Ensimmäinen vasta tulossa ja realistisesti varmaan yksi vain mahdollista saada/hankkia. Asutaan pk seudulla ja useampi lapsi tarvitsisi enemmän tilaa. Meillä myös 2 isoa aktiivista koiraa tällä hetkellä, niin resurssit ei riitä kyllä kovinkaan moneen lapseen. Eri asia jos asuttaisiin okt talossa missä iso aidattu piha, niin helpottaisi koirien kanssa.
Monestako lapsesta haaveilet?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Me haaveiltiin aina kuudesta,se vaan oli jotenki selvää,et halutaan kuus(ei uskonnollista tms syytä) seiskasta puhuttiin,vaakakupissa ikä,traumaattinen raskaus,ylipaino ja edellisen.pitkä yritys aika...nyt on testi haettu ja jännittää ihan hirveestiViisi olisi ihana! Nyt on neljä, mutta hirveä vauvakuume vaivaa, vaikka kuopus vasta 8 kk. Pitäisi enää mies saada suostuteltua vitoseen. Ikää nyt 37. Kuopusta odottaessa ajattelin olevani ikäloppu, mutta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota moniin tämänikäisiin odottajiin, enkä enää ajattele ikääni niin toivottomaksi kuin jokin aika sitten. Yhdelle olisi vielä tilaa mun sydämessä
.
Kolmesta olen haaveillut, tällä hetkellä kaksi ja miehen mielestä tarpeeksi 
vaikka salaa olen kyllä miettinyt että ei neljäkään minua haittaisi, mutta järkisyyt pakottaisi kyllä jäämään tuohon kolmeen. 
No, olisin onnellinen jos saisin mieheltä luvan edes siihen kolmanteen 
vaikka salaa olen kyllä miettinyt että ei neljäkään minua haittaisi, mutta järkisyyt pakottaisi kyllä jäämään tuohon kolmeen. No, olisin onnellinen jos saisin mieheltä luvan edes siihen kolmanteen Särkynyt31
Oman äänensä löytänyt
Kaksi löytyy ja kolmannesta ollaan haaveiltu. Nyt se haave jäi sairaalaan, jos vielä joskus....
Meillä on yksi lapsi ja jossain vaiheessa kun lapsi oli alle 1v. päätettiin että yksi riittää. Mutta silti aika ajoin tulee pohtineeksi sitä toista. Toisaalta olisi kannattanut tehdä toinen samantien samoilla silmillä ja samoilla valvomisilla.
Mä vain mietin sitä että jääkö tämä meidän ainoa lapsi tulevaisuudessa kuinka "yksin". Ei ole edes sisarusta jakamassa iloja ja suruja. Mulla itsellä on ollut "ongelmallinen" sisarussuhde syystä, että ikäero on ollut liikaa (4 vuotta). En siis ole kokenut että sisaruksesta olisi ollut mitään iloa. Ainaista riitaa ja toraa vain. Mutta miehellä ja hänen veljellään on oikein läheiset välit, ihan kateeksi käy.
Mä vain mietin ja mietin ja mietin että mitä jos olisikin kaksi. Ongelmia tulee mm. rahat loppuu, tila ei riitä. Ja kun me päätettiin että yksi on hyvä ja kolmistaan on mukava olla.
Mä vain mietin sitä että jääkö tämä meidän ainoa lapsi tulevaisuudessa kuinka "yksin". Ei ole edes sisarusta jakamassa iloja ja suruja. Mulla itsellä on ollut "ongelmallinen" sisarussuhde syystä, että ikäero on ollut liikaa (4 vuotta). En siis ole kokenut että sisaruksesta olisi ollut mitään iloa. Ainaista riitaa ja toraa vain. Mutta miehellä ja hänen veljellään on oikein läheiset välit, ihan kateeksi käy.
Mä vain mietin ja mietin ja mietin että mitä jos olisikin kaksi. Ongelmia tulee mm. rahat loppuu, tila ei riitä. Ja kun me päätettiin että yksi on hyvä ja kolmistaan on mukava olla.
Varmaan aika yleisiä pohdintoja. Jos yhtään helpottaa, niin minä olen ainoa lapsi enkä koe että sisaruksen puuttuminen on tehnyt elämästäni sen huonompaa. Ehkä jotkut kaverisuhteet ovat sen sijaan tärkeämpiä, ihan sieltä varhaislapsuudesta on pysynyt ystäviä näihin päiviin asti. Vasta näin vanhoilla päivillä olen pohtinut että olisi helpompi käsitellä vanhempien ikääntymistä ja aikanaan poismenoa jos olisi sisarus, mutta onneksi nyt on oma perhe tukena. Mutta siis lapsena en osannut sisarusta kaivata, kavereiden sisarukset oli lähinnä heille ärsyttäviä enkä nähnyt sisarusonnea jota olisin kadehtivat. Usein lomille sain kaverin mukaan esim mökille, kivaa oli!
Toisaalta omien lasten ikäero on ihan tarkoituksella 3v4kk. Samoilla silmillä ei olisi jaksanut mutta nyt ikäero on sopivan pieni niin että leikkivät yhdessä ja isompi osaa johtaa leikkiä ja katsoa jopa vähän pienemmän perään. Mitä olen kuullut niin vähänpä se ikäero vaikuttaa siihen miten lapset viihtyvät yhdessä, se on myös persoonallisuudesta kiinni. Pienellä ikäerolla isompi saattaa kokea uuden vauvan uhkana jos on vielä sylissä viihtyvä taapero tms, isompana taas saattaa mielellään hoivata ja leikittää vauvaa. Jos siis sitä kakkosvauvaa miettii. Ainahan sitä tulee pohdittua mitä jos. Mutta jos teillä on hyvä näin niin turha murehtia lapsen yksinäisyyttä. Kyllä hän varmasti saa ympärilleen tärkeitä ihmisiä elämänsä varrella
Eilen vähän pintapuolisesti juteltiin mahdollisesta toisesta lapsesta. Miehen mielestä koska olen nyt hoitovapaalla ja olemassa olevaan työpaikkaan on melkeinpä mahdotonta palata näin perheellisenä, niin mun pitäisi katsoa syksyllä uusi työpaikka. Toisekseen koska eka lapsi piti jäädä myös viimeiseksi niin sen takia olen aikonut olla tämän 3v. kotona, mutta jos saisimme toisen lapsen niin en todellakaan halua olla näin kauaan kotosalla eikä siihen ole taloudellisesti mahdollisuuksiakaan.
Siispä: hanki duuni niin tehdään lapsi.
Reilua.
:D
Siispä: hanki duuni niin tehdään lapsi.
Reilua.
:D
Meillä on 4 ja 5 yritetään. Mulla on 3 lasta edellisestä liitosta ja tämä 4 on yhteinen. Vielä haluttais toinen yhteinen. Vanhimmat lapset ovat kaksoset ja täyttävät jo 13. Välissä 11v ja nuorin täyttää ens viikolla 2v. (Kolme tyttöä ja yksi poika)
Eukalyptys
Näppärä viestien naputtelija
Yhdestä olen jo erittäin kiitollinen 
halua useampaan ei oikeastaan edes ole.
halua useampaan ei oikeastaan edes ole.
Vähintään 2, mut ehkä 3. Aina ajattelin ennen että kaksi riittää, mut yhden saatua oon ajatellut että jos kuitenkin 3. No, meillä on vasta yksi tänä vuonna 3-vuotias, ja ikää meillä on 30 ja 36, niin saa nähdä mihin tämä luku sitten päätyy. Luulen että miehelle riittää kaksi, jos sais nyt sen toisen aikaiseksi 
Tämä miten sisarukset tulee toimeen on aika isoilta osin luonnekysymys. Itse tulin hyvin toimeen 5-vuotta vanhemman veljeni kanssa. Oli meilläkin kyllä kinaa, mutta niin taitaa olla kaiken ikäisillä sisaruksilla lapsena. Toisaalta koen mieheni ja ystäväni näin aikuisena isommaksi henkiseksi tueksi kuin sisarukset. Omat vanhemmat tosin on vielä sen verran nuoria ettei heistä tarvitse huolehtia. Mitä siis yritän sanoa on että sisarukset ei ole välttämättä ikävä asia, mutta ei mikään välttämättömyyskään että voi olla tyytyväinen. Joka tapauksessa suosittelen miettimään haluatteko te toisen lapsen eikä välttämättä niinkään sitä tarvitseeko lapsenne sisaruksen. :)