Milloin kerrotte raskaudesta muille?

Toisellekin lähiesimiehelle kerrottu tänään ja tämä tais hyppyaskeleen ilosta ottaaki :D On mulla kyllä maailman parhaat pomot!

Tämänpäivänen sano joskus aiemmin, ku mietin et jos jään joskus pois, niin tarvii ettiä sijainen (kyllä, olen korvaamaton tällä hetkellä ;) ), niin se meinas vaan et ilolla tällaisen syyn takia perehytetään uus henkilö hommiin. Ihan uskomatonta, et ei tarvi työkuvioiden kans ressata yhtään!
 
Me kerrottiin uutena vuotena parille kaveripariskunnalle, kun olin toiselle naisista jo aiemmin maininnut että menkat oli myöhässä ja kierto sekaisin ja hän sitten asiasta kyseli :) muuten ajateltiin pikkukakkosen 1v synttäreillä helmikuussa julkistaa isommalle porukalle :)

Mä ilmoittelen töihin varmaan keväämmällä, mulla tulee nyt tilanne olemaan se että jään hoitovapailta suoraan äitiyslomalle taas, mun hoitovapaan kun olisi pitänyt kestää 8.8. asti :) esimies on ollut ainakin tähän asti iloinen näistä uutisista :)
 
Meillä on prinsessakakku sulamassa. Piti tulla vieraita, mutta peruuntui, kun kaksi meiän lapsista on kipeänä.
Sanoin miehelle, että kerrotaan lapsille vauvasta tänään ennen kuin joku möläyttää sen niille, juhlistetaan kakulla.

Vähän jänskättää... :nailbiting: tyttö 5v varmaan ilahtuu, 2v kuopus ei vielä hiffaa. Mutta miten tuo räiskyvä eskarilainen ottaa asian........ On niin tuuliviiri ollut viime kuukaudet iästä johtuen. Ja kun vauva tulee muutenkin syntymään samoihin aikoihin, kun esikoinen aloittaa ekaluokan.. Tuleeko liikaa isoja muutoksia kertarysäykseen.. Onneksi heppuli ei taida osata sitä puolta itse miettiä ainakaan ennen kesää.
 
Mun mielestä koko isovanhempien hyväksikäyttö -keskustelu on suoraan sanottuna vähän hassu. En nyt halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta itse koen kyllä että aikuiset ihmiset osaa itse kertoa omat rajansa ja normaalilla sosiaalisella älyllä varustetut henkilöt pystyvät arvioimaan tilannekohtaisesti että mikä on liikaa ja mikä ei.

Ihmiset ovat niin erilaisia ja toiset isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia tosi mielellään, ja jopa loukkaantuvat jos eivät saa olla mukana lapsen arjessa. Meillä ollaan esimerkiksi tosi kiitollisina otettu vastaan lastenhoitoapua jopa viikoittain molemmilta isovanhemmilta, puhumattakaan yökyläilystä, jota meidän 2v on tehnyt molemmilla isovanhemmillaan useaan otteeseen. En osaa tästä syyllistyä, päinvastoin musta on ihanaa että mun lapsella on läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiinsa. Tämän johdosta koen myös itse lähentyneeni omien vanhempieni sekä appivanhempieni kanssa uudella tavalla.

Ja isovanhempien hoitoavusta riippumatta koen kyllä todellakin, että itse hoidetaan lapsemme. Lopullinen vastuu on aina kuitenkin meillä, eikä kenelläkään muulla.
 
Lumikukka sanoi:
Mun mielestä koko isovanhempien hyväksikäyttö -keskustelu on suoraan sanottuna vähän hassu. En nyt halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta itse koen kyllä että aikuiset ihmiset osaa itse kertoa omat rajansa ja normaalilla sosiaalisella älyllä varustetut henkilöt pystyvät arvioimaan tilannekohtaisesti että mikä on liikaa ja mikä ei.

Ihmiset ovat niin erilaisia ja toiset isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia tosi mielellään, ja jopa loukkaantuvat jos eivät saa olla mukana lapsen arjessa. Meillä ollaan esimerkiksi tosi kiitollisina otettu vastaan lastenhoitoapua jopa viikoittain molemmilta isovanhemmilta, puhumattakaan yökyläilystä, jota meidän 2v on tehnyt molemmilla isovanhemmillaan useaan otteeseen. En osaa tästä syyllistyä, päinvastoin musta on ihanaa että mun lapsella on läheiset ja lämpimät suhteet isovanhempiinsa. Tämän johdosta koen myös itse lähentyneeni omien vanhempieni sekä appivanhempieni kanssa uudella tavalla.

Ja isovanhempien hoitoavusta riippumatta koen kyllä todellakin, että itse hoidetaan lapsemme. Lopullinen vastuu on aina kuitenkin meillä, eikä kenelläkään muulla.
Click to expand...

Samaa mieltä vaikka ensimmäinen vasta tulossa. Mun mummi on melkein toinen äiti mulle, ku oon ihan pienestä asti ollu hänen kanssaan paljon tekemisissä ja haluan samaa omilleni. Aikahan sen näyttää, kuinka käy, mut ainaki mun äiti on 110% messissä, sen jo tiiän. :)
 
Me kerrottiin jouluna vanhemmille, ja mun siskoille (heillä on lapsia, niin saan niiltä tukea). Miehen sisarille kerrotaan varmaan ensviikolla rv8+. Käytiin ennen joulua varhaisultrassa, niin oli jotenkin helpompi kertoa. Ja jäin siskolle kyllä kiinni ennen kuin kerroin, koska en syönyt mamaksalaatikkoa :) pari lähintä kaveria tietää, jotka tiesi myös yrityksestä.
 
Mä en tiedä miten kertoisin tuolle 2v tulevalle isoveljelle, ei ainakaan pitkään aikaan asiaa ymmärtäis. Lähipiirissä ei oo vauvoja ja vauvat ei sillä tavalla oo tuttu juttu. Aika myöhään varmaan puhutaan vasta enemmän sitten.
 
Meillä miehen vanhemmat hoitais tosi mielellään, mutta välimatkaa on sen verran että harvoin nähdään.
 
Meil on vähän se ongelma et miehen sisaruksen lapset on tervetulleits hoitoon vaikka yönyli joka viikko. Ja sit ku me pyydetään vaiks tunniks hoitoapua (töiden vuoksi) ni on niiiin nihkee vastaanotto..

Ja mäku toivoin et mun lapsien ei tarvis kokee eriarvoisuutta isovanhempia kohtaaan, minkä mä oon joutunu kokemaan.. :(
 
Meillä on appivanhempien kanssa sama tilanne. Sääliksi käy meiän lapset, jotka on toissijaisia ja on huomanneet sen itsekin... :(
 
Mun appivanhemmat ei oo nähny meidän poikaa yli vuoteen ku viinanjuonti on tärkeempää eli jos on isovanhemmat jotka viettää edes vähän aikaa lasten kanssa ni sekin on jo rikkaus.
 
Onko teillä kellä lapset alkanu puhuun ihan alussa et äidin masussa on vauva, puhuneet siitä myös jatkossa? Meillä se oli silloin plussan aikoihin vai vähän ennen mutta nyt ei ole enää puhunut mitään.
 
Lapsilla taitaa olla jotain erityisherkkyyttä vaistota näitä vauvajuttuja! Meillä ei lapset tiedä vielä, mutta taas tänään - kuten tasaisin välein pitkin syksyä - 5-vuotias on tullut ihan kylkeen kiinni, painanut posken mun mahaa vasten ja silitellyt sitä. Välillä kurkkii alta kulmain moniselitteisellä ilmeellä. Pari kertaa on sanonut kuulevansa sieltä jotain, mutta ollaan todettu vatsan vain murisevan ruuan kulkiessa siellä. Mä odotan sen ilmettä, jos/kun jossain vaiheessa voidaan kertoa, että nyt siellä sitten on vauva kasvamassa :O

Tai ehkä toi kovasti isoveljeksi haluava poika on joku "vauvakuiskaaja" ja on niillä hellyyden- ja huomionosoituksillaan onnistunut saamaan vanhempiensa sukusolut puolelleen ja osumaan kohdakkain oikeaan hetkeen :'D

En tiedä, mut itsestäkin tuntuu, että jotain suurempaa onnenkantamoista tässä on. Mä kun olin puolittain päättänyt, että tjottailut on tjottailtu jouluun mennessä ja sit ruvetaan suunnittelemaan elämää tällä nykyisellä kokoonpanolla. Ja sit viime hetkillä...
 
Meillä mies oli kertonut äidilleen ja toivon kovasti, ettei anoppi mene ja möläyttele meidän isoimmalle, joka on siellä joululoman vietossa. En nimittäin halua vielä kertoa lapsille ja sen sanoin miehellekin. Mä aattelin kertoa omalle isälle vasta nt-ultran jälkeen, jos siis on jotain kerrottavaa. Samoin töissä yritän pitää salaisuuden sinne asti, vaikka samalla pelkään, että narahdan jo ennen sitä, meinaan mulla maha pömpöttää jo siihen malliin enkä usko, että menkkaturvotushuijaus menee ainakaan kovin kauaa läpi.
 
Me ollaan kerrottu vasta aika pienelle porukalle. En pidä kertomisen kanssa kiirettä. Töissäkään en ole vielä puhunut, aikaisintaan np-ultran jälkeen. Esikoiselle (3,5 v) ei myöskään kerrota vielä. Vasta rakenneultran jälkeen, kun voidaan puhua mahdollisesti pikkusiskosta tai -veljestä. Ei noin pieni vielä ymmärrä, jos tässä jotain vielä tapahtuisi, että miksi sitä vauvaa ei tullutkaan ja kun on aika herkkä tapaus, niin voisi olla hänelle tosi kova paikka. Lisäksi tuonne elokuuhun on vielä niin pitkä aika, että muutenkin mukava kertoa hänelle vasta myöhemmin. Toki, jos hän alkaa kyselemään jotain ennen rakenneultraa (koska mun maha on nyt jo ihan järkyn iso), niin ei me tietysti valehdellakaan. Ja kerron hänelle myös jossain vaiheessa, jos tässä nyt keskenmeno tulisi. Kyllä mustakin tuntuu, että hän jotain aavistaa ja ihmettelee, miksi äidillä on koko ajan huono olo ja miksi äidin masua täytyy varoa ja sen päällä ei voi ihan samalla tavalla kiipeillä :)
 
Kirjastoissa on paljon kirjoja aiheella "meille tulee vauva" ja "minusta tulee isosisko/ -veli" kannattaa niitä hyödyntää :)
 
Ja toisaalta, oon huomannut, että lapset saattaa ottaa vaikeat asiat kevyemmin kuin aikuinen kuvittelee. Saattaa osata ajatella tunteiden sijaan järjellä.

Jos meillä menisi kesken niin sitten selittäisin lapsille, että vauva oli niin sairas, ettei jaksanut elää. Sisarus ei kuitenkaan ihan hetkessä luo suhdetta masussa olevaan vauvaan, kun se on vielä niin abstrakti asia, ainakin näin alussa. En osaa pelätä, että se aiheuttaisi lapsille vahinkoa, vaikka meilläkin lapset on erityisherkkiä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top