siellä oli joulupöydässä spagettia ja kalkkunaa niin tuli kyllä ikävä suomalaisia jouluruokia :)
Joo TSC92 noitoa "outoksia" löytyy myös meksikosta, kuten että krapulassa ja myöhään illalla ei voi syödä vesimeloonia koska siitä tulee vatsavaivoja. Kun lapsella oli ekan kerran korkea kuume niin mies meinas saada hepulin kun vadin vauvalta kaikki vaatteet pois, ihan vaippasilleen, kun heillä laitettiin aina mahdollisimman monta peittoa päälle, että hikoilee kuumeen pois.

Meillä esikoinen alko puhumaan vähän hitaammin, mutta pikku2 alotti kyllä jo alle vuoden ikäisenä, mun mielestä kaksikielisyys ei ole hidastanut kummankaan puhumaan oppimista.
Ruoan suhteen esikoinen on tosi kaikki ruokainen ja syö jopa tulista ruokaa (popcorneihin laittaa isänsä tavoin limeä ja chiliä :)), pikku2 taas ei syö chiliä yhtään ja muutenkin söisi mieluummin herkkuja kun ruokaa.
 
Meillä vähän eri tilanne ku teillä, mun mies on asunu täällä jo lapsesta ja on myös Suomen kansalainen. Ei tarvi murehtia oleskeluluvista yms. Tässä sivusta seurannu kavereiden taisteluja asian suhteen, niin eipä käy kateeks.

Mut meillä taas kieli on haastava siks, et miehen kieli on tosi vaikee ja harvinainen Suomessa. Melkein oon kateellinen teille, joilla espanjankieliset miehet, kun itse tykkään hirveesti lattareista ja osaan espanjaa sujuvasti. Kun me tavattiin, niin ennenku tiesin mistä mies on, olin ulkonäön mukaan toivonu et olis Espanjasta, mut ei ollu :( Mutta ei voi mitään ja rakkaus ei katso maata :) mun mies on maailman ihanin ❤️
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top