Mä olen aina ollut varma siitä että haluan 2 lasta ja kuopuksen alkuraskaus oli sen verran raskas pahoinvoinnin ja väsymyksen takia pienen 1,5veen kanssa että päätin että lapsiluku on nyt täynnä kiitos ja vauvatehdas on nyt kiinni. Siihen vaikutti vahvasti myös se että esikoinen oli aika vaativa vauva. No tämä kakkonen on ollut kaikinpuolin niin helppo tapaus että olen alkanut kuvittelemaan että kolmas olisi hyvä idea. Mies on aina sanonut haluavansa neljä, mutta se on mulle liikaa. Taloudellisista syistä pitäisi pysyä nykyisessä lapsiluvussa, mutta sydän ja kohtu ovat alkaneet huutamaan aika kovaa sitä kolmatta vauvaa jos meille vaan soisi se onni vielä... Kuopus täyttää kuukauden päästä vuoden, joten en ole valmis ihan heti tähän perään, vaikka olen potenut vauvakuumetta vaikka kuinka kauan jo. Tietty olisi mukavaa ja helppoa nyt kun lapset kasvavat ja ovat itsenäisempiä, mutta menisikö se yksi vielä tähän samaan syssyyn... Ikää jo 34, joten jos tehdään, niin tehdään nyt tähän perään. En halua valvoa enää 40 vuotiaana.