Milloin kertoa vauvauutiset?
- Ketjun aloittaja Katkulinos
- Aloituspäivämäärä
Läheiset ja ystävät tietää meidän hoidoista, mutta ollaan tässä parin vuoden jälkeen jo niin väsyneitä että ei olla kertomassa heti mitään.
Yhdelle kaverille, joka on tietoisesti lapseton, kerroin plussasta. Jotenkin helpompi hänelle avautua.
Varmaan viimeistään varhaisultran jälkeen pitää kertoa miehen vanhemmille. Muuten pohdin että haluaisin raskauden selviävän ihmisille kun he tapaavat minut, jos nyt niikseen tulee.
Yhdelle kaverille, joka on tietoisesti lapseton, kerroin plussasta. Jotenkin helpompi hänelle avautua.
Varmaan viimeistään varhaisultran jälkeen pitää kertoa miehen vanhemmille. Muuten pohdin että haluaisin raskauden selviävän ihmisille kun he tapaavat minut, jos nyt niikseen tulee.
Kerroin vaan parhaalle ystävälle ja mun 16v pojalle. 
Aiemmasta viisastuneena odotellaan vähintäänkin rakenneultraan saakka, enkä myöskään yhtään hankintaa aio tehdä ennen synnytystä… Voi tietysti olla hankala piilotella raskausvatsaa kun olen melko pienikokoinen (159cm/ 55kg) mutta se olkoon sitten sen ajan murhe!
Aiemmasta viisastuneena odotellaan vähintäänkin rakenneultraan saakka, enkä myöskään yhtään hankintaa aio tehdä ennen synnytystä… Voi tietysti olla hankala piilotella raskausvatsaa kun olen melko pienikokoinen (159cm/ 55kg) mutta se olkoon sitten sen ajan murhe!
Ootteko miettinyt, että kuinka aiotte kertoa esimerkiksi omille vanhemmille? 
Mä itseasiassa just tilasin semmoiset puiset ovikyltit ”mummolaOotteko miettinyt, että kuinka aiotte kertoa esimerkiksi omille vanhemmille?
” ja ”mummula”. Meinasin iskeä äitienpäivänä kukkapuskien kera käteen.
Oon sen verran herkkis että varmaan en pysty sanomaan mitään ilman itkuja joten toivottavasti ymmärtävät kummassakin mummolassa että arvonimi nousee ensimmäisen lapsenlapsen myötä koiramummolasta ihmismummolaksi
Ootteko miettinyt, että kuinka aiotte kertoa esimerkiksi omille vanhemmille?
Varmaankin äitienpäivänä. Meidän ajatus on se, että jos jotakin ikävää sattuu, niin se ei ole meidän käsissä. Äitienpäivän alla ollaan jo lähellä nt-ultran viikkoja, eli joko odotellaan ensin se ultra tai sitten vaan kerrotaan jo hieman varkain.
Miehelleni lapsi on ensimmäinen ja hän kertoi heti kolmelle parhaalle ystävälleen. Ystävät tiesivät, että oltiin käyty yksityisellä vähän juttelemassa, että onko raskautuminen mahdollista yms, kun ei vaan meinannut onnistua. Ehdittiin käydä tutkimuksissa yksityisellä ja lääkäri suositteli IVF-hoitoja. Saatiin lähete vielä kunnalliselle. Mies ehti käydä ensilabroissa. Mun piti odottaa, että on kiertopäivä 3-5, mutta eipäs niitä menkkoja sitten koskaan tullutkaan. Mutta siis miehen kolme parasta ystävää ovat tukeneet ja tsempanneet. Itse olen kertonut vasta yhdelle siskoistani. Varmaan äitienpäivänä olisi ajankohtaista kertoa vanhemmille. Mieheni äiti ehti kuolla tammikuussa sairaskohtaukseen, niin hänelle käymme varmaan haudalle viemässä kukkia ja kertomassa. Mieheni isälle kerrotaan varmaan samalla reissulla.
Eniten ahdistaa kertoa töissä. Olin melkein 7kk lomautettuna toistaiseksi. Aloitin uudessa vakkari työssä 1. huhtikuuta. Ne ehtii mut kouluttaa just sisään työtehtäviini, niin sit niiden pitääkin alkaa ettii mulle sijaista.
En haluaisi olla kenellään vaivaksi ja aiheuttaa ongelmia. Yliajattelen varmasti. Olen isossa firmassa töissä, missä asiat ovat hyvin ja varmasti raskausilmoitukseeni suhtaudutaan ihan niin kuin pitääkin. Edellisessä työpaikassa raskaudesta kertominen oli traumaattista. Pomoni suuttui ja lähti huoneesta menemään. Pelkäsin ihan kamalasti. Hermosauhujen jälkeen tuli kysymään koska jään äitiyslomalle ja koska palaan. Ei onnitellut tai mitään.
Eniten ahdistaa kertoa töissä. Olin melkein 7kk lomautettuna toistaiseksi. Aloitin uudessa vakkari työssä 1. huhtikuuta. Ne ehtii mut kouluttaa just sisään työtehtäviini, niin sit niiden pitääkin alkaa ettii mulle sijaista.
En haluaisi olla kenellään vaivaksi ja aiheuttaa ongelmia. Yliajattelen varmasti. Olen isossa firmassa töissä, missä asiat ovat hyvin ja varmasti raskausilmoitukseeni suhtaudutaan ihan niin kuin pitääkin. Edellisessä työpaikassa raskaudesta kertominen oli traumaattista. Pomoni suuttui ja lähti huoneesta menemään. Pelkäsin ihan kamalasti. Hermosauhujen jälkeen tuli kysymään koska jään äitiyslomalle ja koska palaan. Ei onnitellut tai mitään. Ihan kauhea reaktio entiseltä pomolta! Uskomatonta että joku reagoi tuolla tavalla.Miehelleni lapsi on ensimmäinen ja hän kertoi heti kolmelle parhaalle ystävälleen. Ystävät tiesivät, että oltiin käyty yksityisellä vähän juttelemassa, että onko raskautuminen mahdollista yms, kun ei vaan meinannut onnistua. Ehdittiin käydä tutkimuksissa yksityisellä ja lääkäri suositteli IVF-hoitoja. Saatiin lähete vielä kunnalliselle. Mies ehti käydä ensilabroissa. Mun piti odottaa, että on kiertopäivä 3-5, mutta eipäs niitä menkkoja sitten koskaan tullutkaan. Mutta siis miehen kolme parasta ystävää ovat tukeneet ja tsempanneet. Itse olen kertonut vasta yhdelle siskoistani. Varmaan äitienpäivänä olisi ajankohtaista kertoa vanhemmille. Mieheni äiti ehti kuolla tammikuussa sairaskohtaukseen, niin hänelle käymme varmaan haudalle viemässä kukkia ja kertomassa. Mieheni isälle kerrotaan varmaan samalla reissulla.
Eniten ahdistaa kertoa töissä. Olin melkein 7kk lomautettuna toistaiseksi. Aloitin uudessa vakkari työssä 1. huhtikuuta. Ne ehtii mut kouluttaa just sisään työtehtäviini, niin sit niiden pitääkin alkaa ettii mulle sijaista.
Äitienpäivä olis kyllä ihana päivä kertoa! Meillä menee väkisin vähän aikasemmaksi. Mies oli eilen kertonut parhaalle ystävälleen joka oli suoraan sanonut että ei uskalla olla iloinen kun on vielä niin alussa. Ymmärrän, mutta miehelleni oli tullut tästä hieman paha mieli, kun oli odottanut iloisempaa reaktiota ja onnittelua. Mä ymmärrän että vielä voi sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta pettymys se tulisi olemaan silti, olisi siitä ehtinyt iloita tai ei, ja jotenkin en halua elää jatkuvasti sellaisessa ajatusmaailmassa että ei voi iloita koska jos sattuukin jotain, tuntuisi kauheen ahdistavalta ja synkältä.Varmaankin äitienpäivänä. Meidän ajatus on se, että jos jotakin ikävää sattuu, niin se ei ole meidän käsissä. Äitienpäivän alla ollaan jo lähellä nt-ultran viikkoja, eli joko odotellaan ensin se ultra tai sitten vaan kerrotaan jo hieman varkain.
Ymmärrän hyvin että miehellesi tuli paha mieli tuosta! Vaikka olen itse hieman taipuvainen katastrofiajatteluun ja negatiivisuuteen niin yritän nyt tarkoituksella olla toiveikas. Raskauden keskeytyminen tuntuisi joka tapauksessa pahalta, oli siitä ehtinyt iloita tai ei.
Eilen grillailtiin ystävien kanssa merenrannalla, saapa nähdä arvasiko kukaan mistä kyse kun ei medium-pihvi ja nokipannukahvi mulle uponneet… ainakaan kukaan ei tohtinut kysyä 
Mun äiti kysyi päin naamaa olenko raskaana, vastasin kuin apteekin hyllyltä että en ole. 
Johan tässä on 7+0. Perjantaina on eka neuvola ja oletettavasti ultra, kai se pitää kohta jo myöntää kun aletaan päin naamaa kyselemään. Ei taida pysyä kovin pitkään piilossa.
Johan tässä on 7+0. Perjantaina on eka neuvola ja oletettavasti ultra, kai se pitää kohta jo myöntää kun aletaan päin naamaa kyselemään. Ei taida pysyä kovin pitkään piilossa.
Mulla kans varsinkin iltaisin on semmoinen turvotus päällä että näyttäis tosiaan että ois pidemmälläkin.
Samoilla linjoilla,en uskalla kertoa kenelläkään. Onneksi en kertonut viimeksikään,keskenmeno tuli viikoilla 6 ja jotain. Joten varmanpäälle aion pelataKerroin vaan parhaalle ystävälle ja mun 16v pojalle.
Me kerrottiin ekasta nt-ultran jälkeen ja tokasta varhaisultran. Mun maha on kans aivan turvonnut pallo niin veikkaan, että ainakin vanhempi lapsi aavistaa kyllä jossain vaiheessa 
haluisin mennä varhaisultraan joskus vkon 8 kieppeillä niin sit voisi kertoa lapsille ja vanhemmille. Kavereille ja muille sit varmaan nt-ultran jälkeen.
haluisin mennä varhaisultraan joskus vkon 8 kieppeillä niin sit voisi kertoa lapsille ja vanhemmille. Kavereille ja muille sit varmaan nt-ultran jälkeen.
Mä niin pidän kaikki sormet varpaat ja raajatki ristissä että perjantain neuvolassa oikeasti ultrataan. Mä oon käynyt niin monella eri neuvolatätillä ja kaikki on tehny eri tyyliin. Pakkohan se on ultrata että saavat oikaista nuo viikot, kun ne heittää neuvolan kaavalla nyt ihan kamalan paljon.
Mun tutulla ei ultrattu ekassa neuvolassa ja sit kun meni nt-ultraan, niin vauva olikin arveltua pidemmällä että ei voitu enää tutkia sitä kautta ja pääsivätkin sitten suoriltaan NIPTiin.
Pakkohan se on ultrata että saavat oikaista nuo viikot, kun ne heittää neuvolan kaavalla nyt ihan kamalan paljon.Mun tutulla ei ultrattu ekassa neuvolassa ja sit kun meni nt-ultraan, niin vauva olikin arveltua pidemmällä että ei voitu enää tutkia sitä kautta ja pääsivätkin sitten suoriltaan NIPTiin.
Voi ei!Mun äiti kysyi päin naamaa olenko raskaana, vastasin kuin apteekin hyllyltä että en ole.
Äidit kyllä tuntee lapsensa mä uskon myös että mun äiti tietää, mutta ei oo vaan kehdannut sanoo mitään. Oltiin tossa vklp teatterissa ja ravasin kokoajan vessassa, eikä se muka ihmetellyt sitä yhtään..ja ruuan jälkeen meinasin nukahtaa pöytään ja se katto mua just sellasella ilmeellä että joku lamppu sytty päässä 