Musta kans tuntuu sille, et ensimmäistä kertaa raskaana olisi. Toki edellisistä on jo aikaa, että aika on kullannut muistot.. eniten jännitän sitä, miten yksin pärjään kahden vauvan ja kahden isomman kanssa. Toisaalta asioilla on tapana järjestyä.
Netistä oon kaikkia mahdollisia monikkojuttuja lukenut ja muutaman kaksosperheen tunnen. Ei oo kauhutarinoita sieltä tullut. Onneksi.
Monikkoperhevalmennus oli hyödyllinen ja avartava. Sai uutta tietoa ja infoo, mistä löytyy lisää tietoa ja mistä saa apuja.
Synnytys ei jännitä, eikä pelota. Ennenaikaisuus sitäkin enemmän. Ja se sairaalassa oloaika, kun isommat on mummulassa koko sen ajan. Toivottavasti pystyisin imettämään, koska esikoistakin imetin 8kk, ja kuopusta 12kk. Helpotti paljon, kun ei tarvinnut pulloja keitellä ja lämmitellä korvikkeita. Omien allergioiden takia toivon myös, et imetys onnistuu, koska korviketta en voi testata, onko sopivan lämpöistä, kun maitoproteiini tekee myös ihottumaa.. ja jos vauva pulauttaa päälle ja iholle menee, tulee pahaa jälkeä. Tästä sattuu olemaan yhden kerran kokemus - ja se riitti.
Onneksi molemmille Pirpanoille myönnettiin hoitokuluvakuutus, se huojentaa mieltä.
