Miltä raskaus tuntuu tänään ?

Nyt muuten supistaa! Ala selkää hieman jomottaa, maha menee välillä kovaksi. Mutta onko harkka suppareita vai oikeita!? :eek:
 
Hehhe, mäki itkin eilisten salkkareitten siin yhes kohtaa ja myöski toisenlaisii äitejä katsoessani kun se isä oli niin jotenki parka :( :D Ja sit ku se niin liikuttu siit vauvan syntymästä ja voih <3
 
Rv37 tuli täyteen, se etappi oli siinä. Jännää. Mitäs seuraavaksi, odottelen vaan synnytystä! Seuraava ja viimeinen neuvola kun olis vasta rv 39+ jotain ja mun puolesta vauva saisi syntyä ennen sitä.. :> . Laitoin sänkyyn lakanan alle 3 pyyhettä päällekkäin varuiksi. Niiden alla oli jo valmiiksi kaksinkerroin taitettu varapeitto.. ei voi olla tässä liian varovainen, jos sattuisi tulemaan lapsivedet ja vielä sänkyyn.

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla sellainen hullu olo, tekee mieli tehdä hullunkurisia juttuja ja hyppiä ja heilua kuin rasavilli apina . Olenkin miehen huvitukseksi hullutellut outoja. Toinen päivä peräkkäin jo. Oisko mitään luonnollista rauhoitetta tähän :p tuntuu että pää sekoaa välillä

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Mun mies se vaan on alkanut suunnitella uusia matkoja tosin haluaisi ottaa meidät kaikki mukaansa :) Minä tässä vähän koitan toppuutella ja sanoa että voisi ensin tarkistaa miten pienen kanssa voi edes matkustaa lennoilla. Nyt se haluaisi lähteä New Yorkiin marraskuun puolivälissä ja suunnittelee työhommia niin että voitais asua Espanjassa tammikuussa ja laittaa sitten Berliinin kämppä vuokralle. Tavallaan tykkään kun miehellä on ihan eri visiot siitä mitä pystyy tekemään pienen kanssa. Tuntuu että minulle on jo iskenyt karhuemo vaihe päälle ja pysyisin turvallisessa pesässä vaan mahdollisimman pitkään kun saan oman pienen syliini.
Tänään tuli taas anopilta pari pakettia kaikkea vauvalle. Mukana oli joitain miehen vanhoja vauvanvaatteita jotka oli niiiiin suloisia! Laitoin yhden vaalean sinisen asun sairaalalaukkuunkin.
 
Mmmustikka - onkohan miehellas vahan jannitysta ilmassa vauvan tulosta. :) Yhden synnytys/perhevalmennusryhmalaisen mies yrittaa kovasti jarkkailla kaikenlaisia aktiviteetteja miehille (oma lapsi syntyi tiistaina) ja on jo varannut ulkomaan lentoja. Han oli jopa sanonut etta elama ei muutu vauvan myota...Mun mies hulluna siivoaa jokaista nurkkaa ja sanoin jo ettei se vauva valita onko vanhemmat siivonneet kaikki kaapit vai ei. :grin

En tieda vauvojen matkustamisesta paljon mutta taalla annetaan useampi rokote 8:n viikon ikaisena ja itse jotenkin arastelisin lahtea ulkomaille ennen sita. Me onkin pyydetty appivaki ja miehen sisko+ veli meille jouluksi kun ajateltiin etta taytyy ensin opetella vauva-arkea. Ehka sitten paasiaisena mennaan Suomeen ja varmaan ekan vuoden aikana reissut on sukulaisreissuja, mutta kun kaikki on niin hajallaan niin vauva joutuu tottumaan lentokoneessa olemiseen ja saa nahda useamman maan.
 
Etanainen: Joo ihan samoilla linjoilla olen että minusta ei olisi syytä reissailla minnekään pienen lapsen kanssa ennen myöhempää kevättä tai kesää. Meille tulee kyllä isovanhemmat kummastakin maasta aika pian käymään. Ja joulukuussa järjestetään nimijuhlatkin vielä. Kyllä pieni varmasti saa paljon huomiota osakseen :)

Miehellä on nyt tänään syntymäpäivät niin varmaan siksikin miettii reissuja. Minunkin syntymäpäivänä usein lähdetään reissuun ja hän tykkää myös tosi paljon matkustamisesta. Minun synttärit sattui vaan tosi sopivasti kesäkuulle kun pystyi vielä reissaamaan raskaana. Mutta on tämä vauva varmaan aika jännä paikka hänelle myös. Saa nähdä miten hän ottaa synnytyksen. Nyt on minunkin mies kyllä laittanut kotia kuntoon ja järjestellyt paikkoja, tosin hän on muutenkin tosi siisti ihminen. Tänään käytiin katsomassa ekaa kertaa jopa vaippoja monessa eri kaupassa ja hän otti kännykällä kuvia hinnoista ja merkeistä. Päädyttiin siihen että vaipat ostetaan kun tiedetään minkä kiloinen lapsi sieltä tulee. Ja mies sanoi että hän voi käydä ne ensimmäiset vaipat ostamassa kun lapsi on syntynyt :) Tuntuu vieläkin tämän minun mahan perusteella että pienikokoinen maha-asukki olisi tulossa ellei tässä mene vielä pitkään yli lasketun ajan.
 
38+6 tänään. Kuinka olenkaan haaveillut kesällä että raskaus olisi näin pitkällä. Ja nyt.... hermo on niin prkleen kireellä koko ajan! Oon normisti aika rauhallinen ja hyväntuulinen tyyppi, joten alkaa tämä oma kireys ärsyttää. Luulen että tämä johtuu kyllä jännityksestä. Jostakin tiedostamattomasta jännityksestä.

Onneksi, siis todellakin ONNEKSI, mies on luultavasti ainoa ihminen tällä planeetalla, joka ei tällä hetkellä ärsytä. Mutta olen selkeästi niin turhautunut, että mieskin on ihan ihmeissään välillä...

Raskaus ei ole edes yliaikainen vielä! Jos tämä kestää vielä kolme viikkoa.... hmmmmmm.....
 
Voi kökkö mä sanon... Supistelut alko tosiaan toissa yönä noin klo 00:00. Niitä nyt sit oli säännöllisen epäsäännöllisesti eiliseen iltaan asti. Aina kun sairaalaan soittelin ni käskettiin vaan jatkaa kotona olemista. Viime yönä supisteli tunnin välein ja nyt aamulla ei niinkään usein. Jotain kirkasta limaista vuotoa tullu yöstä lähtien. En tiiä viitinkö ees enää soittaa sairaalaan kun vastaus sieltä on varmasti taas sama. Mä kun jo niiiiin luulin et päästäis vihdoin tapaamaan pieni poikanen. Ärsyttää! Ja eniten ärsyttää se että tää rumba pitäis vetää vielä uudelleen... Ei oo kivaa valvoo kipujen kanssa. :/
 
Rv 41+0 poks-poks! :D Vois kuulua se poks tuolta kohdun puolelta (tarkoittaen lapsiveden menoa). ;) Eilen kävin yksin vesisateessa kävelemässä muutaman kilsan reippaasti ja kyllä teki hyvää mielelle se lenkki. Myös muutama supistus ilmantui lenkillä.

Positiivisessa mielessä, kun haluan kirjoitella, niin enää korkeintaan viikko, niin näen vaavini. Tietysti edelleen toivon, että syntyy aiemmin, mutta onneksi se viikko ei enää ole pitkä aika. :) Olen nyt hyväksynyt faktan, että olen "pidempään kantava", niin kuin lääkäri minulle siellä äippäpolilla totesi viimeksi siellä käydessäni. :)
 
Kyllä mä oon nyt sitä mieltä, et supistukset on alkanut tuntumaan... vai oisko nää sittenkin vaan lihaskipuja? Omasta mielestäni oon todella herkkä kivulle, niin ois ihan mahtavaa jos ois joku supparisimulaattori, millä saisi varmuuden tuntemuksistaan ja vaik treenailla hyvissä ajoin sietämään kipua - ja totta kai, isät saisi kokeilla kanssa, miltä tuntuu :P

Nukuin ekaa kertaa tällä viikolla aamuun (herännyt siis kolmen aikaa hääräilee jotain). Yöllä kyllä ihanat kivut mahassa ja selässä, onneksi kuitenkin nukkuminen onnistu. Aamulla koko lantioseutu täysin turtunut, et joutu vähä venailee, et pääsi vessaan.

Kaveri taitaa nukkua, ollut tosi rauhallinen siitä lähtien kun ite heräsin. Muuten kyllä aikas aktiivista menoa tuolla ahtaudessa, ja oikeesti välillä pelkään, että on kääntynyt. Tuntuu sellaselta poikittaiselta pötkylältä - mut se on varmaan mun maksa-parka. Neuvolassa kuitenkin sanottu, et kiinnikin jo ois mestoillaan, niin mihinkäs sieltä kääntymään.

En ois uskonut, et mennään näinkin pitkälle viikoissa - jotenkin koko raskauden oli tunne, et kaveri haluaa olla etuajassa.

Jos vaikka siivoilemaan...
 
39+4 eilen illalla tuntui ekoja pieniä supistuksia. Ja vessassa käydessä on nyt selkeästi näkynyt irronneen limatulpan merkkejä. Vähän mietityttää se, että kun koko raskaus on ollut niin oireeton niin mitä jos tämä lapsi vaan alkaa syntymään tosi nopeasti kun niin päättää. Tajunnanräjäyttävää äitimaanjäristystä siis odotellessa ja hyvää alkavaa viikonloppua teille kaikille odottajille:)
 
Onkos kellään ollut mitään lapsiveden tihkuttelua? Mä huomasin eilen illalla, et oli pikkuhousut kastunu läpi ja se hais semmoselt makeelt. Mut sitä ei kuitenkaa tullu mitenkää valumal... Meinasin et seurailen ny täs muutaman tunnin ja soitan sit iltapäiväl nlatädin mielipidettä jos jatkuu. Yöstä en siis tiä onko vuotanu ku pistin yöks jonku semmose superimukykysen siteen ku oon jälkivuotoi varte hommannu...
 
Rv 39+0 tänään..se olis sitten viikko laskettuun aikaan eikä mitään merkkejä mistään (ellei jo viikkoja kestäneitä kivuttomia supistuksia lasketa). Mulla on kans tullu erinäisiä vuotoja, kun tietäskin onko tihkuvaa lapsivettä (varmaan aika epätodennäköistä) vai jotain normaalimpaa. Mua oikeen inhottaa mennä nukkumaan kun herään tunnin välein vaihtamaan kylkeä, joko lonkat puutuu tai sitten närästää niin pahasti että on pakko nousta istumaan..ja se kääntyminenkin on niin työlästä. Ei onneksi enää kauaa..
 
No eihän ne mitä käynnistelly ku käyrissä tuli omia supistuksia niin kuulemma ei voi että lähtee liian rytinällä käyntiin,no jaaha turhia odotuksia siis ja hermot menny riks raks kun kerkesin tietysti sit utelijoille sanoo et käynnistäs ni auta armias ku joka tuutista kysellään nyt että Joko Joko JOKOS ??!?:mad: osaan varmaan sitten ilmottaa kun jotain ilmottamista on. Kyrpii. Ja joo ei todellakaan mitään oikeita supistuksia edes ollu kun tässä mitään tunnu nii suuresti et pitäs edes ajatella koko asiaa. :smiley-angry003
Mut nyt on sitte tosi rauhallinen mieli lähtee maanantaina käynnistelee ku tollee pelotellaa että lähtee liian nopeesti käyntii jos yhtää sattu käyrä piirtää supistuksia,wtf!
 
Lupu toivotaan, että nyt sitten supistukset alkaisivat sitten voimistumaan ja käynnistyisi kunnolla itsestään! :) Ainahan se kuulemma parempi niin on..mutta oisivathan ne voineet antaa vain ihan pikkasen jotain..? Tai sitten ei.. Mutta noi kyselyt on varmasti niin raskaita? :/
 
Heippa!

Niin kovin tullut tekstii viime kerrasta kun luin, tarvii lueskella tässä näin paremmin kun jaksan.
Kotiuduttiin tänään palleroisen kanssa. Poika siis syntyi tiistaina, :) Maanantaina alkoi ne supistelut ja tiistaina aamuna lähdettiin, otettiin sisään sitten heti tutkimuksen jälkeen, olin 3cm auki siinä vaiheessa.

Tänään tuntuu ihmeelliseltä. En ole enää raskaana mutta pääsin kotiin.
Mieheni pitää poikaamme sylissään, ollaan kaikki kotona, samalla sohvalla, meidän perhe! <3

Lueskelen ja kirjoittelen paremmin kun on sellainen olo.. nyt ollaan ja opetellaan!

Tsemppii kanssasiskot!!
Kyllä se kipuilu, se oikeesti on sen palkinnon arvoista ja kaikki tosiaan unohtuu kun se vauva lasketaan sun rinnan päälle kaiken palkinnoksi!!! :')
 
lupu, I feel you! Sillon ku mä lähdin esikon käynnistykseen ni koko ajan tuli jotain tivaamisii et joko. Sit ku vauva oli syntyny ni ärsytti ku appiukko asuu toises kaupungis ja se alko sielt painostamaa et hän tulee nyt, et täytyis lähtee jo kotiin sairaalast ku hän on tulos eikä jaksa oottaa?!? V*ttu ihan ku mä olisin jotenki saanu valita koska me sielt lähetää kotii :mad: Ihmiset on kyl nii ajattelemattomii tommosis tilanteis...

Sori purkautumiseni, on vaan tänään ketuttanu taas kaikki. Niinku melko useinki viime aikoina. Meidän mummuki melkee joka päivä soittaa ja kysyy et joko on tuntemuksii ja vaatii et mun pitää hänel ilmottaa ku ollaa lähdös synnyttämää. Juu näi o! En tosiaankaa oo hänel ensimmäiseks ilmottamas mitään. Nähdää muutenki tosi harvoin ja se ain jaksaa mua komennella ku sit joskus mennään siel käymään. Eikä meil nyt niin hyvät välit oo muutenkaa...
 
lupu ja heinukka: Niiiin samoja fiiliksiä täällä. Tänään on ollut kunnon pommitukset kavereilta minulle ja eilenkin oli. Sanoinkin miehelle, etten kohta vastaa enää kenellekään mitään, kun se jatkuva vatvominen kiristää pinnaa, vaikka kuinka yritän pitää sitä positiivista mieltä jotta jaksaisin itse. :mad: Tiedän etteivät ystäväni pahaa tarkoita: Mutta en minä meinannut vauvan syntymää salaisuutena pantata jos he niin kuvittelevat. Vai mikä siinä on, kun pitää udella? Kai ihmiset ovat sitten niin kärsimättömiä, no en ihmettele, sitä olen minäkin. :D
 
Lopunajan paniikit vedettiin tänään. En jaksanut enää pohtia vauvan hiljaiseloa vaan lopulta soitin päivystykseen ja ottivat synnytysvastaanottoon käyrille katsomaan miten vauva voi. Hyvinhän siellä voitiin, kunhan piti poika äitiään taas jännityksessä viime yöstä asti. Koko päivän yritin tökkiä, olla kyljellään ja maistella makeaa, niin ei voinut edes jalkaa pikkuisen punkea. Olin jo huolesta sekaisin, mutta kun päästiin päivystykseen niin johan alkoi sirkus! Kyllä sieltä sitten jalkaa ja polvea kelpasi taas työnnellä. Siinä hoitaja totesikin, että vauva voi myös kuulla äänet (se kone josta kuuluu syke) ja reagoida siihen.

Siinä sitten kuuntelin kun vieressä eräs äiti oli jo syvissä supistuskivuissa, huokaillen ja parkuen. Ja mietin hiljaa että voi kun minäkin olisin jo tuossa...! Eipä olisi aiemmin tullut mieleenkään tuollainen ajatus :p

Vauvalla siis kaikki hyvin, tsekkasivat asennon, koon ja napavirtaukset. Liekö jännitys lauennut ja stressi, koska heti kun lähdin kävelemään sairaalalta ulos alkoikin kipeät supparit... :rolleyes: Huomenna pitkälle kävelylle!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top