Maiden_Of_Sleep
Näppärä viestien naputtelija
En ajattele että täällä pitäisi olla siistiä vauvaa varten.. Ihan omaa silmää varten vaan muuten.
Ja sitten vasta iskeekin "paniikki", jos ois jotain vieraita tulossa. Esim. miehen äiti, ketä en ole nähnyt vieläkään!
Ja täällä meidän miehen ja mun ensimmäisessä yhteisessä kodissa on vieläkin keskeneräistä muutosta.
Ikkunatkin on pesemättä! Mun vaatteita pahvilaatikoissa, kun ei niitä tässä raskaana ollessa ole tarvinnut ja pitäisi kirpparille viedä niistä, niin ei ole viitsinyt laittaa esille.
Ollaan vaan niin saamattomia miehen kanssa, kesäkuusta lähtien ollut aikaa pestä ne ikkunatkin.
Ja niihinhän ei oltu varmaan koskettukaan ikinä myöskään edellisten naapureiden jäljiltä, ihan hirveän p*skaiset.. (mä en muuten tajua miten saa muuttaa pois kämpästä jättäen ikkunat noin likaisiksi seuraavan asukkaan harmiksi, miten edes kehtaa), mutta kyllä niistä läpi näkee ja talvikin tulossa, niin verhot ovat pääosin niiden edessä..
Rv on 38+5 ja mulla ei ole mitään ihmeempiä, kuin menkkamaisia supisteluja yöllä jos olen hereillä, ja välillä aamulla ja kävellessä sukkapuikkoviiltoja. Jotain valkovuotoa tulee hirveästi, olen koettanut katsoa onko se jotain limatulppaa, mutta ota siitä nyt selvää, tuskin on.
Vaikea uskoa, että olen joku päivä sairaalassa synnyttämässä. Vaikea olla ajattelematta että koska, koska, koska, tänäänkö!?? Kun ei tässä ole muuta ajateltavaa
Torstaina on neuvola rv 39. Mä niin haluaisin sen olevan viimeinen aika
Vaunut tilattiin tänään, miehen äiti ja isäpuoli tahtoivat sponssata ne kokonaan.
Ollaan käyty miehen kanssa shoppailemassa vauvanvaatteita,
mies sai valita vauvalle kotiintulovaatteet (mun hieno idea)... :D
"Iih katso noita pöksyjä" mies pikkuisista vauvanhousuista kuivumassa pyykkitelineellä, ihasteli niitä hyppysissään ja laittoi takaisin.
Hän kuikuilee mahalleni, kutsuu vauvaa ja kyselee koska tulet sieltä.
Kivaa, että hän on mukana tässä, ei ole niin itsestäänselvä asia kuitenkaan.
Yritän muistaa laittaa häntä tekemään fifty-fifty mun kanssa, ettei äiti olisi vaan se, joka tietää kaiken vauvasta ja isä ei kauheasti. Koska olenhan mäkin yhtä aloittelija kuin hänkin. Pelkään, että automaattisesti "omisin" toimintatapoja vauvan suhteen, että näin tää asia pitää tehdä, minä teen, et sinä kuitenkaan osaa, jne..
Uskon, että menisi aika tasa-arvoisesti vastuunjako meillä.
Ja sitten vasta iskeekin "paniikki", jos ois jotain vieraita tulossa. Esim. miehen äiti, ketä en ole nähnyt vieläkään!
Ja täällä meidän miehen ja mun ensimmäisessä yhteisessä kodissa on vieläkin keskeneräistä muutosta.
Ikkunatkin on pesemättä! Mun vaatteita pahvilaatikoissa, kun ei niitä tässä raskaana ollessa ole tarvinnut ja pitäisi kirpparille viedä niistä, niin ei ole viitsinyt laittaa esille.
Ollaan vaan niin saamattomia miehen kanssa, kesäkuusta lähtien ollut aikaa pestä ne ikkunatkin.
Ja niihinhän ei oltu varmaan koskettukaan ikinä myöskään edellisten naapureiden jäljiltä, ihan hirveän p*skaiset.. (mä en muuten tajua miten saa muuttaa pois kämpästä jättäen ikkunat noin likaisiksi seuraavan asukkaan harmiksi, miten edes kehtaa), mutta kyllä niistä läpi näkee ja talvikin tulossa, niin verhot ovat pääosin niiden edessä..
Rv on 38+5 ja mulla ei ole mitään ihmeempiä, kuin menkkamaisia supisteluja yöllä jos olen hereillä, ja välillä aamulla ja kävellessä sukkapuikkoviiltoja. Jotain valkovuotoa tulee hirveästi, olen koettanut katsoa onko se jotain limatulppaa, mutta ota siitä nyt selvää, tuskin on.
Vaikea uskoa, että olen joku päivä sairaalassa synnyttämässä. Vaikea olla ajattelematta että koska, koska, koska, tänäänkö!?? Kun ei tässä ole muuta ajateltavaa
Torstaina on neuvola rv 39. Mä niin haluaisin sen olevan viimeinen aika
Vaunut tilattiin tänään, miehen äiti ja isäpuoli tahtoivat sponssata ne kokonaan.
Ollaan käyty miehen kanssa shoppailemassa vauvanvaatteita,
mies sai valita vauvalle kotiintulovaatteet (mun hieno idea)... :D
"Iih katso noita pöksyjä" mies pikkuisista vauvanhousuista kuivumassa pyykkitelineellä, ihasteli niitä hyppysissään ja laittoi takaisin.
Hän kuikuilee mahalleni, kutsuu vauvaa ja kyselee koska tulet sieltä.
Kivaa, että hän on mukana tässä, ei ole niin itsestäänselvä asia kuitenkaan.
Yritän muistaa laittaa häntä tekemään fifty-fifty mun kanssa, ettei äiti olisi vaan se, joka tietää kaiken vauvasta ja isä ei kauheasti. Koska olenhan mäkin yhtä aloittelija kuin hänkin. Pelkään, että automaattisesti "omisin" toimintatapoja vauvan suhteen, että näin tää asia pitää tehdä, minä teen, et sinä kuitenkaan osaa, jne..
Uskon, että menisi aika tasa-arvoisesti vastuunjako meillä.
Muokattu viimeksi: