Mul oli heidi esikoisen kanssa sama tilanne, mutta se ystävä oli ensimmäinen jolle kerroin ja voi pentele mua pelotti et miten se suhtautuu. Nyt kun kerroin tästä toisesta raskaudesta niin tuli puheeks se kuinka mä viimeks pelkäsin sille kertoa ja se kerto et se oli sillon todella onnellinen mun puolesta mut oli itkeny silmät päästään et miks ei hänelle lasta suoda kun mäkin nyt oman saan, no meni 2,5kk ja ystävä soitti hysteerisesti itkien ja itkun lomasta sain selvää vain sanan positiivinen <3 Hän myös kerto et se että mä raskauduin toi myös hänelle itselleen lisää toivoa, vaikka aiheutti myös niitä surun ja katkeruuden tunteita. Mä neuvoisin rohkeasti kertomaan ja ihan kasvotusten. Äh nyt vasta huomasin et näätte harvoin, no siinä tapauksessa soita ja käske istua alas.
Äiti ei yksinkertaisesti pysty pitämään yhtäkään asiaa itellään, ikinä. Kuinka kauan tässä voi vetkuttaa olematta kauhea?... En halua loukata sillä, etten kerro, mutten jaksa kyllä oikein sen kertomisen seurauksiakaan. Oletus kun nyt kuitenkin on, etten tule koskaan lapsia hankkimaan/saamaan, joten olankohautuksella tämä ei mene senkään takia.
Arvasi varmasti olevansa oikeassa ja totesi vaan ettei mun tarvitse kertoa :/ Että tällästä. Mulla siis viikkoja 12 ja odotan neljättä, maha on kyllä kasvanut mutta ulkopuolinen sitä tuskin huomaa. Pitänee kertoa niille tuleville isovanhemmille mahdollisimman pian jotta voi paljastaa asian myös muille 
ensi viikolla nt-ultran jälkeen laajempaan levitykseen :)
...just tänään oltiin fb:n kautta puheissa;se kerto että ainakin hoitokierros nro yks oli epäonnistunu ja seuraavaa yritetään tammikuussa 
äh.harmittaa.
.