Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tuulia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Np-ultran jälkeen jos kaikki on kunnossa. En ole aiemmista km:ista kertonut kenellekään(paitsi mies tietenkin tietää), enkä aio jatkossakaan kertoa, jos sen vielä joudun kokemaan.
Lapsetkin saa varmaan kuulla sen ultran jälkeen. :)
 
Ei olla vielä päätetty koska kerrotaan. Varmaan ekan neuvolan jälkeen jos edelleen tuntuu oireita ja on luottavainen olo raskauden suhteen. Haluttaisiin kovasti jo nyt kertoa perheillemme :D
 
Ukko kertoi eilen hyvälle kaverillensa, muut ei vielä tiedä. MUTTA äitee oli tänään kyläilemäs meillä ja kyseli onko mulla kuumetta, väsyttääkö yms. Koko ajan vahtas mun päälle niin että varmaan aavisti! :nailbiting: ei varmaan mene kauaa kun kysyy asiaa. Siskolle ja veljelle haluaisin jo kertoa. Toi äitee vähän jännittää kun sen suusta kuullut niin pahaa sanottavaa joka asiasta :facepalm: ja uskon että muutkin voivottelee kuinka me selvitään. Lähipiirin mielestä lapsiperhe ei voi selvitä jos ei ole kummatkin vanhemmat vaki työssä tai vähintään toinen jne....
 
Kerrotaan ehkä 12 viikolla kun turvallista. Esikoiselle hankitaan semmonen paita vinkkinä jos kukaan tajuaa
 
Monista km oppineena, odotellaan eka kolmannes ja sen jälkeen voidaan kertoa.. Omaa vatsaa ja pituuttakin löytyy sen verran ettei ihan heti näy Esikoista odottaessa naapuri kysyi että "Teillekkö tulee vauva, millon?". Vastasin että ylihuomenna on la, naapuri jäi silmät pyöreenä tuijottamaan eikä ollu uskoa
 
Niin tosiaan meilläkin tarkoitus kertoa vasta sitten 12 viikon ja ultran jälkeen.. äitini tietää kyllä jo, kun tämä pahoinvointi on ollut taas niin voimakasta, että ei jäänyt arvailun varaan.

Tänään sitten meidän 5 vuotias huolissaan tuli kysymään, että "eikö se sinun huono olo lopu ikinä, entä jos joudut sairaalaan" :sad001 eli huolissaan alkaa jo lapsetkin olla, vaikka pieniä vielä ovatkin. Olen yrittänyt selittää kuitenkin että ei minulla tässä mikään hätä ole ja että kyllä se vielä ohi menee, nyt vaan pitää jaksaa sinnitellä.

Melkein olisi tehnyt mieli kertoa, että minkä asian vuoksi tässä kärvistellään ja muutenkin, en malta odottaa niitä reaktioita :woot: mutta kuitenkin pelko takaraivossa jyskyttää, entä jos menisi vielä kesken, niin varmaan parempi on pitää salassa vielä.
 
Mä kerroin esikoiselle juurikin sen huolen takia pahoinvointi järkyttävää ja kipuja muutenkin.. erehdyin sanomaan vielä käyneeni lääkärissä niin siitä se suuri huoli tuli.. onneksi otti ihan hyvin asian toki päiväkodissa jo tiedetään että äitin masussa on pienen pieni vauva :hilarious:
 
Muutamalle parhaalle ystävälle on kerrottu, varsinkin kun kaksi odottaa samaan aikaan niin oli tosi ihana jakaa. Keskenmenon kokeneena ajateltiin myös odottaa hieman pidempään perheille kertomista vaikkei kyllä haittaisikaan vaikka saisivat tietää. On puhuttu, että kerrotaan sopivan tilaisuuden tullen, tylsä pitää iloisia uutisia salassa läheisiltä :)
 
Outolintu mulla kävi entisen naapurin kanssa niin, että hän tuli ihan järkyttyneenä katsomaan vauvaa "mä luulin, että sä olit ihan alkuraskaudessa, kun sulla oli niin pieni maha ja seuraavalla viikolla näin kun miehes kantoi turvakaukalossa vauvaa autoon!" :D sanoin vielä, että lapsi syntyi 41+0 :D
Me kerrotaan vasta ekan ultran jälkeen lähipiirille, muille vasta tokan ultran jälkeen. Mun äiti on kyllä arvannut, en vaan ymmärrä mistä!!! Mitään en ole myöntänyt :D
 
Meijänkin oli tarkoitus pitää salassa ekan kolmanneksen loppuun keskenmenon pelossa, mutta tänään kuitenkin kerroin äitille. Tuntui liian oudolta salailla, kun oon tottunut kertomaan sille kaiken. Vähän pelkäsin sen reaktiota, kun se on aiemmin painottanu aina, kuinka koulut pitää eka hoitaa jne, mutta ainakin se kuulosti tosi ilooselta (asutaan siis n 200 km päässä toisistamme) ja rupes heti hyysäämään, että syönhän ja liikunhan riittävästi. :Heartred

Miehen vanhemmat saa todnäk oottaa tietoa vähän kauemmin, anopin reaktio pelottaa eri syystä: se on painostanu meitä lisääntymään jo useamman vuoden, ja tulee varmasti työntämään nokkansa joka asiaan...

Reiluuden vuoksi kerroin myös opinnäytetyöparilleni... täytyy toivoa että pysytään aikataulussa! :hilarious:
 
Meillä on uusioperhe, jossa molemmilla 2 lasta edellisestä suhteesta(3 ala-asteikäistä ja yksi 2-vuotias). Nyt ollaan hankkimassa yhteistä taloa koko perheelle, eikä vielä siis asuttu saman katon alla. Yhteinen koti on ollut tavoitteena kesästä lähtien, jo siis ennen tätä raskauttakin:happy090 Hieman jännittää kuinka kaikki lapset ottavat asian, että porukkaamme syntyy uusi sisarus. Varmasti aihe herättää monenlaisia tunteita, Iloa ja mietintää. Onko teillä muilla uusioperheitä ja kuinka lapset ovat suhtautuneet vauva-uutiseen? Meinataan kertoa uutisesta ensi viikolla ultran jälkeen.
 
Me ollaan uusioperhe tästä uusimmasta ei olla vielä miehen lapsille kerrottu kun tulee vasta ensiviikolla ja mutta kaksi aikasempaa otettiin hyvin ja lasten suhteen ei ole ollut ongelmia toki perus mustasuukkasuutta silloon tällöön mutta se taitaa olla kaikissa perheissä :D
 
Heti kun on varmistuksia saatu on varmaan pakko kertoa töissä, kun varmaan näkyy päälle
 
Pääasiassa, kun 12 viikkoa takana ja ekassa ultrassa käyty. Muutama ystävä mulla jo tietää. Tällä kertaa ei oo mitään pakottavaa tarvetta kertoa perheille heti. :D
 
Me kerrottiin jo heti ensimmäisen ultran jälkeen uutisesta. Ensin perheen muille lapsille, joiden vastaanotto oli vaihtelevaa. Oma vanhempi tyttäreni oli haltioissaan, mutta miehen tyttäret aluksi suuttuivat kuultuaan vauvasta. Jo vuorokauden kuluttua ajatus tulevasta sisaruksesta muuttui ja nyt koko porukka on iloinen uutisesta. Lasten reaktiot tuollaiseen on niin suoria ja välittömiä. Todennäköisesti sisarusten ajatukset tulee vaihtelemaan vielä moneen kertaan tämän matkan aikana :) Lähimmille ystäville ja perheenjäsenille kerrottiin myös, mutta ulkomuodostani ja oireiden vuoksi tätä ei voi oikein enään peitelläkään. Paljon helpotti myös omaa oloa kun kertoi lähimmilleen
 
Sisaruksille kerron sitten, kun ollaan vähän pitemmällä. Exälle kerron, kun 12 viikkoa täynnä, saa valmistautua siihen, että kuopuksen isä kuskaa lapset puoleen väliin, jos mulle tulee likkumiskielto, niinkuin viimeksi tuli.
 
Mua vähän ärsyttää, kun tuntuu että kaikki tietää jo. :'D Tarkotuksena oli tosiaan salailla sinne ekaan ultraan asti suurimmalta osalta, mutta toisin kävi. Sain koulussa täälä viikolla jonku ihme meltdownin kesken tunnin, kun puhuttiin vähän turhan herkistä asioista (hormonit <3) ja aattelin sit kertoo meidän ryhmälle, ennen kuin rupeavat liikaa ihmettelemään. Pari tyyppiä multa jo aiemmin kyseli, että onko kaikki ihan ok, en ilmeisesti oo kauheen hyvä salailemaan asioita.

Aateltiin sit kertoo kavereillekin, kun kerta koulukaveritkin tietää. Vähän tietysti ikävää sit selitellä, jos jotain sattuu, mutta toivotaan et pikkunen pysyy matkassa mukana.

Appivanhemmat saavat kyllä vielä odottaa jonkin aikaa...
 
Me ollaan jo aika avoimesti kerrottu :D Kaverit oli aika yllättyneitä kun kerroin, ollaan ekoja jotka lisääntyy :) Mun ja miehen vanhemmat oli iloisia, ja "anoppi" olikin jo arvannut pari viikkoa aiemmin kun saunakaljasta kieltäydyin :D
 
Yritin eilen keskustella asiasta miehen kanssa. Se vaa tuumas et kerrotaa sit ristiäisis. Siihen asti oon vaa lihonu. :shifty: mä en kestä sitä. Tuntuu et härnää mua nyt ihan tahallaan.. o_O:mad::sad010
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top