Mitä huolenaiheita?

[Omena]

Minkälaisia huolenaiheita teille raskaus on nostattanut?

Itse olen miettinyt eniten meidän talon tilamäärää tällä hetkellä. Asumme vanhaa taloa, jossa osa on vielä remontoimatta, ja välttämättä ei ole rahaa ja aikaa ihan heti remontoida lisätilaa käyttöön... Hassua, että ennen plussaamista ajattelin, että hyvinhän sitä on ennenkin pienemmissä tiloissa perhe elänyt, eikä taatusti kaikilla vauvoilla vieläkään ole omaa huonetta. Mutta heti kun plussattiin, olen alkanut tuskailla, että millähän aikataululla saadaan tehtyä lisää makuuhuoneita huusholliin. :D Meiltä siis löytyy (vain) yksi makuuhuone, olohuone/ruokailuhuone ja tilava kodinhoitohuone ja tietenkin keittiö.

 

[riam]

Meillä on 56 neliöinen kaksio ja kyllä suunniteltiin että yritetään tähän mahtua mahdollisimman pitkään. Kaappitilaa on tosi niukasti, mut pitää alkaa hyvissä ajoin raivaamaan tilaa tulokkaan tavaroille. Sama huolenaihe siis täällä!

 

[Miimu_75]

Tällä hetkellä huolehdin vain siintä että tämä raskaus menee loppuun asti ilman että kummankaan henki joutuu vaaraan. Kaikki muu on toisarvoista. En tokikaan väheksy teidän huolia, ymmärrän nekin täysin ja saattaisin itsekkin murehtia tilan riittämistä jos ei olis muuta mielellä.

 

[Emmpuh]

Samanlainen pelko /huolenaihe kuin miimu_75. Toivon niin, että tämä raskaus etenisi loppuun asti. Viime raskaus (ensimmäinen) päätty rv19 keskenmenoon.. Silloin tuntui ettei mikään mennyt niin kuin kuuluisi ja useampaan otteeseen sain viettää aikaa lääkärissä, neuvolassa ja sairaalassa. Silloin kyllä tuntui ettei voimat riitä ja pariin otteeseen sainkin sairaalassa lisä verta..
Nyt pelottaa kamalasti miten menee, kun nyt ollaan vielä ihan alussa noin 5+ ja tullut veren vuotoja jo nyt. Tänään kävin lääkärissä verikokeissa josta tutkitaan raskaushormoonin määrä. Tuloksia pitää kuitenkin odottaa vielä maanantaihin. Toivotaan parasta, vaikka verikokeethan eivät vielä yksin kerrokaan kuinka raskaus etenee.. Mutta jos jotain suuntaa ja mielenrauhaa se toisi!
Kaikille onnea! Ja yritetään jokainen olla turhaan liikaa stressaamatta !

 

[snuu]

v Muakin huolettaa varmaan sinne toiselle kolmannekselle asti vaan tää raskaus itsessään. Tosi vahva tunne tuulimunasta vaikka en semmosta oo kokenut. Olispa jo se ultra.. muuten tietysti mietityttää, että miten kahden kanssa pärjätään. Eka vauvavuos meinas olla meidän parisuhteen turmio, mutta selvittiin. Toivottavasti tämä kakkonen ei mullista maailmaa niin kovasti.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app

 

[Hessu]

Ite en oo pahemmin ehtinyt huolehtimaan mistään kun olo on niin kauhee koko aika :D mut asiat mitkä pyörinyt mielessä on just miten esikoinen ottaa uuden tulokkaan vastaan, ikäeroahan heille tulee 3vuotta. Tuleeko mustasukkaisuutta, miten ajan jakaa fiksusti, että molemmat saavat huomiota? Pitäisikö esikoinen pitää muutaman kerran viikossa hoidossa, jotta saa oman ikäisten kanssa leikkiä vai olla kotona? En siis huolehdi näistä asioista mutta näitä tulee mietittyä silloin tällöin :)

 

[Omena]

Joo, ihan varmasti jokainen raskaana oleva on lähtökohtaisesti huolissaan siitä, sujuuko kaikki hyvin raskauden aikana ja pysyykö kaikki osapuolet terveinä. Millään muulla ei loppuviimein olekaan merkitystä. :) Mutta noita pinnallisempia huolenaiheita pulpahtelee kuitenkin mieleen ja niitä on mukava jakaa ja kuulla muidenkin mietteitä.

 

[Emmy']

Tutuilta huolilta kuulostavat teidän huolen aiheenne. Minua huolestuttaa ensisijaisesti tällä hetkellä keskenmeno. Halusin sinne varhaisultraankin mennä juuri siksi, että nään että raskaus on kohdussa ja ettei ole tuulimunaraskaus. Rukoilin siellä varhaisultrassa ennen kuin näin pienen sydämen lyönnit ruudulla. Miksi sitä pitää pelätä niin paljon?

Tämä ensimmäinen kolmannes on rankkaa, kun ei vielä tunne pikkuisen liikkeitä. Ainakin minua rauhoitti keski-/loppuraskaudesta se kun tunsi pienet potkut. Tiesi ainakin, että kaikki on kunnossa.

 

[Libra]

Jos jatan tasta sen pois, etta raskaus huolestuttaa ja oma terveys, vaikkakaan ei ole mitaan olemassa olevaa syyta huoleen. Ensimmainen raskaus, joten ei aavistustakaan, miten kaiken kuuluisi menna. Viime aikoina mielessa ovat pyorineet jaksaminen, tuleva muutos, siita selviaminen seka monet kaytannon asiat, kuten talousasiat.

Esimerkiksi mieheni tyosopimus paattyy kesakuussa ja ulkomailla asuminen tarkoittaa kaytannossa meille sita, etta mina kayn toissa ja mieheni saa tyottomyyskorvausta korkeintaan 6 kk. Minun palkallani en pysty meita kaikkia elattamaan, joten saastot joutuvat kayttoon. Apua. Needless to say, etta tama raskaus ei ollut laskuissa mukana. :)

Enta miten tama kaikki vaikuttaa parisuhteeseen? Tahan asti olemme olleet molemmat tyossakayvia ja toisen kotona oleminen on varmasti muutos. Ja siihen viela lapsi mukaan. Suhde on vakaalla pohjalla, mutta silti tuntuu, etta venetta tullaan keikuttelemaan ensi syksyna.

Entas se sitten, etta meilla ei ole tukiverkkoa, josta saisi apua lapsen hoitoon tassa maassa. Lahimmat tukijat asuvat 1000 km paassa. Kenelle soitan klo 3 aamuyolla, etta nyt loppuu jarki ja lapsi ei nuku tai etta voitko tulla auttamaan?

Ja miten perheen kommunikointi hoidetaan, jos perheen aidinkielet ovat suomi ja italia, puhekieli yleisenglanti ja maan kieli hollanti? Lapselle voi opettaa vain omaa aidinkieltaan, jotta kielioppi, tunnekieli ja abstrakti ajattelu pystyvat kehittymaan. Tyossani olen nahnyt liian monta esimerkkia vastaavasta tilanteesta, jossa lapsi osaa montaa kielta, mutta akateeminen kieli on jaanyt kehittymatta ja siten vaikeuttaa huomattavasti oppimista.

Naita on tosi "kiva" miettia aamuyolla, kun oksettaa niin paljon, ettei pysty nukkumaan. :)

 

[Emmpuh]

Sain juuri äsken netin kautta luettua verikokeen tuloksen, eli raskaushormoonia mulla olisi sen mukaan 334 IU/l.. En tiedä tästä ei kyllä nyt ollut vielä mitään apua... Seuraavaan verikokeeseen tarkoitus mennä vasta noin 2 viikon päästä että pystyis vertailla tuloksia..

Minusta tuo 334 kuulostaa aika vähäiseltä ?? Onko kenelläkään tarkempaa tietoa/ oma kohtaisia kokemuksia raskaushormooni arvoista?

Mulla on kyllä siis epäsäännölliset kuukautiset, joten varmaa ei ole että millä viikolla nyt mennään.. Viimeiset kuukautiset alkoivat tiputteluvuodolla 19.1 ja kunnon kuukautiset alkoivat 23.1.
Ensimmäisen digitestin tein viime viikon pe 21.1 siinä luki "raskaana 1-2".. Ja omien laskujen mukaan ollaan suurin piirtein rv 5+ nyt.
Pelottaa.. Ja parasta tässä vaiheessa olisi varmaan vain luopua toivosta jo tämän suhteen...
Onkohan tässä enään mitään mahdollisuutta onnistuneeseen raskauteen ? Mitä olette mieltä? Kokemuksia? Jotain

Taitaa tänne perheeseen tulla toinen enkeli..
Elämä on epäoikeuden mukaista Anteeksi valitus kirjoitus..

 

[Omena]

Emmpuh, minulle ei nuo hormonimäärät sano mitään, mutta toivottavasti saat pian vastauksia kysymyksiisi ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin. Onko sinulla ollut vuodon lisäksi jotain muita oireita, mistä päättelisit, että jokin olisi vialla, vai onko vain vaikea luottaa siihen, että kaikki nyt menisi hyvin? EIkös se alkuraskauden vuoto ole useimmiten ihan normaalia, etenkin jos siihen ei liity voimakasta kipua?

 

[Mama Bear]

Erityisen tutulta kuulostavat uuden käyttäjän (Kyfi...630) huolenaiheet. Meillä on myös monikulttuurinen avioliitto, ja kaikki siihen liittyvä huolettaa. Asumme ulkomailla, kaukana omasta perheestäni joka on minulle hyvin läheinen ja tärkeä - asumme suurkaupungissa, kiireen ja kaaoksen ja hulinan keskellä, ja mietin miten siellä sujuu elo pienen vauvan kanssa. Kielipuoli mietityttää myös, joskin meillä tilanne on hieman yksinkertaisempi koska asumme englannin kielisessä maassa, mieheni äidinkieli on englanti ja itse puhun englantia lähes äidinkielen tasolla - mutta haluan ehdottomasti että lapsemme puhuvat myös sujuvaa suomea ja tuntevat tämän puolen kulttuuriperimästään.

Sen lisäksi huolettaa tietysti kaikki se perinteinen, mikä ensiraskaudessa usein pelottaa - meneekö kaikki hyvin, entä jos menee kesken, mitä jos tulee terveysongelmia, entä jos annan itseni lihota liikaa, mitä jos vauvalla on terveysongelmia tai koliikki tai synnytys ei mene hyvin...

..Mutta. Eihän sitä niin voi elää että miettii koko ajan "mitä jos", kun auton alle voi jäädä tuossa oman kodin edessä. Vaikeaa on olla huolehtimatta, mutta yritän silti koko ajan keskittyä positiivisiin asioihin, olla innoissani raskaudesta ja nautiskella uusista tuntemuksista, ja luottaa siihen että kyllä ne asiat aina jotenkin lopulta loksahtelevat kohdalleen parhaalla tavalla. Ei se aina tietysti helppoa ole, mutta vaikka pessimisti ei pety, optimisti on silti onnellisempi.

 

[Emmpuh]

Omena, kiitos :)Toivotaan parasta !
No siis varmasti vaikuttaa toi aikaisempi km siihen et vaikea uskoa, että kaikki menee hyvin.
Varsinaisesti ei kauheasti mitään kipuja ole ollut, mutta ei myöskään mitään raskausoireitakaan ole ollut..
Kuitenkin eilen ja tänään tullut pikkasen enemmän verta pari pientä hyytymääkin :/ nyt ei oikeestaan mitään kipuja ole.. Aikasemmin oli vähän selkäkipeä /lihakset jumissa ja lievää mahakipua.. Vähän niinkuin lieviä kuukautiskipuja.
Nyt myös vähän outo olo oikella mahan alueella.. Sellainen vähän niinkuin puuttunut olo ?? En tiiä mistä se sitten johtuu.. Varmaan vaan oon ollut huonossa asennossa?

 

[Johannainen]

Ensimmäisen raskaus alussa, joten onhan näitä huolenaiheita. :D Mikä on normaalia ja mikä ei? Onko siellä nyt oikeesti joku kasvamassa, vai olenko mä luulosairas. :D

Onneksi mies tukee parhaansa mukaan, samoin kuin muu tukiverkosto. Olisi vielä tarkoitus jaksaa tämä lukukausi koulussa loppuun, ettei äippälomailun jälkeen jäisi niin paljon opiskeltavaa. Väsymys ja uupumus vaikeuttaa opiskelua kamalasti.

 

[mmmustikka]

Tällä hetkellä pahinta on se, että pitää pärjätä ihan yksin huhtikuun puoleenväliin saakka koska poikaystävä on reissussa. Mietin sitä pitäisikö kertoa vielä useammalle ystävälle, että olen raskaana. Pelottaa ajatus siitä että mitä jos tulee keskenmeno kun olen yksin kotona. Pitäisi jo valmiiksi suunnitella kriisitilanteet ja miten niissä tulisi toimia. Muuten olen aina pärjännyt ulkomailla kun vain fysiikka kestää. Olen jo asunut monessa maassa ja oppinut selviytymään. Saksassakin meillä on suuri kansainvälinen ystäväpiiri, joten täällä tuntuu ihan kotoisalta ja turvalliselta olla.Vaikka olisi kuinka vaikeaa puhua suomea koko ajan pikkuiselle niin aion niin tehdä koko ajan. Minäkin jo vauvasta asti kuuntelin iltasatuja koska minulla oli isoveli, jolle luettiin ääneen. Aion siis lukea ääneen pikkuiselle suomalaisia tarinoita syntymästä asti ja jutella myös. Luultavasti pyydän suomalaisia kavereita kylään aina silloin tällöin että pikkuinen kuulisi vaan ihan normaalia keskustelua. Onhan Berliinissä myös suomalainen kirjasto ja sinne voi esim tehdä visiittejä ja sielläkin voi tavata suomalaisia. Sitten isukki saa tehdä oman osansa että pikkuinen oppisi hollantia. Hän kyllä tykkää lukea myös paljon että ehkä iltasatujen lukeminen olisi hänellekin mieleistä. Yleensäkin kotona me kuunnellaan aina hollanninkielistä radiota. Ja hänelläkin on hollantilaisia kavereita joita voisi kutsua kylään.

 

[Mirjarr]

Itseä huolettaa tämä niska-hartiaseudun kipeytyminen..Mulla on aina ollu ongelmia niskojen ja hartioiden kanssa. Menevät joskus niin jumiin, että itkun kanssa saa parannella. Yleensä niihin olen ottanut 1g panadolin ja relaksoivan, ja näillä lähtee muutamassa tunnissa ohi…

Nyt kun ei noita lääkkeitä voi pahemmin käyttää, niin hirvittää mitä tuleman pitää…Eilen illalla jo vähän nosti niskajäykkyys päätään, ja pelolla nyt odotankin että missä vaiheessa se iskee kunnolla päälle, ja miten siitä selvitään.

Panadoliahan voi ilmeisesti ihan turvallisesti käyttää, mutta en nyt sitäkään haluaisi kuin ääritilanteissa käyttää…Ja tuo relaksoiva se on mikä tuossa eniten on aina auttanut, ja sitä ei voi ottaa raskausaikana…

Onko muilla vastaavaa?? Tai lääkkeiden käyttöön muutenkin pelkoja??

 

[Boboo]

Auttaiskohan sulla magnesiumsuihke yhtään? Mulla lähtee sillä lihaskivut minuuteissa. Toki en mene yhtä jumiin kuin sinä. Magnesiumia saa syyä suonenvetoonkin niin uskoisin että sitä voi huoletta suihkuttaa iholle. Tutustu ihmeessä.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app

 

[Hessu]

Mites hieronta? Itse käyn kerran kuussa hierojalla kun niskat ja selkä aina jumissa ja hän samalla aina rusauttaa koko selän. Itsekin aina Buranaa söin mutta ne oon jättänyt pois kun käy ennaltaehkäisevästi hierojalla :)

 

[anniiina]

Minua huolettaa tällä hetkellä se, että kun on ollut tosi kovaa kipeänä ja se on saattanut vahingoittaa lasta, siis aiheuttaa keskenmenon. Vuotoa tai kipuja ei ole ollut, mutta eksyin lukemaan tarinoita keskenmenosta ja joillain ei ollut mitään keskenmenon oireita, mutta ultrassa huomattu että oli sikiö ollut kuolleena jo parisen viikkoa. Rupesi siis mietityttämään et josko sittenkin olisi se keskenmeno tullut ilman oireita.. Näissä fiiliksissä pitäisi jaksaa odottaa vielä ensi viikon tiistaihin, kun on varhaisultra. Olen nähnyt jo unia, että sikiö näkyy, mutta sydän ei lyö..Silti tässä nyt on kuitenkin olo ollut ihan kuin raskaana olevalla ja pahoinvointia ja kovaa väsymystä on edelleen.

Ei muuten kannata ilmeisesti pelätä kuumeessa käyttää panadolia. Itse en sitä hirveesti viittinyt käyttää, koska pelkäsin että siitä on haittaa tuolle pienelle tuolla vatsassa.. ilmeisesti kuitenkin kuumeella on saattanut olla enemmän haittaa, joten olisi pitänyt vain uskaltaa napsia sitä panadolia ihan kunnolla että olisi saanut kuumeen nopeemmin kuriin.. Jälkeenpäin selvisi että sitä olisi voinut vetää ihan kunnon annoksia päivässä huoletta.. uskoin vaan sitä kun jokapaikassa varoitellaan sen käyttöä.. Ei vaan ollut voimia edes yrittää soittaa neuvolaan tms ja kysyä turvallista määrää, hyvä kun tajuissaan pysyi. No tuo 39 asteen (ja välillä kai vähän sen ylikin) kuume oli kuitenkin "vain" n.3päivää et toivottavasti ei ole vahinkoa siitä tullut sikiölle.

Mulla kans saattaa tulla näitä niska/hartia vaivoja, kun nyt jo niitä on lähes koko ajan. Selkäkivut myös varmaan lisääntyy.. olen päiväkodissa töissä ja siellä selkä joutuu muutenkin koville ja raskaana ollessa vielä kovemmalle.

rv nyt 9+3

 

[banula]

Voi teitä, on niin helppo sanoa "älä stressaa" mutta tiedän kuinka hankala se on toteuttaa! Mä stressaan tällähetkellä sitä että remontissa käy jotain (alkaa joskus huhti-toukokuussa ja pitäis kestää max. 3kk) ja joudutaan asumaan syyskylmällä teltassa vastasyntyneen kanssa, vaikka meillä on kyllä väliaikaiskämppä ja voidaan siellä jatkaa eloa JOS jotain menee pieleen, mutta SILTI ... :D Oon varma että rakennusfirma menee tyyliin konkurssiin tmv.

Koko ikäni tuntemani kaverin isä on lääkäri ja häneltä olen oppinut ettei saa syödä lääkkeitä joten noista en osaa sanoa kun en oikeasti käytä niitä ikinä, no paitsi synnytyksessä tietysti :D ! Onko täällä muuten joku kuka tahtoo synnyttää luomuna?

Ja hurja määrä ulkomailla asuvia! Mistä päin olette, oletteko olleet tyytyväisiä "neuvola"systeemeihin vai aiheuttaako nekin huolia?