Purkautuminen tiedossa mittauksista ja keskiarvoista:
Olin neuvolassa ja mua ärsyttää. Mua ärsyttää se käyrien kyttääminen. Tiedän että on äärettömän hyvä, että meillä suomessa on näin tehokas seurantasysteemi ja äidistä ja vauvoista pidetään huolta, MUTTA silti nyt vaan ärsyttää.
Ensinnäkin ärsyttää verenpaineen mittaaminen. Mulla on jännitysverenpainetta. Mua ei jännitä neuvolan täti, ei sisätutkimusten tekemiset ei mikään piikittäminen, mutta verenpaineen mittaamisesta on tullut sellainen itseään toteuttava ennustus, joka on alkanut jo jossain murrosiässä. Sen takia olen hankkinut mittarin kotiin, kun tulin raskaaksi, että saan oikeat tulokset. Neuvolassa mun paineita olisi ihan turha mitata ja mua ärsyttää, että mitataan. Mua ahdistaa mennä neuovaan verenpaineenmittauksen takia!! Ja sitten mua ahdistaa se, että aina täytyy keskustella se sama asia uudestaan. Nevolassa paineet olleet koko raskauden 130-140/75-90. Kotona paineet koko ajan 100-120/55-70. Pissa puhdas, ei päänsärkyjä tms. Verenpaineen kotona olen mitannut useammalla mittarilla, jotka kaikki näyttää samaa.
Mä kohta kieltäydyn verenpaineen mittauksesta neuvolassa. Prkle. Ahdistaa. Ja ärsyttää sitten se, että aina joutuu selittelemään että niin mun paineet johtuu siitä että jännitän mittaamista.
Sitten painoa oli tullut nyt 750g/vko. Joo kai nyt, kun en ole pystynyt liikkumaan ja olen varmaan syönytkin enemmän kun jäin töistä pois. Paino noussut nyt 13 kg koko raskauden aikana ja rv36+1 menossa. Sain lihomisen "anteeksi" kun on sallitun rajoisa vielä kokonaispainonnousu. Pitäiskö laihduttaa seuraavaa neuvolakäyntiä varten, että mennään oikeilla käyrillä. ÄH! (joo tiedän nyt ei voi eikä saa laihduttaa enkä aio, mutta ärsyttää silti).
Ja sekin on ärsyttävää, että sf-mitta on koko ajan yläkäyrillä. Mitä se tarkoittaa?? No kasvaapa ainakin tasaisesti. Nyt oli sf-mitta 34 eikä ole vielä aivan alas asti laskeutunut. Mutta jos se voi johtua vauvan sijainnista, lapsiveden määrästä tai sitten siitä lapsen koosta, niin onko sitä pakko niin tarkasti tuijottaa. Vielä jos kerran viimeisessä lääkärintarkastuksessa tarkemmin arvioidaan vauvan koko ja muut.
Kiitos, että sain purkautua. Tämähän johtuu varmasti tasan vaan ja ainoastaan mun omasta ongelmasta suhtautua käyriin ja keskiarvoihin. Olisi turvallisenoloista olla aina keskiarvoilla ja keskiverto ja mahdollisimman normaali. Sitten kun vielä kokee, että joutuu selittelemään neuvolassa (vaikka ei edes varmasti oikeesti tarvitsisi), niin hermot vaan välillä menee. Ja ehkä oon vaan nyt herkillä, ärtynyt, nukkunut huonosti ja viimeisillä viikoilla, niin ei oikein jaksa enää tätä koko hommaa, jossa koko ajan ollaan seurannassa ja tarkkailussa. Voi kun jo pian tämä vauva syntyis, niin ei tarttisi enää murehtia että onko kaikki vauvalla varmasti hyvin, kun sitä ei itse voi katsomalla tarkistaa (aivan niin kuin keskiarvot siitä mitään kertois).
Ehkä mun pitäis vaan osata jotenkin löysätä itse pipoa ja eikä vaatia itseltä tai vauvalta keskiarvoja, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
