Joo tuohon pelkään törmääväni että kuinka vanha olet kun lapsi on aikuinen. Mekin koemme sen niin, että lapsi yhdistää meitä ja saadaan perhe johon kuuluvat kummankin lapset ja meidän yhteinen lapsi. Näinhän se on,että mielipiteitä on useita eikä kaikille sovi iso lapsi luku tai ovat ehdottomia siinnä milloin on "liian" vanha niitä saamaan. Takarajat ovat tärkeitä.Mulla 16v, 13v ja 8v lapset. Miehellä 9v. Eli vauva-ajoista on jo aikaa. Oon saanut monta kommenttia siitä, että luultiin olevan jo valmis lasten kanssa ja hullua aloittaa alusta.Myös huomautettu, kuinka vanha olen sitten, kun tämä on teini.
Ihan niinku en ois itse tiedostanut, että olisin ollut 45v kaikki lapset täysi-ikäisinä ja nyt niin ei ole, koska oikeasti haluttiin vielä lapsi.
Silti olen saanut, myös paljon iloisia kommentteja ja kuinka tätä osa on jo odotellut. Mutta juu kyllä on hyvin sekava vastaanotto ollut verrattuna edellisiin. Johtuuko lasten lukumäärästä, lasten iästä, omasta iästä vai kaikesta.
Milloin kertoa vauvauutiset?
- Ketjun aloittaja Katkulinos
- Aloituspäivämäärä
Koen että tää on hyvä aihe, et yllättävän moni onki sitten tässä samassa tilanteessa,yhtäkkiä huomaa et meitähän on useita
Eikä lapsi ole itsestään selvyys et sen syliin asti saa. Pitää siis pitää toivoa yllä eikä ajatella liikoja 
Kivaa että meitä geriatrisia (karmea sana ) on useita täällä! Mulla on siitä erilainen tilanne että oon ensisynnyttäjä vaikka ikää on lapsen syntyessä jo 41. Haaveillaan myös sen jälkeen toisesta. Kummallakaan ei ennestään lapsia ja yhdessäkin ollaan oltu jo 10 vuotta. Mies ei vaan ollut valmis ja sitten kun 1,5 vuotta sitten aloitettiin yritys niin ei se niin helppoa ollutkaan (jota yritin hänelle jo kertoa paljon aiemmin) ja jouduttiin hoitoihin.
Lähipiiri on varmasti iloinen tästä ja tietää että lapsi on äärimmäisen toivottu ja odotettu. Mutta töissä olen kuullut aiemminkin kommentteja että ”mitä se nyt enää tuossa iässä”… Meillä on iso työyhteisö, joten mietin että minkälaisia kommentteja mahtaa tulla sekä päin naamaa että selän takana.
) on useita täällä! Mulla on siitä erilainen tilanne että oon ensisynnyttäjä vaikka ikää on lapsen syntyessä jo 41. Haaveillaan myös sen jälkeen toisesta. Kummallakaan ei ennestään lapsia ja yhdessäkin ollaan oltu jo 10 vuotta. Mies ei vaan ollut valmis ja sitten kun 1,5 vuotta sitten aloitettiin yritys niin ei se niin helppoa ollutkaan (jota yritin hänelle jo kertoa paljon aiemmin) ja jouduttiin hoitoihin. Lähipiiri on varmasti iloinen tästä ja tietää että lapsi on äärimmäisen toivottu ja odotettu. Mutta töissä olen kuullut aiemminkin kommentteja että ”mitä se nyt enää tuossa iässä”… Meillä on iso työyhteisö, joten mietin että minkälaisia kommentteja mahtaa tulla sekä päin naamaa että selän takana.
Moosee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Yksi geriatrinen äiti ilmoittautuu mukaan 
. Täytän kesällä 41 myös. Just eilen laskin et meitä n. 40-vuotiaita on tässä ryhmässä monta, tosi kiva!
Asiaan, meidän perheen piti olla valmis, ja lapset jo isoja alakoululaisia. No, kuinkas se mieli sit muuttuikaan. Tämä tulee olemaan kyllä todella iso yllätys varmaan kaikille läheisille, koska oon itsekin ollut näitä jotka on päivitellyt et luojan kiitos pikkulapsiaika ohi
. Vaikka siitä tykkäsinkin, eikä ollut edes kauhean rankkaa.
Milloin sitten kerrotaan? Ehkä NT-ultran jälkeen. Meidän lapset on niin isoja, et huomaan et ihmettelevät jo nyt mun väsymystä ja heikkoa oloa. Mua itse asiassa jännittää aika paljon, koska mun 10v on mussa tosi kiinni, ja esim isoveljen saamasta huomiosta mustasukkainen
. En tiedä, mitä oon tehnyt väärin. Mut hänen reaktio jännittää kyllä hurjasti. Onneksi koulusta saa varmaan jeesiä, tai ehkä neuvolasta jos ihan mahdottomaksi menee.
. Täytän kesällä 41 myös. Just eilen laskin et meitä n. 40-vuotiaita on tässä ryhmässä monta, tosi kiva! Asiaan, meidän perheen piti olla valmis, ja lapset jo isoja alakoululaisia. No, kuinkas se mieli sit muuttuikaan. Tämä tulee olemaan kyllä todella iso yllätys varmaan kaikille läheisille, koska oon itsekin ollut näitä jotka on päivitellyt et luojan kiitos pikkulapsiaika ohi
. Vaikka siitä tykkäsinkin, eikä ollut edes kauhean rankkaa. Milloin sitten kerrotaan? Ehkä NT-ultran jälkeen. Meidän lapset on niin isoja, et huomaan et ihmettelevät jo nyt mun väsymystä ja heikkoa oloa. Mua itse asiassa jännittää aika paljon, koska mun 10v on mussa tosi kiinni, ja esim isoveljen saamasta huomiosta mustasukkainen
. En tiedä, mitä oon tehnyt väärin. Mut hänen reaktio jännittää kyllä hurjasti. Onneksi koulusta saa varmaan jeesiä, tai ehkä neuvolasta jos ihan mahdottomaksi menee.Niin se kertominen. Siihen oon ehkä joskus aiemmin tässä ketjussa ottanut kantaa, mutta kerrottiin aika lailla heti molempien vanhemmille. Mun vanhemmat, sisko ja muutama ystävä tiesi hoidoista ja alkionsiirrosta ja oli heti kyselemässä. 
Puolison vanhemmille kerrottiin samalla positiivisesta raskaustestistä ja hoidoista.
Varhaisultran jälkeen kerroin mun veljelle ja viikonloppuna on tarkoitus kertoa puolison veljelle kun mennään käymään siellä. Töissä piti jo kertoa esihenkilölle, koska raskaus vaikuttaa mun työtehtäviin. Hän oli tietoinen hoidoista, joten otti raskausilmoituksen todella iloisesti vastaan.
Muille kerrotaan pikkuhiljaa, yhdelle kaverille ajattelin kertoa kun näen häntä muutaman viikon päästä. Muutoin varmaan kerron NT-ultran jälkeen töissä ja muille kavereille. Vatsa kyllä pömpöttää nyt jo sen verran että aika moni varmaan on siihen mennessä jo arvannut. Mies on luonteeltaan yksityisempi, hän varmaan haluaa pitää asian salassa kavereiltaan niin pitkään kuin mahdollista. 
Puolison vanhemmille kerrottiin samalla positiivisesta raskaustestistä ja hoidoista. Varhaisultran jälkeen kerroin mun veljelle ja viikonloppuna on tarkoitus kertoa puolison veljelle kun mennään käymään siellä. Töissä piti jo kertoa esihenkilölle, koska raskaus vaikuttaa mun työtehtäviin. Hän oli tietoinen hoidoista, joten otti raskausilmoituksen todella iloisesti vastaan.
Muille kerrotaan pikkuhiljaa, yhdelle kaverille ajattelin kertoa kun näen häntä muutaman viikon päästä. Muutoin varmaan kerron NT-ultran jälkeen töissä ja muille kavereille. Vatsa kyllä pömpöttää nyt jo sen verran että aika moni varmaan on siihen mennessä jo arvannut.
Mies on luonteeltaan yksityisempi, hän varmaan haluaa pitää asian salassa kavereiltaan niin pitkään kuin mahdollista. 
Mua harmittaa suuresti, että jotkut ulkopuoliset kehtaa kommentoida sitä, että on iällä lapsia saadessa. Hyvänen aika. Onhan tää kehityssuunta ollut näkyvissä useita vuosia, eikä tämä ole mikään ihmeellinen ja uusi asia.
Toki, kyllä itsekin haaveilin, että olisi viimeistään 25-vuotiaana naimisissa, asuisi punaisessa tuvassa puolison, lasten ja koiran kanssa. Mutta elämän polku ei vaan mene kaikilla suoraan pisteestä a pisteeseen b, ja vaikka menisikin, niin lasten saanti ei välttämättä ole silti niin helppoa. Typerää kommentoida toisten lapsienhankkimista yhtään millään negatiivisella, jos sellaiseen on tarjottu mahdollisuus.
Vaikka kyllä mä ala-asteella koin hirveää tuskaa, kun mun äiti oli jo yli 40v (ja isä yli 50v), kun muilla oli nuoria vanhempia. Mä pelkäsin heidän kuolemaa aivan hirveästi. Toivottavasti nykyään, kun tämä on yleistynyt, lapset ei kokisi tästä ahdistusta.
Toki, kyllä itsekin haaveilin, että olisi viimeistään 25-vuotiaana naimisissa, asuisi punaisessa tuvassa puolison, lasten ja koiran kanssa. Mutta elämän polku ei vaan mene kaikilla suoraan pisteestä a pisteeseen b, ja vaikka menisikin, niin lasten saanti ei välttämättä ole silti niin helppoa. Typerää kommentoida toisten lapsienhankkimista yhtään millään negatiivisella, jos sellaiseen on tarjottu mahdollisuus.
Vaikka kyllä mä ala-asteella koin hirveää tuskaa, kun mun äiti oli jo yli 40v (ja isä yli 50v), kun muilla oli nuoria vanhempia. Mä pelkäsin heidän kuolemaa aivan hirveästi. Toivottavasti nykyään, kun tämä on yleistynyt, lapset ei kokisi tästä ahdistusta.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Joulukuiset 2026
Minä olen ylittänyt jo sen verran monta raja-aitaa etten pane liikaa painoa ympäristön kommenteille.
Ajattelen että vaikka me vanhemmat ollaankin jo vanhoja, minä 45v ja mies kohta 47v, ja 30v tästä eteenpäin niin ollaan varmasti jo kumpikin perään katsottavia... Niin iso sisarusparvi pystyy jakamaan tätä vastuuta, ja ennenkaikkea heillä on tukea toisistaan kun meistä aika jättää. Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde.
Mun vanhemmat teki minut nuorena, äiti oli 19v. Ehkäpä vähän liian nuorena kun sitten 40-veenä piti päästä kokeilemaan elämistä vapaana. Vähän tuntuu että naisen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä kuitenkin kokeilla vapautta tulla ja mennä kuten tahtoo. Mutta mun kannalta tämä on ollut hankala, kun mummo on vielä työelämässä jolloin lastenvahtiapu on ollut hyvin rajallista ja pitänyt sopia hyvissä ajoin. Oma elämä on mennyt toisin päin, ensin opinnot, työt ja menot, nyt sitten on perheen aika! Olen toki hyvin onnellinen kun tämä onnistui näin, hedelmällisyys +35v:lle ei ole mikään itsestäänselvyys.
Ajattelen että vaikka me vanhemmat ollaankin jo vanhoja, minä 45v ja mies kohta 47v, ja 30v tästä eteenpäin niin ollaan varmasti jo kumpikin perään katsottavia... Niin iso sisarusparvi pystyy jakamaan tätä vastuuta, ja ennenkaikkea heillä on tukea toisistaan kun meistä aika jättää. Sisaruus on elämän pisin ihmissuhde.
Mun vanhemmat teki minut nuorena, äiti oli 19v. Ehkäpä vähän liian nuorena kun sitten 40-veenä piti päästä kokeilemaan elämistä vapaana. Vähän tuntuu että naisen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä kuitenkin kokeilla vapautta tulla ja mennä kuten tahtoo. Mutta mun kannalta tämä on ollut hankala, kun mummo on vielä työelämässä jolloin lastenvahtiapu on ollut hyvin rajallista ja pitänyt sopia hyvissä ajoin. Oma elämä on mennyt toisin päin, ensin opinnot, työt ja menot, nyt sitten on perheen aika! Olen toki hyvin onnellinen kun tämä onnistui näin, hedelmällisyys +35v:lle ei ole mikään itsestäänselvyys.
Muokattu viimeksi:
Mua jännittää erityisesti miehen puolen sukulaisten reaktio. Siellä on vähän sen tyylistä porukkaa, että varmaan tulee kommenttia siitä ettei mies ole työelämässä. Oman puolen sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea, niin heidän reaktio kaukovauvaan myös jännittää.
Oman puolen sukulaiset asuvat toisella puolella Suomea, niin heidän reaktio kaukovauvaan myös jännittää.Itekin kauhistelen sanaa geriatrinenKivaa että meitä geriatrisia (karmea sana
Lähipiiri on varmasti iloinen tästä ja tietää että lapsi on äärimmäisen toivottu ja odotettu. Mutta töissä olen kuullut aiemminkin kommentteja että ”mitä se nyt enää tuossa iässä”… Meillä on iso työyhteisö, joten mietin että minkälaisia kommentteja mahtaa tulla sekä päin naamaa että selän takana.
kaikkea ne keksii. Enpä itsekään arvannut että elämäntilanne muuttuu. Voisin olla jo mummi
kun on saanut nuorena lapsia niim vielä ehti toisellekin kierrolle
onneksi tää +40 ikä on jo vähän niin kuin normaali. Joitakin vuosia sitten olis voinutkin enemmän ihmetystä aiheuttaa. Kerron kuitenkin vasta ultran jälkeen ja piilottelen vatsaa nytkin se näyttää jo raskausvatsalta kun turvotusta on.