Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Mä itseasiassa just tilasin semmoiset puiset ovikyltit ”mummolaOotteko miettinyt, että kuinka aiotte kertoa esimerkiksi omille vanhemmille?![]()
Ootteko miettinyt, että kuinka aiotte kertoa esimerkiksi omille vanhemmille?![]()
Ihan kauhea reaktio entiseltä pomolta! Uskomatonta että joku reagoi tuolla tavalla.Miehelleni lapsi on ensimmäinen ja hän kertoi heti kolmelle parhaalle ystävälleen. Ystävät tiesivät, että oltiin käyty yksityisellä vähän juttelemassa, että onko raskautuminen mahdollista yms, kun ei vaan meinannut onnistua. Ehdittiin käydä tutkimuksissa yksityisellä ja lääkäri suositteli IVF-hoitoja. Saatiin lähete vielä kunnalliselle. Mies ehti käydä ensilabroissa. Mun piti odottaa, että on kiertopäivä 3-5, mutta eipäs niitä menkkoja sitten koskaan tullutkaan. Mutta siis miehen kolme parasta ystävää ovat tukeneet ja tsempanneet. Itse olen kertonut vasta yhdelle siskoistani. Varmaan äitienpäivänä olisi ajankohtaista kertoa vanhemmille. Mieheni äiti ehti kuolla tammikuussa sairaskohtaukseen, niin hänelle käymme varmaan haudalle viemässä kukkia ja kertomassa. Mieheni isälle kerrotaan varmaan samalla reissulla.
Eniten ahdistaa kertoa töissä. Olin melkein 7kk lomautettuna toistaiseksi. Aloitin uudessa vakkari työssä 1. huhtikuuta. Ne ehtii mut kouluttaa just sisään työtehtäviini, niin sit niiden pitääkin alkaa ettii mulle sijaista.En haluaisi olla kenellään vaivaksi ja aiheuttaa ongelmia. Yliajattelen varmasti. Olen isossa firmassa töissä, missä asiat ovat hyvin ja varmasti raskausilmoitukseeni suhtaudutaan ihan niin kuin pitääkin. Edellisessä työpaikassa raskaudesta kertominen oli traumaattista. Pomoni suuttui ja lähti huoneesta menemään. Pelkäsin ihan kamalasti. Hermosauhujen jälkeen tuli kysymään koska jään äitiyslomalle ja koska palaan. Ei onnitellut tai mitään.
![]()
Äitienpäivä olis kyllä ihana päivä kertoa! Meillä menee väkisin vähän aikasemmaksi. Mies oli eilen kertonut parhaalle ystävälleen joka oli suoraan sanonut että ei uskalla olla iloinen kun on vielä niin alussa. Ymmärrän, mutta miehelleni oli tullut tästä hieman paha mieli, kun oli odottanut iloisempaa reaktiota ja onnittelua. Mä ymmärrän että vielä voi sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta pettymys se tulisi olemaan silti, olisi siitä ehtinyt iloita tai ei, ja jotenkin en halua elää jatkuvasti sellaisessa ajatusmaailmassa että ei voi iloita koska jos sattuukin jotain, tuntuisi kauheen ahdistavalta ja synkältä.Varmaankin äitienpäivänä. Meidän ajatus on se, että jos jotakin ikävää sattuu, niin se ei ole meidän käsissä. Äitienpäivän alla ollaan jo lähellä nt-ultran viikkoja, eli joko odotellaan ensin se ultra tai sitten vaan kerrotaan jo hieman varkain.![]()
Ymmärrän hyvin että miehellesi tuli paha mieli tuosta! Vaikka olen itse hieman taipuvainen katastrofiajatteluun ja negatiivisuuteen niin yritän nyt tarkoituksella olla toiveikas. Raskauden keskeytyminen tuntuisi joka tapauksessa pahalta, oli siitä ehtinyt iloita tai ei.Äitienpäivä olis kyllä ihana päivä kertoa! Meillä menee väkisin vähän aikasemmaksi. Mies oli eilen kertonut parhaalle ystävälleen joka oli suoraan sanonut että ei uskalla olla iloinen kun on vielä niin alussa. Ymmärrän, mutta miehelleni oli tullut tästä hieman paha mieli, kun oli odottanut iloisempaa reaktiota ja onnittelua. Mä ymmärrän että vielä voi sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta pettymys se tulisi olemaan silti, olisi siitä ehtinyt iloita tai ei, ja jotenkin en halua elää jatkuvasti sellaisessa ajatusmaailmassa että ei voi iloita koska jos sattuukin jotain, tuntuisi kauheen ahdistavalta ja synkältä.
Samoilla linjoilla,en uskalla kertoa kenelläkään. Onneksi en kertonut viimeksikään,keskenmeno tuli viikoilla 6 ja jotain. Joten varmanpäälle aion pelataKerroin vaan parhaalle ystävälle ja mun 16v pojalle.Aiemmasta viisastuneena odotellaan vähintäänkin rakenneultraan saakka, enkä myöskään yhtään hankintaa aio tehdä ennen synnytystä… Voi tietysti olla hankala piilotella raskausvatsaa kun olen melko pienikokoinen (159cm/ 55kg) mutta se olkoon sitten sen ajan murhe!
Voi ei!Mun äiti kysyi päin naamaa olenko raskaana, vastasin kuin apteekin hyllyltä että en ole.Johan tässä on 7+0. Perjantaina on eka neuvola ja oletettavasti ultra, kai se pitää kohta jo myöntää kun aletaan päin naamaa kyselemään.
Ei taida pysyä kovin pitkään piilossa.