Mitä mielessä? Pännii, mietityttää, ihmetyttää...

Mulla on epäsäännöllinen työaika, aikaisin vuoro alkaa klo.6 aamulla ja myöhäisin klo.12-14 päivällä. Nyt on ollu paljon aikaisia aamuja ja pitkä työputki menos, joten oon kyl niin rättiväsyksis jo ku kotiin pääsen ja sit pitäis jaksaa viä kotiaskareet.. Toivottavasti tää väsymys alkais pian helpottaa..
 
Voi ei daimi, toivottavasti on sitten vastapainoksi pitkät vapaat? Mulla taas säännöllinem 8-16 duuni, niin joudun olemaan pois töistä neuvoloiden takia. Varmaan siis jään aika pian tästä kiinni jollen keksi muuta hyvää selitystä.. :/
 
Nautilus, ei ny niinkään.. Vapaat on normaalisti sillon ja tällön, päivä siä toinen tää..ehkä kerran kuus on viikonloppuvapaa..
 
Itsekin päivätyössä niin mietin noita neuvoloissa käyntejä; luin, että jos ne eivät ole järjesteltävissä muutoin niin niissä käynti on työaikaa. Mietin vain, että missä vaiheessa sitä haluaa töissä asian paljastaa... Ensimmäinen käynti sattuu onneksi olemaan lomalla ollessani, joten tässä ei ongelmia tule, mutta pitää pohtia miten sitten nuo jatkokäynnit..
 
Mulla pakko sopia vapaille neuvolat tai sitte muutta vuoroja, kesken työpäivän en pysty lähtemään töistä mihinkään.
 
Meijän puljussa omat menot on hyvinkin sovitettavissa eikä pomo edes kysele mihin on menossa. Mutta noin muuten hommat on sellasia että voi hakea erityisäitiysvapaata. Ajatus ei tunnu juurikaan pahalta vaikka on sitten pitkään tekemättä mitään, mut se että jättää muut firmassa "pulaan" on henkisesti raskasta :D mut ehkä sitä pitäs kerranki aatella itteensä ja eritoten sitä syntymätöntä ipanaa..
 
Kamalaa, kun on aamulla ihan kauhee tunne, että kaikki ei ole hyvin. En tiiä mistä tämä tunne yhtäkkiä tuli. Eilen oli pahoinvoinnin suhteen suht oireetonta, eikä tänäänkään ole koko aamuna ollut vielä pahoinvointia, vaikka monta aamua alkanut nyt pahoinvoinnilla. Ihan semmonen tunne, että keskeytynyt. Alan jo toivoa että pahoinvointi alkaa uudestaan.
Eilen tuli oltua paljussa aika kauan, sitäkin aloin sit aamulla stressata ja googletella, ja tietty siellä lukee että kuumuus ei olisi hyväksi. Olin esikoisenkin aikaan kyllä ainakin pari kertaa paljussa, ja tiedän että moni muukin on raskausaikana ollut.
Miksi nyt yhtäkkiä tämmöisen stressin ja ahdistuksen lykkäsi.:smiley-angry017
 
Meilläkin töissä saa liikkua aika vapaasti, kunhan työt tulee tehtyä. Tuntuu silti oudolta "valehdella" missä sitä aina käy :D mutta en siis halua kertoa asiasta vielä ainakaan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Mutta aikaisin täytyy asia ottaa kyllä esille, sillä joudun kouluttamaan tilalleni uuden henkilön. Kukaan ei meillä nimittäin osaa tällä hetkellä minun töitäni. Tuo on toki huono asia, mutta olen kuitenkin niin tyytyväinen työhöni, niin eipähän kukaan vie hommiani [emoji1]
 
Nostan hattua teille, jotka toimitte asiakaspalvelutehtävissä tai ruumiillisessa työssä. Vaikka itsellä oireet on maltilliset, niin kyllä tällainen toimistotyö, missä voi välillä vaan nojailla työpöytään ja huokailla, on ihanteellinen tähän olotilaan. Välillä on ajatuksetkin niin muualla, että mitäköhän sitä tulisi höpistyä, jos pitäisi koko ajan olla asiakkaiden kanssa juttusilla. :joyful:
 
JMT sanoi:
Mites onko muita vuorotyöläisiä?
Click to expand...

Täällä kolmivuorotyöläinen ekaa oottelee, myös yövuoroja teen ja työskentelen psykiatrisessa sairaalassa. Yövuorot itsessään ei niin paljon jännitä (oon ollut siis kesälomalla, maanantaina takas töihin), vaan se, että meidän osastolla potilaat tupakoi tupakkakopissa sisällä ja se haju yltää osaston päiväsaliinkin yöaikaan.:silent Öisin siis ilmastointijärjestelmä on kiinni. En tiiä miten selviän siitä hajusta, saati haluanko altistaa tulevaa pikkuista sille katkulle.
 
Oottelen myös esikoista, yksi keskenmeno keväällä ennen tänhetkistä raskaustumista. Pelottaa ihan kamalasti että jotain sattuu, mutta toisaalta oireet on ihan toista luokkaa kuin viimeksi. Mut huolettaa kun tissit ei oo kipeet

Mun pää on ihan täynnä kauhuskenaarioita ja stressinaiheita, ja vollotan päivittäin monta kertaa. Mitenköhän sitä sais ittensä rauhoittumaan?
 
Jupiter sanoi:
Täällä kolmivuorotyöläinen ekaa oottelee, myös yövuoroja teen ja työskentelen psykiatrisessa sairaalassa. Yövuorot itsessään ei niin paljon jännitä (oon ollut siis kesälomalla, maanantaina takas töihin), vaan se, että meidän osastolla potilaat tupakoi tupakkakopissa sisällä ja se haju yltää osaston päiväsaliinkin yöaikaan.:silent Öisin siis ilmastointijärjestelmä on kiinni. En tiiä miten selviän siitä hajusta, saati haluanko altistaa tulevaa pikkuista sille katkulle.
Click to expand...

Mun mielestä sun pitäs pystyä kieltäytyä yövuotoista jo vetoamalla tohon tupakointiin. Oo ihmeessä yhteydessä joko luottamusmieheen työturvallisuusmieheen :)
 
Ja tuo on aivan ihme juttu et yöllä ilmastointi on sammuksissa, eihän se sillon toimi oikein. Ihme jutuista säästetään, jos ei oo vielä työpaikkas homeessa ni ei mee pitkään ni homehtuu.
 
Jep, tuolla talossa on asiat vähän viturallaan. Uusi sairaala valmistuu muutaman vuoden päästä, mutta se ei tässä tilanteessa kauheesti auta. Täytyy jutella asiasta kivan lähiesimiehen kanssa ja neuvolassa.
 
Ollaanko teillä jupiter yksin yössä? Ihan sillä aatelin kun psyyke puolella kun on aina väkivallan mahdollisuus.
 
toupie sanoi:
Kamalaa, kun on aamulla ihan kauhee tunne, että kaikki ei ole hyvin. En tiiä mistä tämä tunne yhtäkkiä tuli. Eilen oli pahoinvoinnin suhteen suht oireetonta, eikä tänäänkään ole koko aamuna ollut vielä pahoinvointia, vaikka monta aamua alkanut nyt pahoinvoinnilla. Ihan semmonen tunne, että keskeytynyt. Alan jo toivoa että pahoinvointi alkaa uudestaan.
Eilen tuli oltua paljussa aika kauan, sitäkin aloin sit aamulla stressata ja googletella, ja tietty siellä lukee että kuumuus ei olisi hyväksi. Olin esikoisenkin aikaan kyllä ainakin pari kertaa paljussa, ja tiedän että moni muukin on raskausaikana ollut.
Miksi nyt yhtäkkiä tämmöisen stressin ja ahdistuksen lykkäsi.:smiley-angry017
Click to expand...

Joko oireet on palannut tai stressi helpottanut? Voin kuvitella kuinka ikävää on kun itselläkin paha olo ynnä muut oireet helpottaa ja heti alkaa mieltä kalvaa... Tylsää kun tässä vaiheessa on vain kyettävä luottamaan että kaikki olis hyvin, toivottavasti ( ja tarkoitan tätä hyvällä) paha olo palaa:)
 
Toupie, jos ei oo tullut verta tai mitään nii älähdetään huoli siellä :) Jos ois keskeytynyt keskenmeno, nii sulla jatkuis oireet kun pikkutyyppi edelleen kiinni kohdussa. Ne voi vaihdella aina päivittäin ja riippua kaikesta mitä syöt tai juot (ja kuinka paljon) tai mitä teet ja millanen yö takana jne.. Älä siis hätäile :Heartred muistan kyll ku esikkoa odotin nii oli kauheeta ku pahoinvointi alkoi väistyä ja ei vielä liikkeet tuntuu ni oli höntti olo.
 
Kiitos kysymästä Hialeah, on helpottanut stressi ja oireetkin palasi parin päivän tauon jälkeen. Pari päivää oli taas aivan kamalaa pahoinvointia, mutta tänään ollut taas aika oireeton päivä. Pakko tosiaan luottaa että kaikki menee hyvin ja että kaikki on kunnossa vaikka välillä ois oireetonta.:)
Hepuli, itsekin yritin itseäni lohdutella just tuolla, että jos ois keskeytynyt, niin todennäköisesti oireet jatkuis siitä huolimatta. Ja että yleisempää mahtaa olla se että km alkaa vuodolla. Vaan sillon kun huolettaa, niin ei oikein mikään helpota siihen ahdistukseen.
Mulla oli sama juttu esikoisesta, huolehdin silloinkin niin kauan että alkoi liikkeet tuntua ja maha kasvaa, eikä tämä toinen raskaus ole ollut yhtään helpompaa huolen suhteen. Tai no, en mä samalla tavalla pelkää keskenmenoa kuitenkaan kuin silloin, ja olo on ihan eri tavalla luottavaisempi. Vaan tulee niitä tässä toisessakin näköjään näitä huonoja hetkiä.:D
Mutta nyt kun oireet taas palasi, niin ahdistuskin helpotti.:)
Kiitos teille tsemppiviesteistä!<3
 
Tää ympärivuorokautinen pahoinvointi vie multa järjen. Vieläkään ei ole tullut ylös asti mutta tämä kuvotus on jotain ihan jäätävää... eikä luottotroppini cokis tunnu enää auttavan niin hyvin kuin aluksi :banghead: tekis mieli vaan maata sikiöasennossa ulisemassa :dead:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top