Miten ja milloin kerrotte/kerroitte raskaudesta?

Vielä en ole kertonut kuin miehelle, koska tein positiivisen testin vasta tänä aamuna. Meillä on jo kaksi lasta ja tämä raskaus oli täysi vahinko. Kerron varmaan viikonloppuna muutamalle ystävälle, jotta voimme keskustella asiasta, sillä raskauden ajankohta on huonoin mahdollinen perheellemme.
Huh! Toivottavasti asiasta keskusteleminen selkeyttää omia tunteita myös. Ja toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin. Varmasti tosi ristiriitaiset fiilikset.
 
Me päätettiin eilen kertoa tuleville isovanhemmille sen jälkeen, kun saatiin hyviä uutisia varhaisultrasta! Koska ensimmäinen tulossa tuntuu kivalta jakaa asiaa jo, vaikka onkin vasta 8+2 menossa. Kaikki oli niin onnellisia meidän puolesta ja molemmat tulevat mummot hieman jo hössötää 🙈🥰
 
Päätin kertoa isälle, ku äitiäni oli alkanu painaan se, että se pitää isältä tätä raskautta salassa. Lupasin äitille, että pääsevät yhessä puhumaan asiasta. Soitin äsken isälle ja kerroin. Se oli niin onnellinen! Alan itkeen, on ihanaa ku toinen on niin aidosti onnellinen meidän puolesta. Isä sanoi: "Oho! Vau! Onneksi olkoon! Ihana uutinen!" Lupasi pitää salassa, että saan itse sitten kertoa muulle perheelle kun viikot on vähän turvallisemmat :Two-hearts:
 
Ollaan kerrottu tipotellen vasta ihan lähimmille ystäville, sellaisille joiden kanssa voisi jakaa surunkin jos huonosti kävisi. Esihenkilö tietää kun oon joutunut olemaan hetken töistä poissa oireilun vuoksi. Perhe saanee tietää vasta nt-ultran jälkeen, ennustan armotonta hössötystä 😅
 
Ollaan kerrottu tipotellen vasta ihan lähimmille ystäville, sellaisille joiden kanssa voisi jakaa surunkin jos huonosti kävisi. Esihenkilö tietää kun oon joutunut olemaan hetken töistä poissa oireilun vuoksi. Perhe saanee tietää vasta nt-ultran jälkeen, ennustan armotonta hössötystä 😅
Sama tilanne ja fiilikset täällä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Pari viikkoa pitäisi malttaa.
 
Meillä ei tiedä kun molemmilta muutama läheinen ystävä ja oma esihenkilöni. Tarkoituksena olisi tässä ihan muutaman viikon sisään kertoa myös molempien vanhemmille ja sisaruksille. Tilanne on sinänsä jännittävä, kun ensinmäinen lapsenlapsi molempien puolelta🥰
 
Äitini kertoi (kysyi luvan etukäteen) omalle äidilleen, kun hän heillä vieraili. Mietin jo, että onko mummo suuttunut mulle kun en itse kertonut tai kun odotin näin pitkään, kun hän ei soittanut mulle kahteen päivään. Olisi hänelle ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, vaikka hänellä on 11 lastenlasta, tosin olen toiseksi vanhin niistä (oma veljeni vanhin). Olin odottanu että hän saattais innostua niin paljon, että soittelis sitten joka päivä. No eilen hän soitti ja se puhelu oli tosi ihana! Hän toivotti meille "paksua oloa". Minusta se oli todella ihana toivotus. Hän kertoi myös nähneensä unta pienestä tytöstä, jolla oli pikkiriikkiset jalat ja niissä pikkutikkuset varpaat. Useampi on nyt sanonut että fiilistelee meille tyttöä, saa nähdä kuinka käy. Tänään nään kummitätiäni ja kerron hänelle ja perheelleen :Two-hearts:
 
Me viime viikonloppuna paljastettiin läheisimmille perheenjäsenille. Minun äidille ja sisaruksille niin, että ostin Mauri Kunnaksen isovanhempien kirjan, jonka annoin äidilleni. Siellä sisällä oli ultrakuva. Olen siis kerännyt Mauri Kunnaksen kirjoja talteen äidin luokse tulevaa lasta varten. Siitä tuo idea.

Miehen äidille ja veljen perheelle niin, että laitettiin ultrakuva kansioon, jossa on meidän tulevan asunnon papereita. Oltiin sitten esittelemässä niitä papereita miehen äidille (on siis ollut rakennusalalla töissä ennen eläköitymistä), joka ensimmäisenä näki ultrakuvan kansiota avatessaan.

Tänään kerroin töissä koko tiimille (esimies tiesi jo) aamun palaverissa kun piti tulevia kesälomia miettiä. Nyt voikin sitten ihan vapaasti kulkea "maha pystyssä" töissä mitään peittelemättä!
 
No nyt vähän kuumottelee.. Kun ei ole mahdollista nähdä kasvotusten välimatkan vuoksi niin tein kirjeen ja sen pitäisi olla huomenna perillä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Ja tää oli muuten tosi hyvä tapa kertoa mun äidille esikoisesta, tykkäsi itsekin. Se oli kotona ja sai vetää rauhassa happea 😄

Huomenna olisi sitten mun oman mummun kirje perillä. Meinasin ensin laittaa sen aiemmin samoihin aikoihin kun äidin kirjeen, mutta en ollut valmis. Nyt vk18 hetki tuntui oikeammalta, kun toisaalta mummun kautta kuulee mahdollisesti sitten muukin suku enkä yli 80v mummulta (jolla on vasta yksi lapsenlapsenlapsi) halua sitä iloa kieltää ❤️
 
Ja tää oli muuten tosi hyvä tapa kertoa mun äidille esikoisesta, tykkäsi itsekin. Se oli kotona ja sai vetää rauhassa happea 😄

Huomenna olisi sitten mun oman mummun kirje perillä. Meinasin ensin laittaa sen aiemmin samoihin aikoihin kun äidin kirjeen, mutta en ollut valmis. Nyt vk18 hetki tuntui oikeammalta, kun toisaalta mummun kautta kuulee mahdollisesti sitten muukin suku enkä yli 80v mummulta (jolla on vasta yksi lapsenlapsenlapsi) halua sitä iloa kieltää ❤️
Miten noihin kirjeisiin reagoitiin? Kuulostaa aivan ihanalta tavalta kertoa🥰 itselläni kertominen oli soittona tai whatsapp viestinä vaan😅
 
Miten noihin kirjeisiin reagoitiin? Kuulostaa aivan ihanalta tavalta kertoa🥰 itselläni kertominen oli soittona tai whatsapp viestinä vaan😅
Kirjeissä oli semmoiset netistä kaivellut runot ja sitten teetin ultrakuvista pienet valokuvat.. Kirjepaperi kuorineen oli erikseen myös ostettu niin vähän hienompaa kun perus valkoinen A4. No äitihän laittoi heti wa-viestillä vastausta, kun itki vaan siellä 😅 Oli kuulemma tunnistanut käsialan kuoresta ja ajatellut, että jotaki koirien kuvia olisin lähettänyt (mitä en ole tehny kai ikinä) 😂 Mummun kans ollaan harrastettu kirjeiden kirjoittelua muutenkin, kun ei tahdo kuulla puhelimessa. Ei sitten jää mitään ns. tulkinnan varaan. Joten tulisko ens viikolla vastakirje ☺️
 
Yleisesti kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen. Töissä oli pakko kertoo melkein heti 😀
 
Takaisin
Top